Sano suoraan!

Älä huolehdi vaikutuksen tekemisestä muihin,

vaikuta itsesi. Ketä sinä oikeasti haluat

joka tapauksessa miellyttää?

-Mark McKeon
Olen aina välillä törmännyt ihmisiin, jotka sanovat yhtä ja tarkoittavat toista. He suurinpiirtein vannovat asioiden olevan niin, kuin sanovat, vaikkei olisikaan. He kertovat omina mielipiteinään asioita ja ajatuksia, ja hetikohta selän käännettyä heille puhuvat, kuinka mielipide onkin jotain vastakkaista. Nämä ihmiset sanovat olevansa tyytyväisiä siihen, mitä on tarjolla. Sovitaan yhdessä asioita ja kun kyselen, mitä haluaa, vastaus kuuluu muutamasta asiasta. Sitten kun tilanne on ohi, muristaan ja nyrpistellään, kun ei saanutkaan enempää, ei ollutkaan jotain lisää, kun olisikin halunnut aivan toisenlaista.

Miksi ei vaan voi suoraan sanoa, mikä mättää, mitä haluaa tai mitä ajattelee?!
En minä, tai kukaan muukaan ole selvännäkijä ja tiedä, mitä siellä päässä liikkuu! Mitä ajattelee! Mitä haluaa! Ei voi tietää, eikä osaa edes arvailla, etenkin jos on jo sovittu jostakin ja hän on sanonut itse niin.

Kahvipöydässä kuulee, kuinka hyvää tuo pulla on. Sitten kuulee jostain muualta, kuinka sama henkilö haukkuu kyseisen pullan syvälle suohon. Siitäkin huolimatta, että itse ostaa samaa pullaa, jonka sitten haukkuu. Outoa?!

Tai kun kysyn, mitä sinä haluat ja milloin? vastaus on mitä vaan ja milloin vaan. Ehdotan, että kertoisi edes suuntaa, minkä tyyppistä. Vastaus on "vaikkapa jotain urheilua". No, ehdotan joko itse aktiiviliikkumista tai katsomoon. Vastaus on ehdottomasti katsomoon ja haluaa jääkiekkoa. Varaan liput, menemme peliin ja siellä alkaa kitinä siitä, kuinka ei voitu eilen jo mennä peliin tai jonnekin, kuinka tänään on vain tällainen peli, kuinka kaikkialla muualla on parempaa tarjolla. Ja lisätäänpä vielä siihen kaikkea muutakin piikittelyä. Voi herttinen aika! 

Tai vaikkapa esimerkiksi se, Kun ihan kaikki käy, päätä sinä, en valita! 
Ja kun sitten päätän ja valitsen, ajatellen toista, mitä voisi tykätä, tulee siitäkin napinaa. 

Mikään ei kelpaa! Sanokaa hyvät ihmiset suoraan, mitä haluatte, milloin ja missä! On äärettömän vaikeaa arvuutella ja keksiä, mikä toiselle olisi mieluista, kun kuitenkaan ei voi tietää, mitä haluaa juuri sillä hetkellä. Ja kun tekee parhaansa, yrittää miellyttää ja ajatella toista, saa vain piikittelyä ja natinaa, niin se tuntuu todella pahalta minusta. Kuin mikään ei kelpaisi, kuin ei riittäisi, kuin olisin nähnyt turhaa vaivaa sen eteen, että saan järjestettyä asiat. Ja vaikken varaisi niitä lippuja kisaan tai vastaavaa etukäteen, on minun silti varattava rahat jostakin, mikä ei ole minulle helppo homma! Lainattava joltain tai jätettävä maksamatta joku lasku esimerkiksi. On mietittävä kyyti. On otettava lisää särkylääkkeitä. Selvitettävä pelin ajankohta, missä, monelta, mahtuuko sinne, yms. Ei mitään isoja asioita ehkä sinulle, mutta varattomana ja sairaana se on oma hommansa. Teen sen mielelläni, jos siitä saa kiitosta, mutta pelkkää natinaa ja valitusta, niin olipa kiva. :( Enkä puhu vain omasta puolestani, vaan uskoisin, että sinäkin haluaisit vastaavasti tietää samoja asioita. Vai?

Meidät on joskus pyydetty soittamalla sinä iltana saunaan ja kahville. Olemme menneet. Tunnelma on ollut jäätävä ja hiljainen. Siinä on kokenut olevansa ei-tervetullut. Mutta miksi? Meidäthän pyydettiin sinne! Myöhemmin sitten selvisi, että eipä kumpikin ollut halunnut vieraita. Vain toinen! Toinen sitten oli osoittanut mieltään. Soittivatko uudestaan, että hei, ei sovikkaan tänään? Ei. Mielummin tunnelma kireä ja jälkipuheet, kuin yksi soitto.

Vastaavia tilanteita olisi paljon. Siis joissa sanotaan yhtä ja sitten kuulee jälkeenpäin tai sillä hetkellä, ettei ollutkaan hyvä homma.Jos minä en osannut tehdä täydellistä hänelle, olisi sitten kertonut suoraan mitä halusi! Ja olisi kysynyt, olisi ehdottanut, olisi jollain tavalla avannut suunsa ja tuonut ilmi sen, mitä itse haluaa tai toivoo!

Argh!

Tällainen saa vaan minut voimaan pahoin. Yritän kuitenkin aina parhaani mukaan ottaa toisen huomioon ja toimia toisen eduksi. En itsekkäästi. Ja todellakin minulta vaatii hieman enemmän, kuin työssä käyvältä, terveeltä. Siksi se sapettaa enemmän. Ja kaiken lisäksi surulliseksi tulen moisesta nitinästä. En minä näytä ulospäin sitä, että se piikittely satuttaa. Mutta se satuttaa! En halua pilata toisten iltaa. Vaikka taitaahan se pilalla olla jo, kun kerta narina kuuluu?! Yritän vaan selvittää, kysellä, miten voin korjata tilanteen, mitä haluaa nyt ja omaa mielipidettään. 
Ne tapaukset, joissa on sovittu asiat puolin ja toisin, kerrottu ääneen oikeasti, mitä halutaan, ne onnistuvat ihan järestään aina.

Kyllähän minä ihmistuntemuksessa olen hyvä ja tapanani onkin tarkkailla hieman uusia ihmisiä. Ottaa heistä selvään ja sitten kun tunnen paremmin, saattaa vieläkin olla astetta enemmän sitä sisintä tiedossani. Siinä olen vahva. siksi varmaankin huomaan helpommin myös sen narinan ja kitinän, napinan ja kun ilmeet ja sanattomat eleet kertovat enemmän kuin sanat. 

Mitä sanoisin loppuun?
En itsekkään ole täydellinen, tiedetään. Teen edelleenkin virheitä ja opin niistä. Kuten sen, että annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, enkä pahoita mieltäni kovin pitkäksi aikaa sen takia, ettei mikään kelpaa tai etten ole osannut lukea läpi muita ihmisiä. en ehken ole tiennyt, mitä toinen tuntee, ehkä en osaa tulkita rivien välistä näkemättä ensin tilannetta. Ehkä olen itse ollut niin innoissani, etten ole kuullut jotain sanan välistä kiertolausetta?

Hmm... Sovitaanko niin, että sinä ja minä, me kumpikin kerrotaan ääneen, mitä halutaan?!

ViliMarika