Erityisen hyvää huomenta!

Kuva: Vaahtokukkanen by Viltsu ihan ite. ;)

Erityisen hyvää huomenta sinulle!
Kenties mieleesi herää kysymys, mikä tästä aamusta tekee niin erityisen?
No, minäpä kerron sen, kuiskaan salaisuuden, ihan hiljaa, ettei kukaan muu kuule tai näe sitä...
Tuo korvasi lähemmäs.. hyvä! Juuri noin!

Pstt... Ei tässä päivässä mikään ole sen erityisempää, kuin se, että jokainen aamu on uuden päivän alku. Jokainen aamu on mahdollisuus ja kukaan ei tiedä, milloin on loppu. Siksi tämä ja kaikki muutkin aamut ovat erityisiä. Ei vain tänään, vaan myös eilen, huomenna, ensi viikolla....

Tänä aamuna ajattelin laittaa lempiparfyymiani. Jos postinkantaja soittaa taas ovikelloa, avaan sen ja kas, saan kirjeet ja paketit syliini. Nenä se on hänelläkin haistaa se ovesta ulos mukanani tulvahtava mieto hajuveden tuoksu. Ei liian voimakas, mutta sopiva. Ei hän ole yhtään sen huonompi, kuin hienoissa juhlissa olevat häävieraatkaan tai jonkun firman johtaja. Ja jos tuntuu siltä, kiharran hiukseni ja laitan kauneimmat vaatteet ylleni. Keitin aamupalalle ihanaa teetä perinteisen kahvin sijaan. Hemmottelen aistejani. Kenties teen jalkakylvynkin päivän mittaan. Tänään voimme juhlia niinkin merkittävää asiaa, kuin vaikkapa Murusen viimeistä työpäivää ennen vapaapäiviä tai sitä, että neilikat kukkivat edelleen maljakossa ja Kukonheltta ruukussa.

Jokainen aamu on uusi aamu. Uusien tuulien tuiskua, auringon kutkuttavaa paistetta, omaa kasvua, oppimista, omien virheiden hyväksymistä. Jokaiseen aamuun mahtuu toiveita, haaveita, unelmia. Kenties mietteliäämpiäkin asioita. Kuinka aion jatkaa tästä eteenpäin? Jos jokin on näkemisen tai kuulemisen tai tekemisen arvoista, haluan nähdä ja kuulla ja tehdä sen nyt. En odottaa huomiseen, seuraavaan palkkapäivään, eläkkeelle... Koskaan et voi tietää, mitä huominen tuo mukanaan vai onko tämä päivä viimeinen!

Erehdyin minäkin joskus ajattelemaan niin, että kunhan olen eläkkeellä, vanha, pois työelämästä... Olin kaikkea tuota, paitsi vanha, jo hyvinkin nuorena! Nuori olen edelleenkin! En edes 40 vuotta vielä! Ja tässä sitä ollaan! Ei hypitä eikä juosta, ei käydä aerobicissä tai rakenneta omakotitaloa. Mutta ei, en ole katkera tai turhautunut siitä, miksi en silloin tehnyt. En tehnyt ja se siitä. Nyt ollaan tässä ja nyt ja mietitään, mitä teen tänään! Toki minun haaveitani ja tekemisiäni rajoittaa varattomuuteni, mutta ilmaisiakin asioita on olemassa. Ja aloitan vaikkapa mattojen kanssa peuhaamisesta. Se, mitä eilen aloitin. Tiedän, että varasto tyhjenee heti, kun saan sieltä edes pari-kolme mattoa ystävälleni. Mutta mitkä hän haluaa ja mitkä meiltä joutaa? Tutkin tilanteen!

Yritän tänään löytää mahdollisimman paljon ilon aiheita, nauraa paljon ja antaa itselleni kunnon ilo-terapiaa. :)

Ehkä se tulisi sitten ensi yönä uniinikin ja saisin vaihteeksi nukuttuakin hyvin. Viime yönä heräsin johonkin ihmeelliseen silmän vuotamiseen. Todellakin, oikea silmäni vuoti vettä ihan kuin itkiessä. Varmaankin parikymmentä minuuttia sitä kuivailin ennenkuin lakkasi! Jotain ihan käsittämätöntä! Mutta ei siitä sen enempää. Nyt taustalle soimaan ihanaa musiikkia.


"Opin jo pelaajana, että positiivisuuden kautta voi vaikuttaa enemmän ihmisiin, kuin haukkumalla heidät maanrakoon.

-Sami Hyypiä"


Erityisen naurattavaa ja hytisyttävän hauskaa päivää!


ViliMarika