Mitäpä jos...

Mitäpä jos maailma ei olisikaan mustavalkoinen? 

Mitäpä jos avaisimme silmämme ja huomaisimme, ettei syksy tai talvi ole harmaata ja pelkkää loskaa?

Mitäpä jos se oma pikkuruinen elämämme ei olisikaan ihan niin pahaa ja ahdistavaa, vaan siinä olisi hippunen väriloistoa mukana?

Mitäpä jos hankkisimme sen oranssin ihanan hameen kaupasta ja siihen pinkki pusero!? 

Tai antaisimme koiralle ison halauksen ja leikkisimme hetken sen kanssa. 

Entä jos pukisimme tänään ne kauneimmat korut yllemme, emmekä säilöisi niitä juhlia varten?

Entäpä, jos ostaisimme ruusukimpun tai jonkin muun kauniin kukka-härpäkkeen ihan itsellemme?

Ei olla niin vakavia. Leikitään välillä. 

Punataan huulemme vihreällä ja leikitään teiniä. 

Otetaan selfie ja katsotaan mukamas vieraan silmin, mitä muuttaisin tuossa naamassa tai kokonaiskuvassa. Sitten tehtäisiin se kaikki, mitä ajateltiin muuttaa! 

Mitä jos hymyiltäisiin naapurin v-mäiselle ukkelille ihan vaikka vaan kokeeksi ja katsotaan, mitä tapahtuu. 

Tehdään päivästämme valoisampi, värikkäämpi ja hauskempi! 

Ollaan HASSUJA, HÖPSÖJÄ JA IHAN KAIKKEA MITÄ HALUTAAN SYDÄMESTÄMME!

hullunkurisen ihanaa viikonloppu!

Viltsu

p.s. vauvamme käytettiin lääkärissä. Tunteemme ovat hyppineet laidasta laitaan tänään. Olemme pelänneet kuolemaa ja saaneet toivoa. Vauvalta on otettu laaja verenkuva ja silmät tutkittu. On suljettu pois kissojen hiv, eli Fiv. Tiesimmehän me, ettei kaikki ole ok, kun lapsen saimme, mutta että lääkärissä näinkin vakavia pohdintoja... 

Nyt annetaan lapselle lääkkeitä silmiin ja suuhun monta kertaa päivässä. 

Paranisipa vauva-leijonamme pian...