Se aika kuusta
Eilen mietin sitä, miksi naapurin pikkukoira uikuttaa ihan koko ajan. Tietysti siksi, että on hoidossa tuolla seinän takana ja tietysti siksi, että omistaja on poissa. Heti, kun ovi napsahti kiinni, uikutus alkoi. Sitä kesti niin kauan, että likka tuli takaisin. Silti naapuri tuumaa, ettei se koira haukkuisi eikä uikuttaisi, ellei remppaukot olisi koko aikaa parvekkeella...
Eilen illalla oli mielenkiintoinen dokkari hindulaisuudesta. Siinä seuratessani sitä ohjelmaa mieleeni tulvahteli vastaväitteitä ja kysymyksiä aiheesta. Jos sanotaan, että jumaluus on ihmisissä ja elävissä luontokappaleissa ja kultaista vasikkaa ei voi palvoa jumalana, kuinka sitten voidaan palvoa sitä Krishna-patsasta jumalolentona? Mitä eroa niissä on? siinä sitä puettiin, riisuttiin, pestiin tuntikaupalla, rukoiltiin... patsasta. Minä en tuomitse sitä(kään) uskontoa enkä kiellä tai vähättele, mutta kysymyksiä heräsi. Minulle eri uskonnot ovat yksi kiinnostuksen kohde, joten ei millään pahalla todellakaan! Päinvastoin! Oli hyvää katseltavaa ja opittavaa!
Tänä aamuna en millään olisi halunnut herätä niin aikaisin, mitä kello soi. väsytti, joten suljin silmät ja annoin unen tulla takaisin. Pusu ja heippa vaan Muruselleni. Mutta eikös sitten kuudelta kuulunut taas oven kolahdus naapurista ja samoin tein se ulina alkoi! Sen pienen fifin ääni on vielä niin korkea, että mulla oli mennä hermot! Uikutus jatkui 2 tuntia! Se herkesi siihen, kun remonttireiskat alkoivat tehdä töitään tuolla talon toisessa päässä! Siis joko se koira nukahti tai sitten se alkoi seurata niiden miesten touhuja. Vaiolisiko joku toinen naapuri hiljentänyt sen fifin? Ei kai sentäs...
Mä ymmärrän, että fifi on ihana ja rakas ja hoidossa ja kaikkea, mutta se, jonka luona se fifi on, on vastuussa siitä, ettei se herätä naapureita. Ettei se ääntele siihen aikaan, kun talossa on hiljaisuus! On olemassa sitruunapantoja, radiota ja vaikka jotai seuralaispalveluja. Keinoja on! Ja mä ymmärrän senkin, ettei kaikki koirat sovellu kerrostaloihin ja silti ne siellä ovat. en ihmettele ollenkaan, sillä eihän kaikki ihmisetkään sovellu kerrostaloihin ja siellä ne ihmisetkin silti ovat! fifi ei voi itse edes valita, missä asuu! Tai on hoidossa.
Meidän kissa haluaisi partsille, mutta sinne ei saa mennä. Sanoppa sille sitten, että "hyvä poika, kun tyydyt sisällä olemiseen". :S Vihaakohan se mua? Mä yritän kertoa sille tulevaisuudesta. Sitä, että olemme muuttamassa ja olemme viemässä mamman kanssa omia juttuja uuteen kotiin ja sinne tulee killille sitten oma ovi ulos! siis lasitetulle partsille... Kusetanko mä meidän kissaa, kun puhun ulkoilusta, vaikka eihän partsi ole ulkona? Olenko mä huono ihminen? Hiljenen... Jään miettimään asiaa.
Alan kahvin keittoon ja teen samalla banaanismoothien. Eilispäivän ostoskorissa oli ihan hurjan paljon hedelmiä! Oli niin ihanaa hurjistua kaupassa hevi-osastolla, kun kaikki maksoivat vaan euron kilolta. Ikinään ole tollasta määrää ollut kaikenlaisia lajikkeita! huh huh! Meillä on heviä elämässä! Mutta miksi banaaneissa on niin suuri makuero? Eräs banskulajike on kyllä ylitse muiden. Se ei ollut eurolla kilo.
