Siirry pääsisältöön

Kosteikko, jossa karvaiset patukat viihtyvät


Viime viikonloppuna seikkailimme ihanassa auringonpaisteessa kätköreissuilla. Veden solina ja talitinttien voimistuva laulu sai tuntemaan luonnon henkiin heräämisen. Kevään taikuuden. Ja kylläpä se kevätpörri taisi meihin Murusen kanssa iskeä. Ainakin löytyi kosteikko, jossa ehdottomasti alkoi mielikuvitus laukata. 


Napsin kuvia pitkin päivää matkan varrelta. Nimenomaan heräävää luontoa, soljuvaa vettä. Aurinkoa. 
Rannat jo sulat ja jää paukkui korviin kumeasti. Näimme tässäkin rannassa ensin pelkkää jäätä, sitten kuului kova paukaus ja kohta ranta peittyi veteen. Ei, emme halua todellakaan jäälle! 


Onhan se uskomatonta, mutta totta, että tänä talvena emme käyneet jäällä kertaakaan. tuntui siltä, ettei ne vahvoja olleet koko talvena. Oli niin leutoa koko ajan. aikaisempina vuosina olemme käyneet kihlautumispaikallamme, järven jäällä, vielä huhtikuussakin. Mehän menimme pääsiäisenä kihloihin ja todellakin järven vahvoilla jäillä. ajatella, ettei meidän kihlapaikkaa ole enää koskaan olemassa. Sehän suli samana keväänä. :D 


Tuolla kosteikossa, jossa me nyt viime viikolla seikailimme, oli ranta täynnä ruskeita pystyssä törröttäviä patukiita, joista karvat vaan tursuilivat reunoilta. Joo-o... Kaksi kahelia liikkeellä ja juttu lensi. ;D Itseasiassa yksi bloggaajaystäväni tulee aina mieleemme näillä reissuilla, kun puhumme kosteikossa törröttävistä karvaisista patukiista, että jos kertoisin hänelle tarinoitamme, varmasti nauraisi ja varmasti hänelläkin juttu lentäisi samoin. :D Kuka hän on? Tunnistatko itsesi? ;)



Taivas oli sininen ekaa kertaa tänä keväänä. Pajunkissat pörhistelivät rintaansa ja lunta enää hyvin vähän paikka paikoin. En poiminut oksia. Jätin ne kasvamaan vielä. 


Löysimme erään kätkön läheisyydestä paikan, jossa halusimme pysähtyä huilaamaan ja nauttimaan eväistä. taas sula ranta ja se pauke jään alla. Hui. Jätimme kätköpurkkiin matkalaisenkin. Joskus sen joku tuolta samaiselta paikalta hakee itselleen. 


Auringonpaisteessa Murunen asetteli nuotioon syttöjä, minä sitten kasasin notskin muuten. Yhteistyöllä saamme hmeitä aikaiseksi ja kaikki toimimaan niinkuin pitääkin. Olemme kaksi erilaista ihmistä, mutta silti yhdessä yksi kokonaisuus. 


Aurinko.. ah, ihana aurinko! Savun tuoksu. Talitinttien laulu. Kupissa höyryävää juomaa... Kohta pääsemme paistamaan makkaraa... Voiko elämä olla näin ihanaa!? On se välillä!


Mieleeni tuli kerta, kun olimme olleet vastaavanlaisilla kallioilla ja olimme kiivenneet kallion päälle. Nautin maisemista, nautin ulkona olemisesta, nautin siitä, että jaksoin kulkea ja jaksoin siiheksi, että pääsin huilaamaan. Nautin siitä, että pystyin sen verran vielä tekemään ja sain liikuntaa. Liikkuminenhan on tärkeää ylläpitäessä lihaskuntoa ja mielen terveyttä. Hidastaa samalla kipujen pahentumista. Vuodepotilaaksi päätymistä. 

Muistin, kuinka olin innoissani kertonut siitä retkestä toisille ja ollut niin ylpeä itsestäni sen hetken. Että lähdin ulos, pääsin kallion laelle, pääsin vielä istuuduttuani ensin hetken, jatkamaan takaisin kotiinkin. 

