Synttärilahjaksi


Myönnän, olen myöhässä postausteni kanssa, ja muutama postaus tulee näin jälkikäteen, mutta tulevat kuitenkin. Yksi tällainen jo tovi sitten saapunut ylläriposti päätyy tänään blogiin. En osannut odottaa ollenkaan postia silloin, joten totta kai ilahduin suuresti tällaisesta ylläristä. 


Kuoressa oli nimittäin Riinan (ei blogia toiminnassa tällä hetkellä) tekemä kaunis kaulakoru. Hän näki tässä juuri minunnäköisen riipuksen, ja siinä hän on oikeassa. Riina vielä painotti, ettei hänellä ollut sopivaa ketjua, mutta näki tuon kullanvärisen nauhan ja laittoi sen nyt tilapäisesti (?) siihen. saisin itse sitten päättää, minkälaisen ketjun laitan tilalle, jos laitan. Tai tehdä vaikka sisustustuunausta tästä kokonaisuudesta tai mitä ikinä haluankaan. 


Sekä koru että nauha kimaltelevat kauniisti ja koru on aika iso, eli juuri näköiseni. Kyllä se kaulakoruna tulee minulla olemaan, enkä ala sitä sen kummemmin tuunailemaan. En todellakaan! Katson ajastaan nauhan suhteen, miten sen käy, mutta edelleen se on paikallaan. 


Korttikin on söpö. Lisäksi kuoressa oli makeisia, ja ne kirsikkakarkit ovat meillä sellainen inside-juttu. Ei siitä sen enempää. :) 


 Kiitos Riinalle! Tämä synttärilahja on aivan ihana!


Kommentit

Itsetehdyt lahjat ovat ihania. Ne on jotenkin paljon persoonallisempia ja ajattelevaisempia kuin kaupasta ostetut :)
Vau kun on kaunis koru. Kerrassaan ihana, kiva ylläri ja vielä suun saa makeaksi.
Aivan upeat värit korussa. Joka naisellahan pitää olla vähän kimalletta arkea piristämässä.
Ihanaa viikonloppua Viltsu!
Susanna sanoi…
WAUDE MITEN IHANAT VÄRIT!!! Kaunis yllätys synttäripäiväksi! Minäkin olen täällä jotain paperiin käärinyt eräälle synttärisankarittarelle ja postitan maanantaina ;)) Kivaa viikonloppua sinne teille ja kisuille rapsutuksia leuan alle ;)
Riina sanoi…
Joo, kirsikkakarkit on semmonen jänskä juttu :). Mutta on aina hyvä tietää mihin ne voi piristykseksi lähettää :).

Vaikka itse fimosta tuon korun olenkin väkertänyt niin täytyy sanoa, että siinä on työ, josta olen ylpeä. Ja saahan omista töistään ollakin ylpeä, eikä vaan :) ? Tuo on jotenkin niin maaginen, katse uppoutuu siihen pitkäksi aikaa ja tuntuu, että olo rentoutuu. Ja toi syntyi ihan vahingossa. Olin tekemässä noista ihan jotain muuta, sitten se ei onnistunut ja myttäsin fimomöntin ja aloin pyöritellä sitä käsissäni. Ja siitä tuli tämä. On kyllä ihan pakko tehdä itsellenikin joku samantyyppinen. Mietin kauan, ettäjätänkö tämän itselleni, houkutus oli suuri, mutta se suorastaan huusi pääsyä sinun luo.
Mrs K, olet oikeassa. Siinä on nähty vaivaa ja on aina haikeutta antaa pois oma käsiensä lapsi. Tiedän kokemuksesta.
Me jaettiin Murunen kanssa namut koska en osaa syödä yksin herkkuja. Haluan molemmille , vaikka kuinka olisi omaksi annettu.
Outi tuo on niin totta! Kimallusta viikonloppuusi
Susanna, mitä mitä!? Kuin sanoisi lapselle että karkkia on muttei vielä saa koskea . :D
Mutta myös tarkoin ostettu lahja on ihana. Eihän kaikki askartele tai tee käsitöitä tai aina jaksa
Riina , saa olla ja kuten itsekin ajattelen, niin vasta sitten on luovutuskunnossa, kun itse on tyytyväinen ja ylpeä siitä. Ihana koru , jota ylpeydellä kannan.