Minä rakastan minua!

On yllättävää, miten moni ihminen kulkee läpi elämänsä ymmärtämättä sitä, että heidän tunteensa muita kohtaan ovat seurausta heidän tunteistaan itseään kohtaan. Jos et ole sinut itsesi kanssa, et ole sinut toistenkaan kanssa.
-Sydney J. Harris




Pystytkö katsomaan peiliin ja sanomaan kuvallesi, että minä rakastan minua? Ja pystytkö sanomaan sen niin, ettei siinä ole mukana hitustakaan ylimielisyyttä ja muiden alentamista?

On tärkeää saada se kohtuus tähänkin asiaan mukaan. Ei liikaa eikä liian vähän.


Minulla sen rakkauden määrä oli hukassa joskus. Yli äyräiden ei ole mennyt kyllä koskaan. Ja yleensähän se niin onkin, että itseään ei arvosteta niin paljoa, kuin pitäisi. Se vaan, että miksi olettaa, että kukaan muukaan tykkää sinusta, saatikka rakastaa, jos et tunne niin edes itse?!


Miksi sitten on tärkeää rakastaa itseään?

Se tunne, kun joudut elämään itsesi kanssa koko ikäsi ja tajuat sen!

Se, että voit nostaa pääsi pystyyn ja hymyillä, säteillä sisäistä kauneuttasi, joka samalla saa sinun ulkoisen kauneutesi esille! totta! On paljon kauniimpaa kulkea pää suorana ja hymyillen ja säteillen, kuin hartiat ja pää lytyssä, naama norsun vi... nkuralla ja murjottaa ja mököttää omaa huonouttaan.


Kun huomaat olevasi ihan hyvä tyyppi, rakastettava ja kiva, alat toimia huomaamattasi sen mukaisesti ja kappas vaan, kohta sinulla on jo uusi kaveri, tuttava, ystävä. Sitten huomaat olevasi entistäkin iloisempi ja kohta saat toisenkin ystävän... :)

Itse peittelin itseäni nuorempana. Kuljin säkki päällä ja paperipussi päässä kuvainnollisesti. Olin harmaa hiiri, joka kulki hartiat lytyssä. Pelotti ajatuskin siitä, että joku huomaisi minut ja jos katseet kohtasivat, olin varma, ettei tuo ainakaan minusta hyvää ajattele. Ja jos sanoikin jotain kaunista, olin aivan varma, että hän puhuu potaskaa ja valehtelee! Haluaa vain ivata kustannuksellani...

PIR PIR PIR! Hälytyskellot hohoi! Itsetunto-ongelmia! NYT ON HÄTÄ KORJATA TILANNE!


Ei se hetkessä tapahtunut, muutos. En edes osaa sanoa, miten se tapahtui ja miksi, milloin ja mitä temppuja piti tehdä, mutta kuitenkin se oli varmaa, että jollain tavalla se minä-kuva piti saada muuttumaan! MINÄ OLEN HYVÄ IHMINEN! (käyttäydy toisia kohtaan niin, kuin haluaisit heidän käyttäytyvän!). Vaikka minua jotkut tai joku yrittivätkin polkea maahan ja onnistuivatkin siinä, silti itse en lyönyt, potkinut, sylkenyt tai lytännyt heitä maahan. Ajattelin, että jokainen isku tai potku, jokainen sana on tehty, jos ne oikeasti tekee ja sanoo. Haluan pitää itsetuntoni puhtaana. Ei ihan kaikkeen tarvitse suostua ja nöyrtyä. Minun periaatteellisuus meni ehkä liiallisuuksiin, koska makasin sairaalassakin letkuissa välillä pahoinpideltynä, enkä ollut silloinkaan pistänyt vastaan. Niin pitkälle ei tarvitsisi mennä, mutta silloinkin ajattelin, että minä en lyö! Minun omatuntoni tulee olemaan puhdas! Ei, en esittänyt marttyyriä sittenkään, vaan ihan omassa päässäni näitä asioita kelasin. Olin sen velkaa itselleni! Itsetunnottomalle ihmiselle. Ehkä se sieltä itselläni kuitenkin lähti... ylös nousu. Aloin katsella peiliin joka aamu ja hokea, että olen kaikesta huolimatta vahva ja hyvä!

Päätin jossain vaiheessa, yksin eläessäni, itsenäisenä naisena, että leikkuutan hiukset haluamalleni mallille, meikkaan joka aamu, vaikken lähtisi ovesta ulos ja katsoisin peiliin! Sanoisin itselleni, että olen kaunis nainen! Ulkoisesti JA sisäisesti. Aloin uskoa siihen itsekin myöhemmin! Ja nyt, kun itsetuntoni on tullut takaisin, hauraana mutta kuitenkin, voin sanoa edelleen olevani kaunis ja rakastettava ihminen. enkä tarkoita sillä mitään leuhkimista tai missiunelmakaunista, vaan sitä, että minulle on kuin onkin paikka tässä maailmassa ja minä olen hyvä ihminen virheineni ja puutteineni. Olen tarpeeksi rakastettava olemaan äiti, avovaimo, kissan kasvattaja, ystävä, tytär, sisko, naapuri, tuttava...

Ja ennenkaikkea elämään koko elämäni itseni kanssa ja sulassa sovussa, vihaamatta tai häpeämättä itseäni! Tai ajattelematta, etten riitä, etten kelpaa tai että olisin syypää kaikkeen maailman pahuuteen.


toivottavasti esimerkistäni olisi apua jollekulle toiselle joka kamppailee itsetunto-ongelmissaan. Ja ainahan voit olla yhteydessä minuun myös sähköpostilla!

vilimarika@gmail.com.


PÄÄ PYSTYYN KAUNOTTARET JA HURMURIT!


Viltsu, se ihanan rakastettava ja aito itsetuntonsa nostattaja. ;)