Kun lemmikki lopetetaan

Mitä tapahtuu koirille, joita kukaan ei halua? Yleensä en julkaise toisten suoria lainauksia postauksen verran, mutta tämä on niin koskettava runo, niin totta ja niin kyyneleet silmiini saava, että en voi vaan ohittaa sitä. Vaikka Kyseinen runo onkin koirasta ja lopussa on linkit, joista pääset halutessasi katsomaan järkyttävän surullisen kuvan aiheesta, voisi tämä runo olla myös kissasta tai mistä tahansa hylätystä lemmikistä. Tiedän, mitä se on kissojenkin kohdalla, sillä omat poikamme ovat molemmat itse haettu pois löytöeläinten joukosta ja Luisiahan me jopa itse kävimme imettämässä tuttipullolla vauvana. Kyllä siinä näki ja kuuli kaikenlaista.



“Minä kuolin tänään.

Sinä väsyit minuun ja minä päädyin löytöeläinkotiin. Meitä oli kuitenkin liikaa ja minulla kävi huono tuuri. Nyt minä makaan muovipussissa, kuolleena.

Joku toinen koira saa käyttää jatkossa hihnaa, jonka ostit minulle. Minun kaulapantani sen sijaan oli likainen ja liian pieni minulle, mutta eräs nainen otti sen kaulaltani pois ennen kuin hän lähetti minut sateenkaarisillalle. 

Olisinko minä vielä kotona, jos en olisi pureskellut kenkääsi? 
En tiennyt, mikä se oli, mutta se oli lattialla ja se oli nahkaa. Minä vain leikin. Sinä et ollut antanut minulle leluja.

Olisinko minä vielä kotona, jos olisin oppinut sisäsiistiksi? 
Se, että hieroit naamaani omaan virtsaani sai minut pelkäämään pissaamista - sekä ulkona että sisällä. On olemassa kirjoja, ja opettajia, jotka olisivat voineet auttaa sinua opettamaan minut sisäsiistiksi. 

Olisinko vielä kotona, jos en olisi tuonut kirppuja kotiin?
 Kun jätit minut pihalle ilman lääkettä, kutisin päiväkausia. En pystynyt saamaan kirppuja yksin pois. 

Olisinko vielä kotona jos en olisi haukkunut? 
Minä haukuin vain sanoakseni, että minua pelotti, olin yksinäinen. Haukuin, jotta huomaisit, että minä olin siinä, minä todellakin olin siinä vieressäsi. Ja minä halusin olla paras ystäväsi.

Olisinko vielä kotona, jos olisin tehnyt sinut onnelliseksi? 
Se, että löit minua hihnalla ei opettanut minulle, miten tehdään sinut onnelliseksi. 

Olisinko vielä kotona, jos sinä olisit ottanut tarvittavan ajan opettaa minulle tapoja?
Minä olin ehkä sinulle yhdentekevä, mutta minä odotin koko elämäni, että alkaisit rakastaa minua.

Minä kuolin tänään. 

Rakkaudella, koirasi."

-Kirjoittanut löytöeläinkodissa työskentelevä Michelle Boggs -



Lähde löytyy alkuperäisenä surullisen kuvan kanssa TÄÄLTÄ.
Suomennettu versio TÄÄLLÄ ja kuva mukana myös tässäkin. 

Kommentit

  1. Valitettavan usein ihminen ei osaa hoitaa eläimiään. Niitä kyllä otetaan kun ovat niiiiin suloisia mutta ei välitetä opettaa, ei anneta aikaa eikä mitään muutakaan. Ihmiset ovat raakoja ja tunteettomia. Onneksi on heitäkin jotk aävlittävät, mutta eläimiä on liikaa ja kaikkia ei voida enää auttaa kun ne löydetään.
    Minä sanon näin aina että niin kuin kohtelet eläimiäsi kohtelet myös ihmisiä. Ja toisinpäin.

    Asiaa postauksesi vaikka niin surullinen ja sellainen jota ei pitäisi tapahtua. Kyllä eläimen pitää saada hyvä elämä kuten ihmisenkin je se loppu pitää olla hyvä,mutta ei se ole sellainen aina.

