Uusi koti ja leikkiä

Hei, Olen Leijona. Se ei ole oikea nimeni, mutta blogissa käytän sitä. Onhan se mun lempinimeni. 

Synnyin elokuussa veljeni ja siskoni kanssa lautalattian alle ränsistyneen talon kuistille.
Emäni ja moni isoista sisaruksistani saatiin turvaan, mutta me kolme vastasyntynyttä olimme hyvässä piilossa vielä.
2 päivää myöhemmin syntymästäni olimme jo niin nälkäisiä, peloissamme ja kylmissämme, että huusimme henkemme edestä apua. Silloin meidät löydettiin ja pelastettiin. Pääsimme turvaan emän ja isojen sisarusten luokse. 

Olemme kasvaneet jo 12 viikkoisiksi. Valitettavasti veljeni sai syntymän jälkeen niin vakavan sairauden, että hän lähti kirmaamaan kissojen taivaaseen muutama päivä sitten. 

Sisko ja minä sekä emämme olimme surullisia, mutta nyt on veljen hyvä olla. 

Me siskon kanssa ollaan terveitä. Mun toinen silmä tosin karsastaa, mutta se ei ole sairautta, vaan erityispiirrettä. Tekee musta komeen. Vai mitä!

Mä oon reipas, leikkisä ja utelias leijona. Mä tykkään uudesta perheestäni ja olen oikea sylikissa, mutta myös itsenäinen seikkailija.
Tästä mun elämäni uusi seikkailu nyt sitten alkaa! 

Mua voit kutsua  siis Leijonaksi.