Paluu maan pinnalle! Sain osakseni kateutta, syytöksiä, suoranaista v-tuilua! 
Kuinka voin väittää olevani sairas ja liikuntarajoitteinen, työkyvytön ja samalla kertoa kiipeilleeni kallioilla?! 
Onko kyseessä laiskuutta, saamattomuutta, kun toiset käyvät töissä ja minä vaan makoilen pitkään aamuun ja sitten lähden ulos nautiskelemaan luonnosta?! 
se yhden tai kahden ihmisen kommenttien tulva oli jotain niin odottamatonta, että hämmästyin, pahoitin todella mieleni ja surullisuus otti valtaansa hetkeksi. 

Kuinka kukaan saattoi olla niin ilkeä ja syyllistää minua siitä, että olin ollut ulkona, luonnossa?! Heitellä sellaista kommenttia, ettei sairaana saa olla edes ulkona?! Kukaan näistä henkilöistä ei kysynyt ensin, miten kalliolle pääsin, miten pitkä matka oli, miten yöni oli mennyt ta mitään muutakaan. Syyteltiin vain siitä, että elän yhteiskunnan elättinä


Samaan aikaan, kun olin itse ajatellut onnistuneeni ja tehneeni jotain kaunista ja kun annoin sitä pakollista liikettä kropalleni ja kerroin toisille positiivisesti asiasta, toiset tyrmäsivät minut kysymättä tarkennuksia. 

Ei sillä ollut mitään väliä, että olin valvonut kivuissa yön. Nukahtanut vasta aamusella ja nukkunut koko aikana ehkä 3-4 tuntia. Ei sillä ollut väliä, etten sairasta tarttuvaa tautia tai tautia, mikä pahenisi ulkona. vaatisi kokoaikaista lepoa. Heitä ei kiinnostanut kuulla, että menin kallion päälle polkua pitkin. En kiivennyt valjailla tai kyyryssä tai konttaamalla. Tai että polkua pitkin pääsi muutaman metrin matkalla sinne laelle. Yläkautta, ei alhaalta. 

Heitä ei kiinnostanut se, että olen joutunut luopumaan suuresta osaa elämästäni sairauteni vuoksi ja että minulle on äärettömän tärkeää se, etten menettäisi ihan heti vaikkapa kävelykykyäni enempää tai mielen terveyttäni. Tai toimivia käsiä, positiivista asennetta, onnistumisen iloa...

Silloin mietin, kuinka se ketään auttaisi, jos makaisin sängyssä? Silloinhan minä se elätti olisin! Nyt kuitenkin huolehdin itse itsestäni, pyrin pitämään mahdollisimman vähäisenä sairauskustannukset jne. Ja auttaisiko sekään, että jos en yöllä olisi nukkunut, enkä nukkuisi aamullakaan, koska sinunkin on noustava ylös töihin? Miten mikään tekemiseni itselleni on SINULLE avuksi? 

Toisinaan kateus tai katkeruus voi olla niin typerää, että en vaan käsitä! Kuinka kukaan voisi haluta vaihtaa kanssani paikkaa vain siksi, että voisi nukkua aamulla ja käydä ulkona?! 
Miksi eivät tee samoja asioita itse omassa elämässään, vaikka ovat terveitä?! Nuku yötä hyvin kokonaisuudessaan, eikä vasta aamulla ja mene vapaa-ajallaan ulos. Enhän minäkään voi joka päivä ulos mennä, kun kivut estävät sen! 

Nämä asiat tulvahtivat mieleeni tuolla nuotion äärellä. 



Annoin ajatusten tulla, mutta päästin ne myös kohta pois menemään. Menneet ovat menneitä. Ihmisissä on pahuutta, kateutta, katkeruutta. Ajattelemattomuutta. Tärkeintä on se, kuinka MINÄ toimin ja otan toiset ihmiset huomioon. Miten itse elän elämäni. En ainakaan anna toisten päättää puolestani, että jääppä sisälle märehtimään! 