Banaanismoothieni näyttää joltakin ihan muulta, kuin banaanismoothielta. Maistuu onneksi samalta. Ja ennenkaikkea tuo lasi on ihana! Löysin sen, kun tyhjensin astiakaappia. Laitoin surutta roskiin ison kasan kaikkea turhaa. Kuka meille onkaan kerännyt sitä muoviroskaa kaappeihin?! Minä... ???
Ja siinä sitten muistan, että jogurtista on päiväys jo mennyt vanhaksi, joten sekin olisi syötävä pois... Argh!
4. En ymmärrä, miksi rahat eivät ole tulleet vielä, vaikka maksoin jo toissa viikolla. Tosin unohdin varmentaa maksun.
-Niin... Ilman varmentamista se maksu ei lähde tililleni tulemaankaan...
5. Maksoin eräpäiväksi, mutta en ymmärrä, miksi pankki vaihtoi eräpäivän ensi viikolle?
-Pankki EI vaihda eräpäiviä. Sinä itse olet sen vaihtanut tai jättänyt tarkistamatta asian.
6. Minulla ei ole katetta tilillä!
-Miksi sinä sitten teet tilauksen?
7. Sain yllättäin laskun, jonka vuoksi en voi maksaa tilaustani vielä. Maksan 3 viikon päästä.
-Sattuuhan niitä, viivästyksiä. Mutta miksi sinä yhä teet uusia tilauksia samaan aikaan muiltakin?!
8. Minulla on lapsia ja muutakin elämää, joten maksu ei heti kerkeä.
-Mutta tilata kerkeät ja vastailla viesteihin ja maksaa sitten viikkojen päästä? eikö maksu tulisi nopeammin, kuin vaikkapa viestien kirjoittelu, kun viestejä tulee kymmenisen kappaletta?!
9. Hups! Unohdin maksaa!
-Hups! Unohdin lähettää pakettisi!
10. Maksoin kyllä, mutten varmistanut maksua ja olen nyt reissussa, mutta maksan sitten, kun tulen viikon päästä kotiin.
- Voi voi... Huolellisuutta maksuihin jatkossa! Ei ole reilua toisia kohtaan varata yhdelle viikkokausia tuotetta, kun toiset voisivat maksaa ja saada sen hetkessä.
Onhan noita. Tuossa nyt oli vasta 10 parasta selitystä, miksi maksut ovat jääneet tekemättä. Mikähän se syy mahtaa olla tällä, jonka maksua ei vieläkään näy? Olen antanut reilusti aikaa hoitaa maksut, jos reilusti maksuaikaa haluaa. Sehän on vain yksi kysymys: voinko maksaa tilistä?! Se on silloin ja silloin!
Tyhjensin yhden astiakaapin ja isompi laatikko lähtee Konttiin, pienempi kotiin. Pitikös sen niin mennä? Ja samalla tuskailin anopin kanssa. Sitä en saa mahtumaan siihen pikkulaatikkoon vaikka tunkisin kuinka pää edellä tai väärinpäin. Samperin riivinrauta! Nakkaan takaisin pöydälle ja päätän tunkea sen isompaan, vieläkin isompaan laatikkoon... Sitten kun sellaisen otan työn alle.
Puhelin soi. vanha kunnon kamu tulossa käymään, jos vaan passaa. Eikun vaan! tokihan passaa! Hyvä syy olla jatkamatta mitään pakkauspuuhia ja rääkätä enempää itseään. Siispä keskeytän pakkaamisen ja alan järjestellä pöytää siihen kuntoon, että mahtuu kahvit juomaan. Lattiat pitää imuroida, pyykit kerätä, peti petata, meikata ja hiukset laittaa... Huh huh! Enemmän mä väsyin siitä, kuin pakkaamisesta! Mutta sitten, kun olen valmis, istahdan tuolille ja.. Pimpom! Joko se nyt on oven takana?! Kyynärsauvan kopina kuuluu varmasti naapuriin saakka, kun matot kerätty pois lattialta. Avaan oven ja siellä se ihana kamuliini on! Heti eka sanoilla jo alamme nauramaan!
