Apteekkikortilla kirjastosta Taikaa
No, ikkunasta katselin, ettei ulkona sada juuri sillä hetkellä paljoakaan, jos lainkaan, eli sadetakki päälle ja menoksi. Matkalla sade yltyi kuitenkin kaatosateeksi, mutta eipä se minua sen sadetakin kanssa haitannut.
Ajattelin samalla poiketa kirjastossa ensin, koska se on apteekin lähellä. Sain kuin sainkin elokuun Taika-lehden mukaani vihdoinkin. Tiskillä annoin kortin ja lehden, mutta eipä se kortti kelvannut. Kirjaston täti tuumasi, että vaihdettavahan se kortti on. Olin ensin ihmeissäni, että on vai, miksi? Hän siinä alkoi hymyillä ja tuumasi, että tuo kortti käy apteekkiin. :D
No, nauraa aloin itsekin ja sanoin, että kuinka se on mahdollista että joka ikinen kerta minä annan kirjastossa apteekin kortin ja apteekissa kirjaston kortin?!
Apteekkiin menin sitten ja siellä ajattelin jonottaessani, että nyt anna kerrankin oikea kortti! Juu, annoinkin. :)
Laastarit matkaan ja kaupan kautta kotiin. Matkalla katselin, kuinka ihmispoloiset odottelivat katoksissa rankkasateen hellittämistä. Eivät voineet mennä autoilleen pariakymmentä metriä...
Minä kuljin kävellen koko matkan, 100 metriä ja takaisin. :) Säilyin kuivana.
Mietin vaan sen sateen määrää, että nyt taitaa Esterillä olla inkontinenssivaivoja tai virtsatulehdus ainakin...
Ystäväni ilmoitti tänään olevansa raskaana. Aivan mahtavaa! Kahdella laskettu aika nyt kuukauden sisällä! Vauvoja, vauvoja...
Kerran minäkin haaveilin useammasta, mutta ne haaveet jäivät kun kroppa petti. No, enää en haikaile vauvojen perään. En jaksaisi enää moista rumbaa.
Katsotaan sitten JOS saan lapsenlapsia joskus, niin siinä olisi vauvaa tarpeeksi minullekin. Silti ihana seurata toisten muodonmuutosta mahoineen ja maailmoineen.
Huomasithan uuden haasteen?
Ja "synttäriarvontaankin" vielä mahdut mukaan! Ihan keviästi!
Kiitokset Annalle ihanasta ylläristä!
Salaisten toiveideni täyttämisestä. :) Kyllähän aina papereille ja koristuksille käyttöä on!
Olotilani tällä hetkellä on juuri sellainen, ettei kroppani enää jaksa toimia oikein. Ensin oli perusviat, sitten tuli kurkkutauti ja nuha-yskä-lämpö. Sitten on päänsärky toista päivää päällä, aamulla alkoi mahaankin koskea ja voimat ovat heikommat kuin vaikkapa eilen. Murusen sanoja lainaten, elimistöni pakottaa nyt lepäämään ja keräämään voimia. Sen se tekee kyllä!
Mieli on alhaalla, mutta ihmekös tuo. Keskiviikkona on kuitenkin oltava kunnossa, joten lepoa ja keskiviikkona rohtoja, mitä vielä olisi yhdelle päivälle. Hohhoijakkaa...
Vilimarika sairastaa, häntä hellikäämme, lääkkehillä hoidelaan Viltsu-ystäväänne... Lallallaa...
Pisaratartutonta alkanutta viikkoa kaikille terveille ja vähemmän terveille ihmislajin edustajille!
Viltsu
P.s. viime yön uneni... Tässä musiikki,joka sopinee siihenkin? "YÖ"
"Olin Muruseni kanssa kaupungilla, torin laidalla. Murunen katseli toripöydältä jotakin, minä kuulin musiikinjostain kauempaa. Laitoin pois käsistäni sen kupposen, jota pidin. Jäin kuuntelemaan musiikkia. Se oli pelottavaa... Hapuilin puhelinta taskustani. Näppäilin 112 siihen valmiiksi. Musiikki läheni, läheni. Olin levoton. Painoin soittonäppäintä.
Musiikki tuli jo niin lähelle, että kuulin osan sanoista ja säveltä. Se oli Kuolema! Se oli tulossa lähemmäs!
Näin poliisiauton, se tulisi, kerkeäisikö ennen kuolemaa perille?
Otin Murustani kädestä! "Jätä se kuppi! Nyt on mentävä!". Poliisiauto pysähtyi eteemme, sossun nainen kansio sylissään tuli paikalle. "ÄKKIÄ! ÄKKIÄ". Piilouduin auton takapenkille, Murusen nappasin kyytiin vierelleni. En voi jättää häntä sinne, koska musiikin sanat olivat jo selkeät! Ne halusivat minun kuolevan ja jos ei saaminua, saavat jonkun toisen, Murusen tai lapseni! Se oli exäni lähettämä kuoleman enkeli.