Ja niin minä hörppäsin teekupista ison kulauksen ja aloin mussuttamaan suklaakeksiä.
Nuo keksit me saatiin telkkarivaihdossa. :) 

Siinä samalla kun aloin nauttia taas tästä hetkestä, vilkaisin jäälle vähän kauemmas. 



Mitä hitsiä?! Kaksi pilkkijää kävelivät meitä kohti, tai siis rantaa kohti... Toinen kävi kokeilemassa rannasta, josko sitä kautta pääsisivät pois, mutta palasi takaisin jäälle. Toista ei edes kiinnostanut kokeilla rantaa pitkin, vaan lampsi tulemaan jään poikki. 

Mua pelotti koko ajan, että he tipahtavat jäihin! Siinä sitä katseltiin ja toivottiin parasta. Jään paukkuessa ja auringon sulattaessa lisää järven pintaa. Katsoin rantaviivaa... Ehkä yhdessä kohtaa olisi jäätä, mistä pääsevät rantaan... Mutta kestääkö jää tänne saakka!?


Pilkkijät pääsivät rantaan jalat lipsuen. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Saatoin huokaista helpotuksesta ja alkaa makkaran paistoon. 

Turvallista sunnuntaita!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Kamalaa,suorastaan hullua syytellä liikkumisesta!!! Mulla todettiin,etten pysty tukkeutumieni takia liikkumaan kun 50 metriä! Silti yritän ainakin kerran viikossa käydä edes kirppiksellä,liikun varmaan tuon 50 metriä ja ylikin,nyt ajattelin jaksaa kokeilla kävellä yhtäsoittoa 500 metriä,ja aion sen jaksaa,siis mitä ihmettä?? Miks kukaan ei,voisi riemuita toisen jostain saavutuksesta? Pitäskö tässä kaikkien maata sängyssä? Mikä loinen? Voi kauhea ihmisiä,miten ne kehtaa?? Surullista!
Nea
Sirutuuli sanoi…
Voi, miten ihmiset osaavat olla ilkeitä!
Mie ihailen siun sitkeyttä ja elämänvoimaa, joka huokuu näistä kirjoituksista. Ihailen sitä, että osaat nauttia pienistä asioista kivuista ja säryistä huolimatta. Älä välitä ilkeiden ihmisten panettelusta.
Hyvin osaat kuvailla kivut ja sen, miten ne rajoittavat elämääsi. Voin melkein tuntea, miltä se tuntuu. Ehkäpä ihmiset onkin siulle kateellisia siksi, että osaat olla kaikesta huolimatta erittäin positiivinen.
Oikein mukavaa sunnuntain jatkoa teille!
Vilimarika sanoi…
Kiitos molemmille!

En ole antanut toisten mielipiteiden vaikuttaa elämääni rajoittavasti, sillä he eivät elä elämääni ja jollen minä itse kuntouta itseäni tai ylläpidä terveyttäni(mitä jäljellä) ei sitä kukaan muukaan tee. Oli sitten kyse fyysisestä taikka psyykkisestä terveydestä. Tunnen itseni ja tiedän, että sängyssä makaamalla jäisin sänkyyn makaamaan ja sitten olisin heikossa hapessa ja huonommassa kunnossa nopeastikin. Se, että minulle on annettu nämä resurssit elämääni, on toki rajalliset ja rajoittavat paljonkin, mutta ei se ole syy lopettaa elämistä ja kieltää kaikke asitä, mitä vielä voin tehdä. Eihän sairaus ole elämän lopetus! Päinvastoin, sairaan on etsittävä enemmän sitä hyvää ympärilleen, jotta jaksaa, koska se ei ole niin yhtä helppoa kuin terveellä ja varallisella. toiset voivat nauttia kasvohoidoista, teatterista ja shoppailusta, minä voin nauttia luonnon kauneudesta, hunajavoiteesta saunassa tai omasta hullusta huumoristani. :)