Pitkän ajan jälkeen tapaamme kamun kanssa ekaa kertaa ja hän "vain piipahti" käymään. Keitän kahvit ja vaihdamme kuulumiset, juttelemme, nauramme, parannamme maailmaa ja toisiamme. (Olemmehan tutustuneet kuntoutuksessa). Huomaamme kohta kellon kulkeneen eteenpäin useita tunteja! Se siitä "piipahtamisesta", nauramme taas. Oli ihana rupatella ja nollata päivän muut jutut näin.
Istahdan koneen äärelle, kirjoitan joitakin rivejä tekstiä blogiini, Inspikseen, ja huokaan syvään. Minua alkaa hymyilyttää omat ajatukseni. Koomisuus. Se, että jotkut asiat ärsyttävät, jotkut naurattavat, jotkut kiukuttavat, jotkut mitä vaan. Enää ei puuttuisi, kuin se, että alkaisi menkat ja voisi kaiken pistää sen syyksi. "Se aika kuusta, että mielialat heittelevät". No, olkoon. Ihminen olen minäkin. Se oli tällainen päivä.
Rapsutan kissaa. hentoa, pientä ja kaunista poikaa. Taidanpa jatkaa pakkaamista.
Viltsu
Eilen illalla oli mielenkiintoinen dokkari hindulaisuudesta. Siinä seuratessani sitä ohjelmaa mieleeni tulvahteli vastaväitteitä ja kysymyksiä aiheesta. Jos sanotaan, että jumaluus on ihmisissä ja elävissä luontokappaleissa ja kultaista vasikkaa ei voi palvoa jumalana, kuinka sitten voidaan palvoa sitä Krishna-patsasta jumalolentona? Mitä eroa niissä on? siinä sitä puettiin, riisuttiin, pestiin tuntikaupalla, rukoiltiin... patsasta. Minä en tuomitse sitä(kään) uskontoa enkä kiellä tai vähättele, mutta kysymyksiä heräsi. Minulle eri uskonnot ovat yksi kiinnostuksen kohde, joten ei millään pahalla todellakaan! Päinvastoin! Oli hyvää katseltavaa ja opittavaa!
Tänä aamuna en millään olisi halunnut herätä niin aikaisin, mitä kello soi. väsytti, joten suljin silmät ja annoin unen tulla takaisin. Pusu ja heippa vaan Muruselleni. Mutta eikös sitten kuudelta kuulunut taas oven kolahdus naapurista ja samoin tein se ulina alkoi! Sen pienen fifin ääni on vielä niin korkea, että mulla oli mennä hermot! Uikutus jatkui 2 tuntia! Se herkesi siihen, kun remonttireiskat alkoivat tehdä töitään tuolla talon toisessa päässä! Siis joko se koira nukahti tai sitten se alkoi seurata niiden miesten touhuja. Vaiolisiko joku toinen naapuri hiljentänyt sen fifin? Ei kai sentäs...
Mä ymmärrän, että fifi on ihana ja rakas ja hoidossa ja kaikkea, mutta se, jonka luona se fifi on, on vastuussa siitä, ettei se herätä naapureita. Ettei se ääntele siihen aikaan, kun talossa on hiljaisuus! On olemassa sitruunapantoja, radiota ja vaikka jotai seuralaispalveluja. Keinoja on! Ja mä ymmärrän senkin, ettei kaikki koirat sovellu kerrostaloihin ja silti ne siellä ovat. en ihmettele ollenkaan, sillä eihän kaikki ihmisetkään sovellu kerrostaloihin ja siellä ne ihmisetkin silti ovat! fifi ei voi itse edes valita, missä asuu! Tai on hoidossa.
Meidän kissa haluaisi partsille, mutta sinne ei saa mennä. Sanoppa sille sitten, että "hyvä poika, kun tyydyt sisällä olemiseen". :S Vihaakohan se mua? Mä yritän kertoa sille tulevaisuudesta. Sitä, että olemme muuttamassa ja olemme viemässä mamman kanssa omia juttuja uuteen kotiin ja sinne tulee killille sitten oma ovi ulos! siis lasitetulle partsille... Kusetanko mä meidän kissaa, kun puhun ulkoilusta, vaikka eihän partsi ole ulkona? Olenko mä huono ihminen? Hiljenen... Jään miettimään asiaa.
