Ei itsesääliä, vaan moraalinen krapula

Onko sinulla koskaan sellainen hetki, että tuntuu siltä, ettet saa mitään aikaiseksi vaikka kuinka yrität? Että lupaat ja lupaat, mutta kun pitäisi tehdä, et vaan pysty?

Minulla on kamalat omantunnon tuskat, kun olen luvannut parille ihmiselle atc-postia ja niiden lisäksi on pari muutakin, isoakin projektia työn alla. Mutta kuinkas käykään.. Aina tulee jotain muuta kiireellisempää tai ei vaan löydy keinoja sattaa asioita loppuun saakka. Ei, en voi edes puolustella millään, sillä minähän se olen, joka tässä kusee hommat. Kerrankos sitä meikäläisellekin iskee tällainen morkkis ja huonommuuden tunne. Ja silti, kun kyseisille henkilöille olen sanonut, missä mennään, ovat he olleet että " Ei se mitään". Mutta onko se oikeasti niin? Pettymys? Epäuskoisuus? Petetyksi tulemisen tunne?

Missään nimessä tässä ei ole mistään itsesäälistä kyse, enkä sinultakaan kysele sääliä, vaan puhtaasti moraalisen krapulan julkituominen, jotta nyt on ihan pakko alkaa toimimaan! 

Vaihdetaan puheenaihetta. Jo aika päivää sitten sain Silkulta ihanaa postia. Sovimme kahden atc:n vaihdosta. 

Ihastelin Silkun blogissa näitä pieniä muovisia rattaita ja muita osia, jotka ovat Silkun käsittelyssä saaneet uuden muodon. Kuinka innoissani olinkaan löydettyäni niitä sitten kuorestakin. Samoin ihastuin klemmariin, sillä niitä nyt olen alkanut kalenterikirjani väliin laittamaan. Ei mitä tahansa, vaan tuollaisia rouheita, niinkuin tuo silmäkin on. 

Siis mä en kestä! 

Katso, mitä Silkku laittoi mukaan! Kuinka onnekas olenkaan! 

Ja ne atc:t, joiden sanomat koskettivat heti ja Silkun tyyli tehdä kortteja on vaan niin ihailtava. 

Kiitos ihana Silkku kaikista herkuista! Nautin suuresti, ja toivon, että sama tunne tulisi luoksesi mahdollisimman pian. 

Tässä vielä ihania stansseja, joita Nannalta sain synttärilahjaksi. <3 Niin toivottuja! Kiitos!