Uusi elämä

Uusi elämä. 

Joillakin siihen saattaa olla mahdollisuus, joillakin tilaisuus menee ohi ja joku ei sitä saa koskaan. Minä annoin uuden tilaisuuden serkun morsiammen muraatille, hääkimpun koristukselle. Laitoin vesilasiin itämään ja nyt sitten siirsin sen multaan kasvamaan. Kukoistaa ja kasvaa kovastikin. Kaikki muu kimpusta meni roskiin, koska niistä ei ollut uuteen elämään.

Itsekin olen saanut uuden elämän ja siitä olen kiitollinen. Olen jo niin monesti asiasta kertonut täällä ja aiemmin verstaalla, etten enää ala samaa "jauhamaan", mutta joka ikinen päivä kiitän jotain ylempää siitä, että saan elää ja olla vapaa, nauttia rakkaudesta ja nauttia vapaudesta, puhtaasta ilmasta, iloita ja olla vaan.

Minun kohdallani niitä uusia tilaisuuksia on ollut useita. Ihmettelenkin, kuinka mnta henkeä minulla onkaan? 

Uusia mahdollisuuksia olen saanut jatkaa elämääni kuoleman porteilta aina vastasyntyneestä aikuiseksi saakka jopa neljä kertaa mystisten tai muuten vaikeiden sairauksien takia. En voi koskaan olla varma, kuten ei kukaan muukaan, milloin on se viimeinen matka kohdattavana. 

Kaikki nuo menneisyyden oudot sairaudet ovat poissa. 

Tai niin ainakin ajatellaan.

 Elimistö on kuitenkin mysteerinen kammio, jonne emme näe aivan niin hyvin, kuin luullaan. Kaikkea emme tiedä, kaikkea emme näe. Minulle elämä ei ole itsestään selvyys. Eikä sekään, etteikö tuolla jossain olisi joku, joka haluaa päättää päiväni oman kätensä kautta. 

Elämä. Heräsin aamulla. Sade piiskaa ikkunoita ja tuuli paukuttaa kattopeltejä.. Tai ainakin kuulostaa siltä. :D

Tänään menen ulos sadetakki päällä ja goretex-lenkkarit jalassa. Haen kissalle ruokaa eläinlääkäriltä. Ei se sade ja tuuli haittaa. toisaalla maailmassa oltaisiin iloisia pelastavasta sateesta!

Toisaalla haluttaisiin se pahalta maistuva kinkkumakkara leipä innolla syödä. Tai se ikivanha, muodista poistunut vaate. Kengät, joissa väri ei miellytä, Ne sopisivat juuri täydellisesti hänelle, joka tähän asti on kulkenut kaatopaikoilla paljasjaloin etsimässä aarteita. Ruokaa. Jotain myytävää. Pelastaakseen samalla itsensä, sisaruksensa ja vanhempansa! He, joilla edessä on varma nälkäkuolema tai kuolla kylmyyteen tai johonkin sairauteen.

Katson peiliin... Meikkasin taas aamulla kasvoni. Kampasin kauniisti hiukseni. Puin ehyet vaatteet päälleni. Sanon silti, ettei minulla ole varaa. Tämä yhteiskunta vaatii niin erilailla elämään, kuin vaikkapa jossain slummissa ulkomailla. Jollen maksa laskujani, joudun ulosottoon ja olen ties kuinka pitkään, ehkä ikuisuuden työttömänä, velkahelvetissä. En voi käydä teatterissa, en ostaa uusia vaatteita,... Mutta joskus saan sen verran kasaan, että voin ostaa ulkona kahvin ja sen kanssa leivän. Mutta missään nimessä en voi väittää olevani samalla viivalla niiden nälkäisten slummilasten kanssa! Tai Afrikan nälkäisten kanssa. Tai missä ikinä onkaan niitä, joille riisi tai leipä ei riitä jokapäiväksi. Minä olen rikas heihin verrattuna! Minulla on ruokaa nyt ja minulla on koti! Ei pahvilaatikko. 

Minulla on kengät! Ja vaikka vaatteeni ovatkin suurimmaksi osaksi saatuja, on minulla silti vaatteita!

Kun olet heittämässä vanhoja vaatteitasi tai leluja, jotain turhaa roskiin, teeppä sellainen temppu, että kasaat ne kassiin tai laatikkoon ja etsit paikkakuntaasi lähinnä olevan pisteen, joka ottaa ne tarvikkeet vastaan ja toimittaa ne eteenpäin! Tai jollain tavalla se tuotto niistä menisi köyhille! Koskaan et voi tietää, milloin itse olet kuvan miehen asemassa!

Itse olen saanut myös vaateapua ja liinavaatteita diakoniatoimiston kautta! Siihen tarvittiin kaikki tulotiedot ja menot ja sossun päätökset. Niistä näki, olenko oikeasti varaton. Samalla sain myös sitä kautta ruokaan avustusta, mutta vain muutaman kerran, koska se ei ole jatkuvaan hätään tarkoitettu paikka. Silti kaikista eniten apua sain sitä kautta. 

ViliMarika