Hämmennellään, hieman vaan


Hyvää tätä päivää ja kiitos kysymästä, hyvin nukuin. ;)

Mieleeni tuli sellainen ajatus, kun aika usein feissarissa kirjoitan päivitykseen jotakin kritisoivaa tai pohdiskelevaa yleisellä tasolla, samoja aiheita kuin täällä blogissakin. Esimerkiksi valittamisesta, kontrolloinnista, itsekkyydestä jne.
Olen huomannut, että vaikka kirjoitukseni ovat todellakin yleisellä tasolla, niin silti jotkut henkilöt kommentoivat siellä aivan kuin kritisoisin tai arvostelisin heitä. Ollaan heti karvat pystyssä, puolustuskannalla ja osoittelemassa sormella, että entäpä minä itse sitten. :D

Minun tarkoituksenihan on niin täällä kuin feissarissakin saada ihmiset pysähtymään hetkeksi, miettimään itseään, elämää yleensäkin ja sitä, miltä toisista tuntuu mahdollisesti. Minun tarkoitukseni ei ole osoittaa ketään sormella, tuomita tai puhua jostain henkilöstä suoraan.
Minä uskallan kyllä sanoa suoraan henkilölle itselleen, jos jokin asia hänessä on sellaista, mitä en vaan hyväksy.

Erilaisuus sinänsä ei ole negatiivistä. ei minun tarvitse yleistää kaikkia yhden ihmisen tempauksista, Ei puhua selän takana tai juoruilla. Siksi minusta onkin huvittavaa tuo, kuinka toisiin tuntuu osuvan ja uppoavan. Silloinhan olen onnistunut ajatuksessani. Eikös?
Olen saanut ihmiset miettimään asioita ja tunnistamaan itsessään niitä puolia, joista yleisellä tasolla kirjoitan?

Mielestäni jokin ylenpalttinen valittaminen esimerkiksi on hyvin yleistä ja negatiivistä. Se saa tietyn rajan jälkeen ihmiset karttamaan itseään ja ajattelemaan, että eikö tuolla ihmisellä ole mitään muuta kuin aina vaan valittamista?
Valittaako sitten minustakin, kun kaikesta muustakin?
Mielestäni siinäkään aiheessa ei ole mitään henkilökohtaista sanottu, että hei, sinä siellä! Miksi valitat?!

No, se oli vain yksi esimerkki monien joukosta.
Se, miksi haluan hämmennellä ihmisiä, ei ole mitään ilkeyttä tai provosointia, vaan ihan sitä, että ihmiset miettisivät omaa käytöstään, sitä miten se vaikuttaa itseen ja miten se vaikuttaa toisiin ihmisiin. Emme me välttämättä näe ympärillemme ihan selkeästi, saatikka omaa käyttäytymistämme. Jonkunhan asioita on tuotava esille. Ja koska en ala ketään muotoilemaan ja muuttamaan, enkä koe tarvetta osoitella sormella ketään, teen sen kirjoittamalla yleisesti, pohtimalla asioita, joita mieleeni tulee ja kertomalla kokemuksistani.

 Niin, minun tuntemuksiani, koska en voi toisten puolestakaan puhua ja kirjoittaa. Jos joku sieltä bongaa itsestään jotain, se on silkkaa sattumaa, mutta silloinhan edes yksi ihminen on saanut kirjoituksestani jotakin; Ajattelemisen aihetta.

Jos minun kirjoitukseni loukkaavat tai suututtavat jotakuta, ehkä se sitten osuu suoraan asian ytimeen juuri hänen kohdallaan?

Minun aiheeni pursuavat kauppojen kassajonoista, kirjaston lehtisalista, sairaalan potilasaulasta, lehtien sivuilta, asiakaspalavereista, television ohjelmista...
Ihan kaikesta mahdollisesta, mutta ei yksittäisestä ihmisestä, josta suoraan kirjoittaisin tai edes kiertäenkään.

