Siirry pääsisältöön

Menneen syksyn satoa


Ojennan käteni sinua kohti, ystäväni. Katson sinuun hapuillen silmiäsi. Hetken katseemme kohtaakin, mutta painat pääsi alas nopeasti. Otan askeleen lähemmäs, tartun käteesi kii ja kuiskaan; Ystäväni, et rantautunut tämän maan rantaan turhaan.

Noilla sanoilla runoilin ystävälleni muutama päivä sitten. Samainen ystävä yllätti minut täysin lähettämällä minulle todella ihanaa postia. Nimittäin ikioman joulukalenterin! Se onkin tämän postauksen ainoa uusi asia. Nimittäin postaan nyt aiemmin unohtuneet kuvailut.   


Ihana olisi tämä käsilaukku-viinikin, mutta jääköön kaupan hyllylle kuitenkin. Laukku kun ei ole uudestaan avattava ja suljettava. Muutenhan tuo olisi ollut ihana laukku jollekin pikkulikalle. 


Instagramissa Lokakuun suosituin valokuva oli oma kuvani. Tästä kyseisestä kuvasta tulikin hitti, sillä se kohosi kerralla kaikkien aikojen toiseksi suosituimmaksi kuvaksi profiilissani. Suosituin on kuva Luisista, leijonanpojastamme. Hämmästyin todenteolla, mutta niinpä siellä joku vaan sanoi, että ottaisi tuon kuvan vaikka seinälleen julisteena. Hämmentävää, mutta toki kiitollisuudella otan tuollaisen kunnian vastaan. Saapa nähdä, tuleeko Marraskuussa hittejä vai huteja. 


Nyt kun olen voinut liikkua hieman tuolla ulkonakin, olen jahdannut Pokemoneja ja samalla katsellut kotikaupunkiani sillä silmällä, kuinka upeita maisemia ja nähtävyyksiä meillä onkaan. Niin no, nähtävyyksiksihän niitä ei virallisesti kai luokitella, mutta näin epävirallisesti sanottuna. 


Meillä on lokakuussa hääpäivä, tai rekisteröimispäivä oikeastaan. Kävimme silloin ulkona syömässä pitemmän kaavan kautta. Valitsimme lemppari-kiinalaisemme, sillä siellä ruoka on tuoretta ja maukasta. Meille tärkeintä ei ole hintavuus eikä se, kuinka huipputrendikäs ravintola on kyseessä. Tärkeämpää on tunnelma ja itse ruoka. 


Rakastan sushia, ja eritoten vege-versiona. Maku on taivaallinen ja onhan se sellaista käsityötä, värejä ja kauneutta, että siinä syö myös silmillään. 


Yritän vähentää punaisen lihan syöntiä, mutta toisinaan tekee mieli nautaa tai härkää. Possun lihaa en syö juuri koskaan... Ei, en ole ehdoton, mutta harvoin sitä tulee syötyä.


Rekkaamispäivän loppuhuipennus oli kookoskuorrutteinen kermakakku. Kotona myös nostetiin maljat. Kunhan ensi vuoden puolella lakiasiat  saadaan  päätökseen, niin sitten avioidutaan ja saadaan oikea HÄÄpäivä! <3 Päivämäärä on jo sormuksiin kaiverrettu, joten luottavaisin mielin tässä odotellaan. 


Lokakuuhun mahtui myös Askartelukulman korttipaja. Kävin tekemässä paikan päällä pari joulukorttia. Toinen omalle äidille ja toinen anopille. 


Samalla pääsin aloittamaan tämän talven pikkujouluhuuman glögi- ja piparkakkutarjoilulla. 


Kaikki joulukortti-askartelutarvikkeet olivat tarjouksessa tuona päivänä, joten ostin muutamia asioita täydentääkseni jouluaskarteluvarastoani. 


Murusen serkku tietää askarteluintohimoni ja hän sponssasi minulle tämän pistelysetin. Olipa huippu ylläri! 

Tällainen menneen syksyn pläjäys ja huomenna uudet kuviot taasen. Heippa ja hyvää päivää-iltaa-yötä.



Kommentit

Salka sanoi…
Tuosta Instan suositusta kuvasta tulee mulle ihanat hippi-fiilikset, oikein onnistunut otos :) Kissakuvien suuri fani olen ja leijonanpentujen kuvat piristävät ^_^ Pidän peukut pystyssä, että saatte viralliset häät :)<3
Hyvä syksy takana ja toivottavasti myös tämä talvi sujuu kivasti sinulla <3
Silkku sanoi…
Kyllä tuo oma kuvasi on aika vangitseva (siis katseen;)julisteena aikas magee:)
Ihania ruokia ja ihana päivä teillä. Kiitos kun taas jaoit tämän meidän kanssa ♥
Kylläpäs siinä tuli monta kivaa juttua.

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…