Ruuhkabussilla blog awardiin ja elokuviin

Onko tilanne tuttu: aamuvarhaisella koleassa syyssäässä odotat bussia, mikä on hivenen myöhässä. Vihdoin näet kauempana bussin etuvalot ja tietysti se siellä kauempanakin vielä kaartaa pysäkille ottamaan kyytiin koululaisia. Sinulla olisi jo kiire töihin. Ajattelet jo työpaikan stressaavaa kokousta, kiireisiä työtehtäviä, nalkuttavaa työkaveria... Otsasi vääntäytyy tiukkaan ryttyyn.

Bussi lähtee taas liikkeelle ja tulee vihdoin noukkimaan sinutkin kyytiinsä. Ovi avautuu ja nouset maksamaan bussikortilla matkaasi. Vilkaiset penkkiriveille ja näet vain edessäsi käytävällä seisovia nuoria. Huokaat syvään ja haparoit tärisevin, kohmeisin sormin bussikorttia hansikkaasi sisältä. PIIP PIIP. Maksettu.

"Anteeksi, pääsisinkö eteenpäin...". Äänesi katoaa kovaäänisten teinien puheeseen ja remakkaan nauruun. Kiukkuhan siinä alkaa nostaa päätään. "ANTEEKSI...". Joku teini vilkaisee sinua ja ottaa yhden askeleen väistääkseen, mutta on itsekin aivan sumpussa. Bussi on lähdössä liikkeelle millä hetkellä hyvänsä ja tiedät, että kun se sen tekee, etkä saa mistään kiinni, olet armotta nurin etulasissa kiinni.

Silloin kuljettajan suunnalta kuuluu miehekäs, vahva ääni: "Olkaa ystävällisiä ja työntäkää toisianne eteenpäin!". Ja se tepsii! Teinit hiljenevät ja alkavat työntyä hieman taaemmas, jolloin sinäkin saat paikan ruuhkabussissa ja pideltyä penkin selkänojasta kiinni.

Hymyilet ja mietit kuljettajan sanoja samalla, kun bussi lähtee kohti työmaatasi.
Ne sanat pyörivät päässäsi vielä kokouksessakin, joten sinun on aivan pakko sanoa ne ääneen sielläkin! Marmattavien työkavereiden ja stressaavien naisten keskellä: "Olkaa ystävälliset ja työntäkää toisianne eteenpäin!".

Tämä sama kehotus toimii elämässämme niin monissa asioissa. Voisin vaikka vannoa, että kuljettaja on fiksu mies! Vai mitä sanot sinä?

Positiivinen asenne on niin paljon enemmän, kuin vain pumpulia kivikasassa. Se on kokonainen kivijalka, jonka päälle rakennamme talomme! Se kantaa meitä pitkälle ja saa ruuhkabussinkin näyttämään ihan hyvältä jutulta. Pieni hetki siinä vie meidät perille.

Aloittakaamme viikkomme positiivisten ajatusten voimalla.

Mikä sinua ilahduttaisi tällä viikolla? Mikä sai sinut viimeksi hymyilemään? Mikä oli ihan parasta viime viikossa?

Minua ilahduttaa saamani sähköposti, jossa sain kutsun Blogger´s Inspiration day:in. Valitettavasti se on niin kaukana, etten pääse sinne, mutta pelkästään se, että minutkin on sinne blogini vuoksi kutsuttu, on ihan huikeaa! Se on niin epätodellista! Minä, Vilimarika, kutsuttu suomen parhaiden bloggaajien seuraan! AAAAAAAW!

Sen lisäksi olen yhä täpinöissäni siitä, että minun Inspistäni saa äänestää suomen inspiroivimmaksi lifestyle-blogiksi! Jollet ole vielä äänestänyt, ja koet blogini ansaitsevan äänesi, teethän sen "TÄÄLLÄ".

Minua ilahdutti viikonloppuna leffassa käyntikin. Pääsimme katsomaan Suomenleijonaa. Todella koskettava tarina, todella tunteita herättävä ja katsomisen arvoinen elokuva. Julmaa väkivaltaahan siinä on, mutta se tehostaa sitä kertomusta, kuinka julma ihminen onkaan! Samalla leffa toi esille kahden täysin eri kulttuurin yhteentörmäyksen ja sen, kuinka elämä on vaikeaa valintoineen. Kuinka vahva rakkaus onkaan. Halu pitää lähellään rakastamansa ihminen. Vaikka millä hinnalla. 

Minusta oli tosi kivaa sekin, että ystäväni kävi kylässä. Olemme Mökkihöperön pöperöt-bloggaajan kanssa tunteneet toisemme ikuisesti ja toisinaan sitten tapaamme ihan kasvotustenkin. Välillä höpöttelemme ihan muuten vaan, välillä vaihdellaan atc-korttejakin. Nyt ei minulla ole valmiita kortteja vaihdella, joten keskityn vain tilaustöiden tekoon. 

Oli meillä ilman atc-vaihtojakin mukavaa. Tulijaisiakin sain, vaikken kuvannut niitä tällä kertaa. Päästiin maistelemaan mm. kuivattuja banaaneja, joista totesin, että ne OVAT hyviä. Nuorempana ostin pussillisen niitä, enkä ollenkaan tykännyt. Sen koommin en ole maistellut, koska.. no paha on pahaa! Mutta olen todella iloinen siitä, että mökkihöperön Riina sai pääni käännettyä nuoruuden kammoista tämän hetken herkuttelijaksi. :) Pääsemme myös murusen kanssa testaamaan erilaista teetä ja keittelemään puuroa sekä siivouspuuhiin. ;) 

"JOULUKALENTERINI" alkaa olla pikkuhiljaa valmis. Enää ei puutu montaakaan pakettia. Oeltte kyllä reippaita olleet! Mahtavaa! Loputkin luukut varmasti tulevat ajallaan, sillä luukut tulee toimittaa viimeistään 12.11.2013. Se on jo ensi viikolla! Sitten alkaakin jännitys ja joulukalenterin teko loppuun saakka. Tosin joulukuussa vasta saan avata luukut ja sitä mukaa joulukalenteri teillekin avautuu sitten. Niin ja se arvonta! Joululahjoja en lähetä tänäkään vuonna aikuisille, joten tällainen arvontasysteemi mahdollistaa yhteisen jännityksen ja joku sitten saa konkreettisesti sen lahjan itselleen. Palkintoa olenkin täällä kasaillut jo. Jospa se ilahduttaa sitten saajaansa. 

Näillä eväillä mennään!

Viltsu