Alan kahvin keittoon ja teen samalla banaanismoothien. Eilispäivän ostoskorissa oli ihan hurjan paljon hedelmiä! Oli niin ihanaa hurjistua kaupassa hevi-osastolla, kun kaikki maksoivat vaan euron kilolta. Ikinään ole tollasta määrää ollut kaikenlaisia lajikkeita! huh huh! Meillä on heviä elämässä! Mutta miksi banaaneissa on niin suuri makuero? Eräs banskulajike on kyllä ylitse muiden. Se ei ollut eurolla kilo.
Banaanismoothieni näyttää joltakin ihan muulta, kuin banaanismoothielta. Maistuu onneksi samalta. Ja ennenkaikkea tuo lasi on ihana! Löysin sen, kun tyhjensin astiakaappia. Laitoin surutta roskiin ison kasan kaikkea turhaa. Kuka meille onkaan kerännyt sitä muoviroskaa kaappeihin?! Minä... ???
Ja siinä sitten muistan, että jogurtista on päiväys jo mennyt vanhaksi, joten sekin olisi syötävä pois... Argh!
avaan jogurttipurkin ja se kansi roskiin. Roskis on niin täysi, että kansi ei mennyt tarpeeksi ämpäriin. alan survoa sitä ja muita roskia tiiviimmäksi köntäksi, ettei tarvitsisi vielä ottaa roskista pois. Jogurtti litsaantuu sormilleni kannen välistä. Ei hemmetti! Mikään muu ei ole niin karseeta, kuin se, että roskiskamat leviävät käsille! Tai ehkä se rinnuksille roiskuva muna on pahempi... jaa-a...
Loppupelissä roskis oli otettava pois ja sitten tajuttava se tosiasia, ettei meillä ole tyhjiä roskispusseja enää. Niinpä niin... täysi solmulle ja eteiseen odottamaan... Samallahan sitä voin tietty hakea kaupasta niitä pussejakin... En mä nyt kyl lähde mihinkään! On se aika viikosta, että portaissa kävely on tuskaa. Illemmalla pitää kuitenkin viedä vielä muuttokuormaa.
Kissa tulee luokseni ja haluaa leikkiä. tokihan minä rapsutan sitä korvanlehdestä ja saan sen vaikut sormeeni. Otsa nyrpistyy ja taas käsien pesulle. Killi tykkää leikkiä ja se on hyvä se. reppana vielä niin heikkona, ettei jaksa kuitenkaan pitkään leikkiä. Silti sen silmät ovat iloiset ja kirkkaat. Ei se mua vihaakkaan. :)
Tarkistan tilitiedot ja joo, oli vihdoin tullut yhden tilauksen rahat. Toisesta ei näy, ei kuulu rahoja kuitenkaan. Mieleeni tulvahtavat sata ja yksi koottua selitystä, miksi ei ihmiset maksa tilauksiaan!
1. En ole roikkunut facebookissa, mulla on muutakin elämää!
-Hmm... Mä en itse maksa laskuja facebookissa...
2. Olen maksanut! Ihan varmasti! Pankki on hidas!
-Joo, onhan se, mutta missään pankissa ei mene 3 viikkoa!
3. Oletpa sä epäluuloinen ja törkeä, kun et toimita mulle tilaustani, vaikka olen maksanut tilaukseni! Menihän se väärälle tilille, mutta maksoin silti!
-En usko, että kukaan muukaan toimittaisi tilausta tuolla perusteella, että maksettu on, muttei sulle.
4. En ymmärrä, miksi rahat eivät ole tulleet vielä, vaikka maksoin jo toissa viikolla. Tosin unohdin varmentaa maksun.
-Niin... Ilman varmentamista se maksu ei lähde tililleni tulemaankaan...
5. Maksoin eräpäiväksi, mutta en ymmärrä, miksi pankki vaihtoi eräpäivän ensi viikolle?
-Pankki EI vaihda eräpäiviä. Sinä itse olet sen vaihtanut tai jättänyt tarkistamatta asian.
6. Minulla ei ole katetta tilillä!
-Miksi sinä sitten teet tilauksen?