Pyysin Murusta äkkiä peittämään minut harmaalla villahuovalla. Juuri sillä hetkellä, kun olin peitossa, tunsin kuoleman kurkistavan sisään ikkunasta. Poliisiauto lähti renkaat vinkuen karkuun. Nyt ei ollut aikaa hukattavana! Poikani koululle, äkkiä kamppeet kasaan, poika turvaan mukaamme. Ei kerkeä sanomaan mitään eikä saa kertoakkaan kellekkään. Pojan isä oli jossain siellä käytävällä... Kerroin, että menemme turvaan, kaikki hyvin, älä huolehdi. Pelastan lapsemmekin.
Ajoimme turvakotiin erääseen kaupunkiin, josta en kerro tarkemmin. Siellä menimme sisälle taloon ja purimme tavarat, kerroin pojalleni ja Muruselle kaiken. Sitten tuli hiljaisuus. Aloin vapista, pelätä ja romahtaa yhtä aikaa! tiesin, että valintoja oli kaksi: Jäädä vapauteen ja kuolla tai olla vankina turvakodissa ja elää. ONNEKSI sain perheeni sinne mukaan! Kuinka onnekas olinkaan loppupelissä. Mutta silti... Mitä elämämme olisi neljän seinän sisällä? Ilman sukulaisia, pojan ystäviä, vapautta olla ja mennä? Itkin ja huusin suoraa huutoa pahaa oloani."
Heräsin.
Nyyhkäisin ja kapusin rakkaani viereen kiinni. Hän heräsi vapinaani ja kysyi, miksi vapisen?
Kerroin nähneeni pahaa unta, mutta nyt olisin turvassa. vihdoinkin... Turvassa!
Mitä se sana merkitseekin!
Niin paljon! Niin paljon!
Kommentit
Minä eilen jonotin apteekissa lääkettä pitkälti yli puoli tuntia. Lopputulos: "voi, tämä loppui meiltä viikonloppuna, huomenna tulee lisää" --- jep, jep... isännällä klo 9 Tre lääkäri, jossa lääkettä tarvitsee, apteekki lupasi lääkken klo 11 (mitäs aina jätetään viimetinkaan) Onneksi toisella puolen kaupunkia oli.
Joskus olen miettinyt, miksi niin on, koska eihän jokainen tunne ihan samoin, yhtä voimakkaasti uniaan. En ole koskaan muuta syytä keksinyt, kuin oman ainutlaatuisen herkkyyteni, joka on minua piinannut ja siunannut eri tavoin. yksi tapa piinata juuri näillä painajaisunilla.
Apteekissa olen joskus huomannut samaa. Just kun tarttes, loppuvat. Nyt kuitenkin itsellä se hyvä puoli, että meidän apteekista laajentui suurempi apteekkiketju ja saamme täältä suurinpiirtein tarvittavat. Olen myös tehnyt selväksi, että nämä minun lääkkeet ovat jatkuvia ja ilman niitä en pärjää. Niitä on oltava vaikka edes pari laatikkoa, koska ymmärrän senkin, ettei montaa voida opiaatteja pitää murtojen takia saatavilla. Se, että osaavatko sitten varautua johonkin ryysikseen tai erilaiseen tuotteeseen onkin eri asia. Jos tiedetään, että sitä menee, luulisi niiden varautuvan siten, että jäisi se muutama ylikin, hätävaralle? Tosin vuosi sitten kyseltiin Etonoa puikkona, mikä oli niinkysytty tuote, että oli loppunut jopa tehtaalta! Saatiin sentään voiteena.
Onneksi saitte toisaalta sen lääkkeen! Kuinkas muuten olisi aamu onnistunutkaan? Ei mitenkään? Ellei sitten ensiavusta? Sieltäkin on joskus haettu lapseni pakolliset lääkkeet, kun on sairastunut äippä-viikonloppuna eikä ole päässyt palaamaan isälleen ja lääkkeet loppuneet. Postitse ei kerkiisi eikä edes uskaltaisi lähettää, koska JOS joutuisi vääriin käsiin, huumausainetta tuossakin. (Vihaan jossittelua, mutta tällaisessa tapauksessa oikeastaan ajateltava sekin vaihtoehto).
Silloin tosiaan jonotettiin muutama tunti ea:ssa koska tk:sta ei saatu. Sieltä sit saatiin pari pilleriä siiheksi, että saataisiin poika isälleen tai lääkkeet hankittua jotenkin.
Valitettavaa kuitenkin se, että sä joudut juoksentelemaan ympäriinsä. Eiköhän se olotilaole jo aika tukala? ;)
Tuo lääke jota hain, on kuitenkin melko yleinen, kun sitä käytetään sekä nivelpsoriin, että reumaan. Ihan varma en ole, kuinka monelle tuota pistettävää määrätään, mutta tablettimuodossa on ainakin yleinen lääke. Täältä samaisesta apteekista on useammin kuin kerran ollut myös loppu tavallinen, meille reseptillä oleva Speden rasva! Siis MiniDerm!!! Se on mielestäni outoa, kuuluu kuitenkin normi hyllytavaraan!