    VastaaPoista
  2. Sterilointiin kannattaa antaa rahaa, vältytään ei-toivotuilta pennuilta. Surullista, kuinka monelle eläin on kertakäyttötavaraa. Meille kisut ovat perheenjäseniä, kallisarvoia rakkaita :)

    VastaaPoista
  3. Tämä ei kyllä ollut IHANAA viikon postaus!

    VastaaPoista
  4. Esther, surullista. Toisinaan jopa raivostuttavaa kuulla viattomien eläinparkojen joutuneen lopetetuksi väärin perustein tai heitteille. Liian usein tätä on. Kissoilla vielä enempi. Ei voi hyssytellä, vaikka sattuukin

    VastaaPoista
  5. SatuKoo, sterilointi onkin aivan ehdoton, jollei pentuja aio hankkia/hoitaa. Ja mielestäni eläinkauppaankin pitäisi saada tiukempi laki, sillä tehtailu on kamala asia myöskin. Esimerkiksi tietty määrä, mitä sama henkilö saa myydä... Mutta onko se mahdollista käytännössä? Ei.

    VastaaPoista
  6. Outi, Ihanaa on nyt julkaistu aivan äsken. Tämä ei todellakaan ollut päivän ihana, vaan ylimääräinen uutislähetys. ;)

    VastaaPoista
  7. Todella surullista, miksi ihmiset ottavat kesälemmikkejä ja syksyn tullen jättävät oman onnensa nojaan.
    En myöskään ymmärrä sitä, että koiraa pidetään lyhyen kettingin päässä, eikä koskaan lenkitetä.
    Meillä on ollut useampi koira, jotka on ollut perheenjäseniä, eikä koskaan kettingissä kiinni.
    Ihanan söötit kuvat lemmikeistä ♥

    VastaaPoista
  8. Ma-te, aivan totta! Liian lyhyet kettingit, piiskaaminen, virikkeettömyys, huonoissa sääolosuhteissa pitäminen jne jne... Puhumattakaan pahoinpitelyistä muuten.

    VastaaPoista
  9. Tuli jo teksstistä niin surullinen olo, etten pystynyt katsomaan kuvaa linkistä. Meillä on aina pidetty eläimiä, sekä kissoja että koiria, perheen jäseninä ja esim. maksettu mukisematta kalliitakin hoitoja, jos on tarvittu. En voi ymmärtää tuollaista, en millään. Vastuuttomuutta ja pahaa sellaista.

    VastaaPoista
  10. Ihana piikki ystävälle

    VastaaPoista
  11. Mummo, sepä se. Ymmärtää piikin vasta sitten kun on pakko , mutta terveet kissat ja koirat joudutaan lopettamaan vastuuttomien ihmisten vuoksi kun ei vaan ole tilaa.. siis hylättyjä on niin paljon. Kamalaa.

    VastaaPoista
  12. Anonyymi, aivan hirveä kohtalo terveelle koiralle.

    VastaaPoista
  13. Voi itkujen itku...en minäkään pystynyt kuvaa katsomaan. Eläinten kaltoinkohtelu, heitteille jättäminen jne. on jotain aivan kamalaa! Sydämeni itkee verta aina kun kuulen/luen jostain tällaisesta. Vihaan sellaisia ihmisiä ylikaiken.

    VastaaPoista
  14. Satu, kuin myös. Ajatella että joku toinen antaisi kodin kun vaan viitsisi ilmoittaa jossain että annetaan ilmaiseksi. Mutta kun ei. Jos ei saada rahaa niin ei sitä ilmaiseksikaan anneta. Eräskin näyttelyissä koiraan käyttävä "hieno" nainen lopetti puoli vuotiaan koiransa siksi ettei koiran toinen kives ollut tasalla ja näyttelyissä olisi miinustettu siitä! Ja otti heti uuden pennun!!! Ai jestas että olin vihainen sen kuultuani. Saatikka tosiaan he jotka vaan jättävät lemmikin ulos. Tai pitävät irti kissoja liikennöidyillä alueilla jossa todenäköistä että jää auton alle. Näistämä aina välillä kuulee. Muistan eräänkin sanoneen kuinka useat kissat oli jo kuolleet autojen alle mutta silti kaikki uudet kissat juoksivat vapaina jälleen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari