Siirry pääsisältöön

Kun lemmikki lopetetaan

Mitä tapahtuu koirille, joita kukaan ei halua? Yleensä en julkaise toisten suoria lainauksia postauksen verran, mutta tämä on niin koskettava runo, niin totta ja niin kyyneleet silmiini saava, että en voi vaan ohittaa sitä. Vaikka Kyseinen runo onkin koirasta ja lopussa on linkit, joista pääset halutessasi katsomaan järkyttävän surullisen kuvan aiheesta, voisi tämä runo olla myös kissasta tai mistä tahansa hylätystä lemmikistä. Tiedän, mitä se on kissojenkin kohdalla, sillä omat poikamme ovat molemmat itse haettu pois löytöeläinten joukosta ja Luisiahan me jopa itse kävimme imettämässä tuttipullolla vauvana. Kyllä siinä näki ja kuuli kaikenlaista.



“Minä kuolin tänään.

Sinä väsyit minuun ja minä päädyin löytöeläinkotiin. Meitä oli kuitenkin liikaa ja minulla kävi huono tuuri. Nyt minä makaan muovipussissa, kuolleena.

Joku toinen koira saa käyttää jatkossa hihnaa, jonka ostit minulle. Minun kaulapantani sen sijaan oli likainen ja liian pieni minulle, mutta eräs nainen otti sen kaulaltani pois ennen kuin hän lähetti minut sateenkaarisillalle. 

Olisinko minä vielä kotona, jos en olisi pureskellut kenkääsi? 
En tiennyt, mikä se oli, mutta se oli lattialla ja se oli nahkaa. Minä vain leikin. Sinä et ollut antanut minulle leluja.

Olisinko minä vielä kotona, jos olisin oppinut sisäsiistiksi? 
Se, että hieroit naamaani omaan virtsaani sai minut pelkäämään pissaamista - sekä ulkona että sisällä. On olemassa kirjoja, ja opettajia, jotka olisivat voineet auttaa sinua opettamaan minut sisäsiistiksi. 

Olisinko vielä kotona, jos en olisi tuonut kirppuja kotiin?
 Kun jätit minut pihalle ilman lääkettä, kutisin päiväkausia. En pystynyt saamaan kirppuja yksin pois. 

Olisinko vielä kotona jos en olisi haukkunut? 
Minä haukuin vain sanoakseni, että minua pelotti, olin yksinäinen. Haukuin, jotta huomaisit, että minä olin siinä, minä todellakin olin siinä vieressäsi. Ja minä halusin olla paras ystäväsi.

Olisinko vielä kotona, jos olisin tehnyt sinut onnelliseksi? 
Se, että löit minua hihnalla ei opettanut minulle, miten tehdään sinut onnelliseksi. 

Olisinko vielä kotona, jos sinä olisit ottanut tarvittavan ajan opettaa minulle tapoja?
Minä olin ehkä sinulle yhdentekevä, mutta minä odotin koko elämäni, että alkaisit rakastaa minua.

Minä kuolin tänään. 

Rakkaudella, koirasi."

-Kirjoittanut löytöeläinkodissa työskentelevä Michelle Boggs -



Lähde löytyy alkuperäisenä surullisen kuvan kanssa TÄÄLTÄ.
Suomennettu versio TÄÄLLÄ ja kuva mukana myös tässäkin. 

Kommentit

Esther Helmiä sanoi…
Valitettavan usein ihminen ei osaa hoitaa eläimiään. Niitä kyllä otetaan kun ovat niiiiin suloisia mutta ei välitetä opettaa, ei anneta aikaa eikä mitään muutakaan. Ihmiset ovat raakoja ja tunteettomia. Onneksi on heitäkin jotk aävlittävät, mutta eläimiä on liikaa ja kaikkia ei voida enää auttaa kun ne löydetään.
Minä sanon näin aina että niin kuin kohtelet eläimiäsi kohtelet myös ihmisiä. Ja toisinpäin.