Kyllä mä sen olen ajatellut niin, että kateutta, kun ei ajatella yhtään pitemmälle asioita. sitten nekin, jotka joskus vikisseet rahasta, että kyllä he pärjäisivät samalla summalla, ovatkin joskus viikon samalla summalla ja jo vain alkaa armoton vikinä ja valitus, että kun eivät viikkoa pärjää! Ja me pärjätään AINA! Vuodesta toiseen! Niin, se mitä et tiedä, on helppo tuomita ja syytellä tai kadehtia. Jokaisella on kuitenkin maksettava elämästään. Myös minulla positiivisuuteni taustalla suuret maksut voimavaroissa, talousongelmissa, kivuissa, rajoituksissa.... Tai vaikkapa lapseni asioissa. Positiivisuus ja elämänhalu ovat vain yksi osa minua. Se toinen on niin kurjaa, että haluanko sitä painottaa ja siinä rypeä?!
Tuija sanoi…
Niin kauniin keväisiä kuvia :) Mä aina ihmettelen miten nuo pilkkijät oikein uskaltaa! Mä oon keskitalvellakin jäällä vainoharhainen. Jätä tuollaiset ilkeät kateelliset kommentit omaan arvoonsa, vaikka kyllähän ne satuttaa :/
Kiki sanoi…
Voi Viltsu, ihmisillä on ihan oikeasti välillä tuollainen asenne, että työkyvytön ei saa muuta kuin kärsiä, käydä lääkärissä ja vessassa. Vaikka onnen hetket ja onnistumiset on tärkeitä ettei kropan lisäksi mene pääkin jumiin. Ja aika usein ne ilon hetken on vähän osamaksulla saatuja. Lasku seuraa perässä kun keho vihoittelee seuraavana päivänä. Sitä ei kivuton ja hyvin nukkuva tule välttämättä ajatelleeksi miten loputtoman pitkiä on yön tunnit. Minä ainakin olisin nauranut kosteikoille ja karvaisille patukoille :D
Vilimarika sanoi…
Kimppaan Kikiä täysin!
Sinä et ollut se jota tarkoitan, mutta sanoin ääneen tuota kirjoittaessa että Kiki voisi olla ihan samanlainen. :D
Upeita kevätkuvia. Minäkin olin luonnossa laavulla makkaranpaistossa lentokentän laidassa. Oli hyvä, ettei ollut vaaraa pudota jäihin. Pilkkiminen ei meillä kertakaikkiaan onnistu huonojen jäiden vuoksi. Savulta tuoksui tukka ja untuvatakki. On tämä kevät vain ihmeellinen
Vilimarika sanoi…
Enkuli, ihana tuoksu! <3
Susanna sanoi…
Ihania keväisiä kuvia retkeltänne. Tuollaiset retket ne on parhaita! Ei siihen paljoa tarvita, mutta silti yksi suurimmistä elämyksistä! Kurjia on toiset ihmiset kun pitää nähdä vaivaa toisten asioista, mutta tiiätkös se johtuu vaan siitä että heillä ei ole itsellä elämää eivätkä osaa nauttia elämän pienistä suurista asioista! Toisen tekemänä kaikki näyttää ilmeisesti hienommalta ja paremmalta ;) Ihanaa auringonpaistetta sinne teille Ystävät!
Riina Itkonen sanoi…
Saatoin tunnistaa itseni, mutten ole varma tarkoititko minua :D.

Eihän se keneltäkään ole pois jos pystytkin joinain päivinä liikkumaan luonnossa, saamaan siitä virtaa ja voimaa tuleviin päiviin, jotta jaksat kipusi. Jokainen tekee varmasti juuri niin kuin itse hyvältä tuntuu. Ja se mitä muut ajattelee on toissijaista niin kauan kuin elät elämää, josta itse nautit :).
Vilimarika sanoi…
Et ollut sinäkään, Riina. :)

niinhän se on, että silloin, kun jotain tekee, sen haluaakin kertoa ja näyttää. Ja jos sen kerran näkee joku kaupungillakin, se on vain se yksi kerta. entä ne kaikki muut päivät, jolloin ei näy missään tai ei kerrota menoista ja meiningeistä?! se on niin totta, että joutuu maksamaan yhdestä ihanasta hetkestä. Itsehän toivun yhdestä päivän retkestä 3 viikkoa! Silläkin, että matkalla on aina useita taukoja!
Tiikeriankka sanoi…
Haha, toi on kyllä ihan samaa läppää mitä oman miehen kanssa heitetään ;) Kerran meidän keskusteli meni jokseenkin näin:
"Mun tekisi mieli Ranea.."
"Jahas, että sitä halutaan munaa piirakan väliin!"
"Joo, mutta tuplamunalla."
"Tottakai, kun sinusta on kyse..."