7. Sain yllättäin laskun, jonka vuoksi en voi maksaa tilaustani vielä. Maksan 3 viikon päästä.
-Sattuuhan niitä, viivästyksiä. Mutta miksi sinä yhä teet uusia tilauksia samaan aikaan muiltakin?!
8. Minulla on lapsia ja muutakin elämää, joten maksu ei heti kerkeä.
-Mutta tilata kerkeät ja vastailla viesteihin ja maksaa sitten viikkojen päästä? eikö maksu tulisi nopeammin, kuin vaikkapa viestien kirjoittelu, kun viestejä tulee kymmenisen kappaletta?!
9. Hups! Unohdin maksaa!
-Hups! Unohdin lähettää pakettisi!
10. Maksoin kyllä, mutten varmistanut maksua ja olen nyt reissussa, mutta maksan sitten, kun tulen viikon päästä kotiin.
- Voi voi... Huolellisuutta maksuihin jatkossa! Ei ole reilua toisia kohtaan varata yhdelle viikkokausia tuotetta, kun toiset voisivat maksaa ja saada sen hetkessä.
Onhan noita. Tuossa nyt oli vasta 10 parasta selitystä, miksi maksut ovat jääneet tekemättä. Mikähän se syy mahtaa olla tällä, jonka maksua ei vieläkään näy? Olen antanut reilusti aikaa hoitaa maksut, jos reilusti maksuaikaa haluaa. Sehän on vain yksi kysymys: voinko maksaa tilistä?! Se on silloin ja silloin!
Tyhjensin yhden astiakaapin ja isompi laatikko lähtee Konttiin, pienempi kotiin. Pitikös sen niin mennä? Ja samalla tuskailin anopin kanssa. Sitä en saa mahtumaan siihen pikkulaatikkoon vaikka tunkisin kuinka pää edellä tai väärinpäin. Samperin riivinrauta! Nakkaan takaisin pöydälle ja päätän tunkea sen isompaan, vieläkin isompaan laatikkoon... Sitten kun sellaisen otan työn alle.
Puhelin soi. vanha kunnon kamu tulossa käymään, jos vaan passaa. Eikun vaan! tokihan passaa! Hyvä syy olla jatkamatta mitään pakkauspuuhia ja rääkätä enempää itseään. Siispä keskeytän pakkaamisen ja alan järjestellä pöytää siihen kuntoon, että mahtuu kahvit juomaan. Lattiat pitää imuroida, pyykit kerätä, peti petata, meikata ja hiukset laittaa... Huh huh! Enemmän mä väsyin siitä, kuin pakkaamisesta! Mutta sitten, kun olen valmis, istahdan tuolille ja.. Pimpom! Joko se nyt on oven takana?! Kyynärsauvan kopina kuuluu varmasti naapuriin saakka, kun matot kerätty pois lattialta. Avaan oven ja siellä se ihana kamuliini on! Heti eka sanoilla jo alamme nauramaan!
Pitkän ajan jälkeen tapaamme kamun kanssa ekaa kertaa ja hän "vain piipahti" käymään. Keitän kahvit ja vaihdamme kuulumiset, juttelemme, nauramme, parannamme maailmaa ja toisiamme. (Olemmehan tutustuneet kuntoutuksessa). Huomaamme kohta kellon kulkeneen eteenpäin useita tunteja! Se siitä "piipahtamisesta", nauramme taas. Oli ihana rupatella ja nollata päivän muut jutut näin.
Istahdan koneen äärelle, kirjoitan joitakin rivejä tekstiä blogiini, Inspikseen, ja huokaan syvään. Minua alkaa hymyilyttää omat ajatukseni. Koomisuus. Se, että jotkut asiat ärsyttävät, jotkut naurattavat, jotkut kiukuttavat, jotkut mitä vaan. Enää ei puuttuisi, kuin se, että alkaisi menkat ja voisi kaiken pistää sen syyksi. "Se aika kuusta, että mielialat heittelevät". No, olkoon. Ihminen olen minäkin. Se oli tällainen päivä.
Rapsutan kissaa. hentoa, pientä ja kaunista poikaa. Taidanpa jatkaa pakkaamista.
Viltsu
Kommentit
Ihanaa alkusyksyä!