Ota kii, jos saat!

Kyllä se kuules niin on, että alkaa minulla olla Viltsu kotona. Sen verran olen noita kilpparipilsuja vedellyt nassuun tiuhempaan tahtiin, että huomaan yhä enemmän jaenemmän touhuilevani kaikenlaista ja päivän käyvän lyhyemmäksi kuin vaikkapa kuukausi taaksepäin katsottuna. Mieliala alkaa olla kondiksessa sekin. JIPPIGAIJEI!

Mitä minä sitten täällä puuhailen?

Olen saanut kasapäin tuotteita testattavaksi ja näistä ihanuuksista tulen kertomaan sinullekin myöhemmin. En viitsi mielipiteitä perustaa päivän tai kahden jälkeen. 

Joskus aikaisemmin nuuhkin ja sivelin nassuun jotain voidetta, mikä ei liity kuvan tuotteisiin mitenkään. Ihastelin tuotteen koostumusta ja tuoksua ja laadukkuutta. Sittemmin käyttäessäni sitä tovin, naama oli ruvella. ei sitä aina nuuhkimalla voi tietää, mitä on luvassa. Siksipä saatte näidenkin kanssa odotella. alku on kuitenkin positiivinen, joten innolla odotan itsekin.

Minä olen perinteiden nainen. Minulle on tärkeää olla perheen kanssa juhlapyhät. Ainakin ne isoimmat; joulu, juhannus ja synttärit. Ai mutta eihän synttärit ole juhlapyhiä! XD

Mutta silti. Pointtini tuli varmasti selväksi. 

Perinteisiin kuuluvat myös tietyt traditiot esim. jouluna. Samaten se, ettei Jumalaa pilkata, eikä uskontoa yleensäkkään. Ei vaikkei uskoisikaan siihen millään tavalla. Pyhä on pyhää pakanallekin. Ja avioliittoon uskon. Vaikken laissa voikkaan saada tasavertaista avioliittoa, kyllä minä silti olen naimisissa sydämessäni. Minulle se oli tärkeää, että naimisiin mennään ennemmin tai myöhemmin. Ei pakosta, mutta jonkinlaista henkistä sitoutumisen varmuutta se on silti. En minä sitä osaa kuvailla. Varma olisin ilman liittojakin... 

Perinteisiin voisi vääntää vaikka mitä, mutta eikös perinteisesti naimisiinmentyä ala suku kysellä perheenlisäyksestä?! Joskus se raivostuttaa niinkin paljon, että pitää sanoa, ettei lapsia tule IKINÄ! Vaikka kuinka tietäisikin, että haluaisi lapsiakin. Etenkin isovanhemmilla on käsitykseni mukaan sellaisia taipumuksia. Ei kaikilla, mutta monilla. 

No, meilläkin perheenlisäystä on nyt sitten tiedossa ja haettu on jo äitiyspakkaus. :D 

Kissan oma WC löytyy jo kotoa. 

Eilen saimme tietää kisuvauvamme sisaresta surullisia uutisia. Voi kunpa pienokainen parantuisi ja saisi elää hyvän elämän. viaton pieni olento ja jo nyt vakavasti sairas, mahdollisesti. Snif. 

Tätä korttia tehdessä en voi olla ajattelematta TJK-haastetta. Siitähän tämä on innostuksensa saanutkin. Läiskitty on kaikkea mahdollista korttiin ja saatu hauska kortti juhlaan taikka arkeen sopivaksi. 

Kortin tausta on jämä jostakin skräppipaperista. Sen ylänurkkaan tuhrasin musteen ja kohojauheen avulla kullitetun koholla olevan efektin. 

Taustana on stanssattu, mutta saatu label. Sen päällä kirjasta irti revittyä sivua. 

Sen päällä korttikuva. 

Yhdistelin kerrokset yhdeksi kultatussilla ja vihreällä tussilla. 

Jottei kerrostelu jäisi siihen, korttikuvan päälle teksti lehdestä. Sen vain liimasin ensin valkoiselle paperille ja kehystin tussilla mustalla. 

alalaidassa on nauhan pätkä. Ei tollasta minimittaistakaan viitsinyt roskiin nakata vaan se jouti korttiin. 

Seuraavaksi coctailtikku ja sitä kiertämään kaulakorusta pikkupätkä helmineen. 

Muunmuassa tällaisia asioita olen tehnyt. 

Olen myös suunnittelemassa asioita. Asioita, joita tulee tänne tulevaisuudessa. 

Ainakin korttiasioita ja atc-asioita. Ehkä jotain muutakin asioita...

Asiallista menoa siis luvassa. ;) 

(Minut tietäen asiallisuus on kaukana). 

Tämän päivän bloggaukset alkavat olla pulkassa ja pulkka kiirii alamäkeen kovaa vauhtia.... VIUUUUUU....

Ota kii, jos saat!