Hämmennellään, hieman vaan

Hyvää tätä päivää ja kiitos kysymästä, hyvin nukuin. ;)

Mieleeni tuli sellainen ajatus, kun aika usein feissarissa kirjoitan päivitykseen jotakin kritisoivaa tai pohdiskelevaa yleisellä tasolla, samoja aiheita kuin täällä blogissakin. Esimerkiksi valittamisesta, kontrolloinnista, itsekkyydestä jne.
Olen huomannut, että vaikka kirjoitukseni ovat todellakin yleisellä tasolla, niin silti jotkut henkilöt kommentoivat siellä aivan kuin kritisoisin tai arvostelisin heitä. Ollaan heti karvat pystyssä, puolustuskannalla ja osoittelemassa sormella, että entäpä minä itse sitten. :D

Minun tarkoituksenihan on niin täällä kuin feissarissakin saada ihmiset pysähtymään hetkeksi, miettimään itseään, elämää yleensäkin ja sitä, miltä toisista tuntuu mahdollisesti. Minun tarkoitukseni ei ole osoittaa ketään sormella, tuomita tai puhua jostain henkilöstä suoraan.
Minä uskallan kyllä sanoa suoraan henkilölle itselleen, jos jokin asia hänessä on sellaista, mitä en vaan hyväksy.

Erilaisuus sinänsä ei ole negatiivistä. ei minun tarvitse yleistää kaikkia yhden ihmisen tempauksista, Ei puhua selän takana tai juoruilla. Siksi minusta onkin huvittavaa tuo, kuinka toisiin tuntuu osuvan ja uppoavan. Silloinhan olen onnistunut ajatuksessani. Eikös?
Olen saanut ihmiset miettimään asioita ja tunnistamaan itsessään niitä puolia, joista yleisellä tasolla kirjoitan?

Mielestäni jokin ylenpalttinen valittaminen esimerkiksi on hyvin yleistä ja negatiivistä. Se saa tietyn rajan jälkeen ihmiset karttamaan itseään ja ajattelemaan, että eikö tuolla ihmisellä ole mitään muuta kuin aina vaan valittamista?
Valittaako sitten minustakin, kun kaikesta muustakin?
Mielestäni siinäkään aiheessa ei ole mitään henkilökohtaista sanottu, että hei, sinä siellä! Miksi valitat?!

No, se oli vain yksi esimerkki monien joukosta.
Se, miksi haluan hämmennellä ihmisiä, ei ole mitään ilkeyttä tai provosointia, vaan ihan sitä, että ihmiset miettisivät omaa käytöstään, sitä miten se vaikuttaa itseen ja miten se vaikuttaa toisiin ihmisiin. Emme me välttämättä näe ympärillemme ihan selkeästi, saatikka omaa käyttäytymistämme. Jonkunhan asioita on tuotava esille. Ja koska en ala ketään muotoilemaan ja muuttamaan, enkä koe tarvetta osoitella sormella ketään, teen sen kirjoittamalla yleisesti, pohtimalla asioita, joita mieleeni tulee ja kertomalla kokemuksistani.

 Niin, minun tuntemuksiani, koska en voi toisten puolestakaan puhua ja kirjoittaa. Jos joku sieltä bongaa itsestään jotain, se on silkkaa sattumaa, mutta silloinhan edes yksi ihminen on saanut kirjoituksestani jotakin; Ajattelemisen aihetta.

Jos minun kirjoitukseni loukkaavat tai suututtavat jotakuta, ehkä se sitten osuu suoraan asian ytimeen juuri hänen kohdallaan?

Minun aiheeni pursuavat kauppojen kassajonoista, kirjaston lehtisalista, sairaalan potilasaulasta, lehtien sivuilta, asiakaspalavereista, television ohjelmista...
Ihan kaikesta mahdollisesta, mutta ei yksittäisestä ihmisestä, josta suoraan kirjoittaisin tai edes kiertäenkään.

Miksi minä haluan herätellä ihmisiä?
 Koska olen itsekin joskus ollut jossakin kuplassa, näkemättä eteeni. Ja kun se kupla puhkesi, aloin miettiä itseäni, omaa käyttäytymistäni, tapojani, rutiinejani, elämääni ja tajusin, että muutos ei tule toisten kautta, vaan itseni kautta. Minun itseni on aika muuttaa ajatuksiani ja tapojani, jos mielin olla se kiva kaveri, mukavaa seuraa ja hyvä tyyppi. Ja kappas vaan, pikkuhiljaa siinä ajatellessani ja opetellessani elämään itseni kanssa ja opettaen itseäni löysin sekä positiivisuuden että ilon ja onnen. Sen, että seurassani on hyvä olla, kenties.
Miksikäs en soisi sitä iloa ja onnea muillekin?
Ettei kaikesta tartte stressata, kaikesta ei tartte huolehtia minun, kaikki ei ole minusta kiinni.

Tällaisia tunteita tällä kertaa. Huomenna uusia juttuja. :)

Hämmennyksiin, Viltsu