Mitenniin roskissa?! Vastahan minä kuvasin!

Elämä tuntuu minusta liian lyhyeltä

käytettäväksi erimielisyyksien hoivaamiseen

tai vääryyksien kirjaamiseen.

-Charlotte Bronte



Mysteerisesti tietokoneen roskiksesta löysin kuvat atc-korteistani, jotka tein myöhään eilen. Enhän minä ole niitä edes kerennyt julkaista vielä! No, palautus ja julkaisu. Hyvin yksinkertaisia, pieniä toimenpiteitä. Mietin samalla, kuinka on edes mahdollista, että ne kuvat ovat edes koko tietokoneella, koska mielestäni en ole niitä vielä siirtänyt kamerasta.

Aikani pähkäiltyä avaan kuvatiedoston ja katson niitä kuvia. Just joo! Eihän ne olleetkaan atc-korttejani! mitä ihmettä minä sekoilen?!


Otan kameran ja liitän sen tietokoneeseen yhden pienen usp-liittimen avulla. Pari klikkausta ja kuvat ovat OIKEASTI koneella. Voin siis alkaa esittelemään teille ATC:t enkä jotain ihan muuta, mikä näytti samalta. :D


Samalla, kun naureskelen itselleni, mietin, olenko mahdollisesti yhtä hapero tänä aamuna kaikessa muussakin? Mitähän minulla on uunissa pullien tilalla? Entä aamupala, onko se sitä, mitä piti? No, ei kaiken tarvitse mennä niin hassusti, kuin tämän yhden näköhärön. :)

Lumienkeli

Valon enkeli

Tässä ne mystiset atc-korttini nyt ovat. Ja kaikki te, jotka hingutte niiden perään, joudun läppäsemään sormillenne, sillä nämä kortit ovat jo varattuja. Joskus vaihto käy hyvin nopeasti. ;)

Tuo ylempi enkelikortti sai inspiraationsa Tarja O:n ihanasta kirjekuoren sisällöstä! Sieltä löysin tuon harson palasen. Samaa harsoa käytin alemmassakin kortissa kuvan alla, ja siihen päälle vielä tein kulta-kimalteesta koukeroita.

Tuossapa se ihanuus, mitä sain Tarja O:lta. Aivan mahtavan valkoista ja mustaa! Heti iski inspis kimppuuni! Ja talvikin on tulossa... Ihania sävyjä! Ja ne korvikset tulevat ihan omiin korviini. ;)

ja kaikki ne kortit mukana!

Nuo atc:t suorastaan vaativat runoilemaan! ;) Jotenka eiköhän se runosuoni taas pian syki. ;) Itseasiassa runojen puhtaaksi kirjoitus on edelleen käynnissä ja urakka alkaa olla loppusuoralla. Kuitenkaan ei lopu vielä ihan heti. Ja uusia runoja tulee kaiken aikaa. Sehän on selvä. Päiväkirjana kun sitä toteutan, tai lähinnä inspiraation iskiessä, joko päivittäin, viikottain tai vaikkapa puolivuosittain. 

Sain myös salaisia toiveitani toteutettuna. Kiitos J.K. 

Ihanaa kaikkea! Se punakultasävyinen paperiarkki oli ehkä kaikkein ihaninta... Vai olisiko ne vintage-kuvat? Ei, kyllä se oli ne pari kukkahelmeä... Hmm... Tai... :D

huh, pullat olivat uunissa oikean ajan ja ihan oikealla mallillaan. Kyllä kummipojan perhe voi tulla kohta kahvittelemaan. 

Suuri ajattelija poistuu ja kiittää seurastanne taas tänäkin päivänä.

Mukavia tuoksuja ja makuja elämäänne!

Viltsu the mystery sekoboltsi. ;D

P.s. vielä yksi, uusin atc vime yöltä. Kuivui jo liimaukset, joten sain kuvankin. :)

Miss Floralita