Niin, Ranehan on siis mun vakioannos meidän vakiogrillillä... :) Jossa on iiiso lihapiirakka, kananmuna ja makkara. Mutta mä tykkään kun siellä on kaksi kananmunaa sisällä, eikä vaan yhtä :D
Vilimarika sanoi…
Reps. :D

Saattas maistua Rane meillekin, vaikka muutoin ei munat kiehtoisikaan. :D

KUUKAUDEN TOP 3

VUODEN 2016 PARAS LUONNONKOSMETIIKKA TUOTE ja ELÄINKOKEET

Paljon puhututtanut eläinkokeiden käyttäminen kosmetiikkateollisuudessa on ollut minulla mielen päällä taas jonkun aikaa. EU:ssa astui voimaan kosmetiikan ja hygieniatuotteiden koe-eläinkielto 3 vuotta sitten. Sitä ennen voimaan astunut direktiivi kielsi kosmetiikka- ja hygieniatuotteiden testaamisen eläimillä vuodesta 2009 alkaen. Kielto koski myös raaka-aineita ja esti EU:n ulkopuolella (esim. Kiina) eläinkokein testattujen kosmetiikkatuotteiden maahantuonnin EU:n alueelle.

Hyppäävällä pupulla merkitty tuote ei saa olla myynnissä Kiinassa, missä eläinkokeet ovat pakollisia kosmetiikalle (uudistuneen lakipykälän mukaan heinäkuusta 2014 alkaen shampoita ja hajuvesiä ei enää testata eläimillä.). Kosmetiikkateollisuuden tekemät eläinkokeet eivät ole ainoastaan eettisesti tuomittavia, vaan myös tarpeettomia ja kyseenalaisia. Eläintestit voidaankin korvata eläinkokeettomilla menetelmillä, jotka ovat usein eläinkokeita luotettavampia ja edullisempia.

Jos kiinnostuit aiheesta, löydät Animal…

Aurinko ja HeyDay Sunbeam

Aurinko on tähti, jota Maa kiertää. Aurinko syntyi vajaa 5 miljardia vuotta sitten. Auringonvalo on Suomessa kesällä merkittävin D-vitamiinin lähde ja lisäksi auringonvalo vaikuttaa pimeähormoni melatoniinin eritykseen, joka on suurimmillaan öisin ja talvisin. Melatoniinilla on unettava vaikutus, joten auringonvalon puute päiväsaikaan voi aiheuttaa väsymystä ja häiritä uni-valverytmiä. Luonnollisen valon puute voi myös aiheuttaa kaamosmasennusta. Noin vajaan 5 miljardin vuoden kuluttua auringon energia ehtyy ja aurinko katoaa kokonaan pois. Mutta mitä tehdä, jos meidän oma energia meinaa ehtyä pimeänä kautena eikä auringon energiasta ole tietoakaan?! 

Joku vastannee lähtevänsä etelään aurinkoon, jollekin energiaa tulee kirkasvalolla ja joku ottaa D-vitskut purkista. Kaikki ihan oikein! On myös huolehdittava siitä, että nautimme terveellisiä aterioita ja hellimme ja huolehdimme omasta hyvinvoinnistamme. Hemmottelua, nautintoa, iloa, hymy päivässä ja mitä ikinä keksitkään piristääksesi…

Joulukortti kääreestä kierrättäen

Kun kierrätys on sydämen asia, löytää mitä merkillisimmätkin asiat tiensä askarteluun mukaan. Tällä kertaa pysytään kuitenkin ihan perus kierrätyksessä ja sujautetaan suklaalevyn kääreestä pala korttiin. Lisäksi leimattua, leikattua, teipattua ja yhteen liimattua.Tämä kortti on tilaustyönä tehty.