Miksi minä haluan herätellä ihmisiä?
 Koska olen itsekin joskus ollut jossakin kuplassa, näkemättä eteeni. Ja kun se kupla puhkesi, aloin miettiä itseäni, omaa käyttäytymistäni, tapojani, rutiinejani, elämääni ja tajusin, että muutos ei tule toisten kautta, vaan itseni kautta. Minun itseni on aika muuttaa ajatuksiani ja tapojani, jos mielin olla se kiva kaveri, mukavaa seuraa ja hyvä tyyppi. Ja kappas vaan, pikkuhiljaa siinä ajatellessani ja opetellessani elämään itseni kanssa ja opettaen itseäni löysin sekä positiivisuuden että ilon ja onnen. Sen, että seurassani on hyvä olla, kenties.
Miksikäs en soisi sitä iloa ja onnea muillekin?
Ettei kaikesta tartte stressata, kaikesta ei tartte huolehtia minun, kaikki ei ole minusta kiinni.

Tällaisia tunteita tällä kertaa. Huomenna uusia juttuja. :)

Hämmennyksiin, Viltsu

Kommentit

Nanna sanoi…
Tuttua,niin tuttua! Feissari tuntuu olevan jotenkin niin "hlökohtainen" että auta armias jos siellä kirjoittaa jotain hämmentävää kritiikkiä niin heti ollaan piikit pystyssä että minuako tarkoitit;) Mutta jos kirjoittaa omassa blogissaan niin hyvä kun saa edes vastauksia.
Mun mielestä kirjoituksesi ovat herätteleviä ja mielenkiintoista lettavaa,kirjoitettu hyvin jne.:)
Tuula sanoi…
Toiset vaan tarttuvat aiheeseen kun aiheeseen henkilökohtaisesti... Laita FB:hen pohtiminen kotiäitiydestä, niin kaverisi riitelevät sivullasi ;D (Muista kirjoitukseni ko. aiheesta...)

Sinun asiasi saavat miettimään omaa elämää, mikä siinä on hyvin ja mikä huonosti. Toki katsomme maailmaa eritavalla ja jokin asia on minun arvoasteikossani varmast erilailla mitä sinulla. Mutta terveyttä on oppinut arvostamaan :) - No, ehkä myös tuon oman miehen kautta tullut siihen arvostusta.
Niin ja eihän tässä mitään yhtä ainoaa oikeaa mielipidettä asioihin olekkaan tarkoitus löytää eikä väittää, että minä olen aina ja kaikessa oikeassa ja parasta. On vaan niin huvittavaa huomata, kuka ilmiantaa itsensä milloin mistäkin syystä. :)
Kotilaiska sanoi…
Jaa mää vai? :) Aika usein sun jutut tosiaan kolahtaa just minuun, ihan tosiaan tuntuu monesti että puhkot mun kuplia ihan urakalla, ostaisit palan kuplamuovia ja poksauttelisit sitä :)Ja miks siitä tulee sellane tarve selitellä itseään, ethän sä sitä tiedä et just sun kirjotukses osu minuun ennen ku itte sen kerron et joo taas osuit ja tosi kipeesti. HÖH! Voisinhan vaan parannella osumasta tullutta haavaa itekseni, mut ei. Aina kailotan maailmalle että voi voi kun taas tekee mieli selittää itsensä pulmuselksi vaik on mokannu tosi pahasti.
Joo jatka vaan näitä nuolien ampumisia, omapahan on vikani kun aina älähdän ääneen kun osuu, osaisinpa edes kerran olla hiljaa mut onhan sulle annettava palkaksi edes pieni vino virnistys, osuimpas taas.
Kotilaiska, nyt en enää edes pikkusen virnistänyt, vaan purskahdin suoraan nauruun! Kuten huomasit, kukaan ei ole sinusta maininnut sanallakaan ennen älähtämistäsi. :D
Ihana olet, tiedä se. :)
ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka joku nuoli osuis sillai, että se auttas kasvamaan tässä elämässä jotenkin?