Asiaa postauksesi vaikka niin surullinen ja sellainen jota ei pitäisi tapahtua. Kyllä eläimen pitää saada hyvä elämä kuten ihmisenkin je se loppu pitää olla hyvä,mutta ei se ole sellainen aina.
SatuKoo sanoi…
Sterilointiin kannattaa antaa rahaa, vältytään ei-toivotuilta pennuilta. Surullista, kuinka monelle eläin on kertakäyttötavaraa. Meille kisut ovat perheenjäseniä, kallisarvoia rakkaita :)
Tämä ei kyllä ollut IHANAA viikon postaus!
Viltsu Mari sanoi…
Esther, surullista. Toisinaan jopa raivostuttavaa kuulla viattomien eläinparkojen joutuneen lopetetuksi väärin perustein tai heitteille. Liian usein tätä on. Kissoilla vielä enempi. Ei voi hyssytellä, vaikka sattuukin
Viltsu Mari sanoi…
SatuKoo, sterilointi onkin aivan ehdoton, jollei pentuja aio hankkia/hoitaa. Ja mielestäni eläinkauppaankin pitäisi saada tiukempi laki, sillä tehtailu on kamala asia myöskin. Esimerkiksi tietty määrä, mitä sama henkilö saa myydä... Mutta onko se mahdollista käytännössä? Ei.

Viltsu Mari sanoi…
Outi, Ihanaa on nyt julkaistu aivan äsken. Tämä ei todellakaan ollut päivän ihana, vaan ylimääräinen uutislähetys. ;)
ma-te sanoi…
Todella surullista, miksi ihmiset ottavat kesälemmikkejä ja syksyn tullen jättävät oman onnensa nojaan.
En myöskään ymmärrä sitä, että koiraa pidetään lyhyen kettingin päässä, eikä koskaan lenkitetä.
Meillä on ollut useampi koira, jotka on ollut perheenjäseniä, eikä koskaan kettingissä kiinni.
Ihanan söötit kuvat lemmikeistä ♥
Viltsu Mari sanoi…
Ma-te, aivan totta! Liian lyhyet kettingit, piiskaaminen, virikkeettömyys, huonoissa sääolosuhteissa pitäminen jne jne... Puhumattakaan pahoinpitelyistä muuten.
mummo sanoi…
Tuli jo teksstistä niin surullinen olo, etten pystynyt katsomaan kuvaa linkistä. Meillä on aina pidetty eläimiä, sekä kissoja että koiria, perheen jäseninä ja esim. maksettu mukisematta kalliitakin hoitoja, jos on tarvittu. En voi ymmärtää tuollaista, en millään. Vastuuttomuutta ja pahaa sellaista.
Anonyymi sanoi…
Ihana piikki ystävälle
Viltsu Mari sanoi…
Mummo, sepä se. Ymmärtää piikin vasta sitten kun on pakko , mutta terveet kissat ja koirat joudutaan lopettamaan vastuuttomien ihmisten vuoksi kun ei vaan ole tilaa.. siis hylättyjä on niin paljon. Kamalaa.
Viltsu Mari sanoi…
Anonyymi, aivan hirveä kohtalo terveelle koiralle.
Voi itkujen itku...en minäkään pystynyt kuvaa katsomaan. Eläinten kaltoinkohtelu, heitteille jättäminen jne. on jotain aivan kamalaa! Sydämeni itkee verta aina kun kuulen/luen jostain tällaisesta. Vihaan sellaisia ihmisiä ylikaiken.
Viltsu Mari sanoi…
Satu, kuin myös. Ajatella että joku toinen antaisi kodin kun vaan viitsisi ilmoittaa jossain että annetaan ilmaiseksi. Mutta kun ei. Jos ei saada rahaa niin ei sitä ilmaiseksikaan anneta. Eräskin näyttelyissä koiraan käyttävä "hieno" nainen lopetti puoli vuotiaan koiransa siksi ettei koiran toinen kives ollut tasalla ja näyttelyissä olisi miinustettu siitä! Ja otti heti uuden pennun!!! Ai jestas että olin vihainen sen kuultuani. Saatikka tosiaan he jotka vaan jättävät lemmikin ulos. Tai pitävät irti kissoja liikennöidyillä alueilla jossa todenäköistä että jää auton alle. Näistämä aina välillä kuulee. Muistan eräänkin sanoneen kuinka useat kissat oli jo kuolleet autojen alle mutta silti kaikki uudet kissat juoksivat vapaina jälleen.

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…