Arvontavoitto ja hakaristejä

Tämän päivän kaupunkireissu näytti taas ne huonot puolensa. Törttöileviä ihmisiä perjantairuuhkassa ja epäasiallista asiakaspalvelua nuorelta kollilta. Toivotaan, että aika tekee tehtävänsä ja koulii nuorukaisestakin ajallaan itsensä hillitsevän ja asiallisen myyjän. Äiti, jonka lapsi juoksenteli ties ja missä. Hämmentävää, että vaippaikäinen oikeasti juoksentelee yksin suuressa marketissa, eikä äiti ole edes 10 metrin läheisyydessä! Ei, tässä ei ole kompaa eikä isä tai mummi siinä lähellä. 

Jokohan... Nyt jo melkein tuntuisi siltä, että migreeni alkaa kadota. voiko se ihan aikuisten oikeasti olla totta?! Edes sen pari päivää, ennenkuin tulee takaisin. Ja saisin nukkua yhden yön edes hyvin?! Saisinko? 

Ruotsalaiskohu väittää, että tähtitorttuina tunnetut herkkumme olisivatkin hakaristejä. Siitäkin huolimatta tai ihan uhallakin, päätin tehdä hakarist... eikun siis niitä tähtitorttuja ja autuaan onnellisena nautiskella niistä ilman omantunnon tuskia. 

Sen verran minua kuitenkin se kohu hämmensi, että tein myös omena-kaneliruusukkeita, niin ehkä se sen omantunnon pitää puhtaana. ;)

Tuo aikaisemmin mainitsemani kahden viikon migreeniputki on yksi osasyyllinen siihen, etten ole jaksanut lueskella blogejanne nyt pariin viikkoon. Ei sen puoliin, en ole oikein koneella muutenkaan mitään tehnyt. Joulukalenterin tein valmiiksi noista ihanista paketeista, mitkä sain teiltä! 

Ostimme tänään kauppareissulta vaatehuoneeseen kenkätelineen, kun oli tarjouksessa just oikean kokoinen! Mahtavaa! Samalla veimme lahjoituksena ihan laadukasta lasitavaraa ja tauluja. Iittalaa muunmuassa. Ehkä se tuo jollekin ilon. Meille toi oman aikansa iloa ja nyt sitten olemme palapelikotia alkaneet hiljakseen kasata kokonaiseksi. Hitaasti ja varmasti. 

Ostin myös tarjouskasasta laatikkosarjan. Taitaa tuossa olla kauniita kannellisia pahvilaatikoita 9 kappaletta. Saan Verstaan kauniisti järjestykseen taas tuoltakin osin. Ja varsinkin, kun arpaonni suosi minua sen verran, että Manumiinalta sain postia.

Atc-askarteluun kaikkea ihanuutta! 

Kaikessa tohinassahan minulta meni ensin ohi kokonaan se, että voisin edes osallistua arvontaan. Siksi hämmennys olikin iso, kun olin mukana arvonnassa. Suuremmin hämmennyin voittaessani palkinnon. Mutta siis ihan oikein oli kaikki, mutta kun luin mitä luin samalla kun päässä takoi kattilan kannet yhteen, niin oleellinen osallistumisasia jäi huomaamata. :D Ihania tällaiset yllätykset! 

Nyt alkaa olla h-hetki taas Inspishaasteen puhtaaksi kirjoituksen, joten sorvin äärelle, heipparallaa!