Hus pois lannistavat sanat

Kuuntele vain heitä, jotka kertovat sinulle, kuinka hyväksi voit tulla. 
Älä heitä, jotka sanovat, ettei sinusta ole mihinkään!

Meistä jokaisesta on ihan varmasti johonkin! Eikä kaikkea tarvitse osata. Ei kaikessa olla paras. Voitto ei ole tärkeintä eikä se, että olet ekana joka paikassa. Tärkeintä on se, että niissä asioissa, joissa sinun pitää parhaasi tehdä, teet parhaasi. Annat kaikkesi. Et suoriltaan kumoa yrittämistä sanoin; en mä osaa, en mä edes viitsi.

Se on niin taivahan tosi, että jos päätän, etten osaa, en taatusti osaa! Mutta jos päätän tehdä parhaani, tulen yllättymään positiivisesti! Olkoon se sitten urheilusuoritus, askartelu, opiskelu, työn teko, runoilu... Ihan mitä tahansa. Vaikkapa se, että kuinka kohtaan työkaverit tai sen henkilön, joka aina tulee kiukuttelemaan minulle. Päätänkö, että tänään hän ei muuten suututa minua!Pysy päätöksessäsi! Muista, että päätöksessä pysyminen ja kaikkesi antaminen saattaakin muuttaa sen kiukkuisenkin nopeasti iloiseksi! Ehkä hän on itsekin ajatellut sinusta samoin ja siksi ollut jo valmiiksi kireä?!


Pikkupoika söi ahnaasti pikkuveljensä hedelmäsosetta ja tuumasi äidilleen; Äiti äiti, mä olen punainen risti! 
Äiti ihmeissään kysymään, jotta mitä sä sillä tarkoitat?! Kuinka niin?
Poika siihen: No koska mä autan nälkää näkevää!

Lapset ovat lapsia. He eivät vielä kaikkea ymmärrä.
Aikuisen kuitenkin pitäisi jo se ymmärtää, ettei toisen kustannuksella voi saavuttaa hyvää. Avaa silmäsi ja mieti, mikä olisi sinulle parasta siinä samassa tilanteessa, missä se toinen nyt on. Miten haluaisit itseäsi kohdeltavan. Sen jälkeen toimi niin! Onnellisuutta ei vaan voi saada niin, että vie sen pois toiselta!

Mummi oli yökylässä lapsensa luona. Lapsenlapset näkivät mummin alusvaatteisillaan ja toinen lapsista tuumasi: Onpas mummilla pulleat pikkarit! 

Lasten suusta kuultuna tuollaisetkin asiat saavat nauramaan. Viattomuudessaan lapset osaavat olla niin ihania! Mutta entäpä, kun aikuinen ihminen avaa suunsa ja sanoo toiselle jotain halventavaa tai puuttuu ulkonäköön haukkuen? Viattomuus on niin kaukana. Kuinka suuren tuskan saatatkaan saada sanoillasi aikaan toiselle, vaikket kenties uskoisikaan, että se just niin paljon loukkaa. Saatat sanoa: "No, suutuspäissään tai humalassa tuli sanottua ajattelemattomasti, sori, kyl se siitä".

Me jokainen olemme niin yksilöllisiä ja meillä jokaisella on omat salaisuutemme, tunteemme, herkkyytemme ja huolemme. Joku "läski ja lihava" saattaa sairastaa jotain vakavaa sairautta ja kärsii suunnattomasti ulkonäkönsä takia, jolle ei mahda mitään. Joku saattaa syödä suruunsa ja pahaan oloonsa ja erakoituu siksi, että aina häntä nimitellään. Jollekin jokin arpi saattaa olla muisto jostakin pelottavasta, jollakin voi olla taustalla perheväkivaltaa, itsetuhoisuutta, vihaa koko maailmaa kohtaan... Me emme voi tietää, kuka on oikeasti sen naamionsa takana hajalla! Kuka siinä rajalla! Kuka vahva ja kuka unohtaa, kuka ei. Jokainen kerta, kun tulee jokin riita vaikkapa...


Riita. Itse en kestä sitä enää juuri lainkaan! Olen joutunut kokemaan riitaa niin paljon elämässäni ja lähes aina se on päätynyt väkivaltaan! Jopa sairaalaan! Olen nähnyt sivusta ja olen kokenut itse. Minulle ei ole yhdentekevää, mitä joku sanoo minulle! En voi vain ohittaa ja jatkaa elämääni, kuin kaikki olisi hyvin! Minä haluan selvittää asiat heti, ennenkuin aurinko laskee riitojen päälle. Haluan sopia, haluan pyytää anteeksi, antaa anteeksi... Jos vaan mahdollista. Valitettavastikaikkien kanssa se ei niin vain onnistu ja ne asiat jäävät ikuiseksi ajaksi tahoillemme.

Kun sellaisia käsittelemättömiä, sovittamattomia riitoja kasaantuu yhteen nippuun, yhteen sydämeen tarpeeksi, henkilöstä tulee kävelevä aikapommi. Onko sinun kanssasi käyty riita se, mikä jää rajalle vai räjäyttää koko pomminilmaan?! Seuraukset... Oletko valmis ottamaan ne vastaan?


Mitä sitten olet valmis ottamaan vastaan? Tai mitä sinun tulisi ottaa vastaan?
Kauniita asioita, kannustusta, iloa, hyvyyttä... Sellaista, mikä vahvistaa sinua, tekee sinulle hyvää, ilahduttaa. Ei toisten kustannuksella, vaan puhtaasti, vilpittömästi.

Ole rohkeasti oma itsesi ja tee asioita, joista saat sitä iloa päivääsi.
Olkoon se sitten vaikka kuinka hullua tahansa!

Laita eripari sukat jalkaasi a saa kanssaihmisetkin hyvälle tuulelle tarkoituksella!
Hemmottele itseäsi vaikkapa jalkakylvyllä, suihkauttamalla ihanaa parfyymiä, tekemällä kynttiläillallinen tai vaikkapa syö se suklaalevy, josta haaveilet. Juo kuppi kaakaota ja lue kirja, puhu kukille ja odota vastausta, halaa puita, juttele ventovieraille hississä tai pysäkillä, soita hänelle, josta et ole kuullut vuoteen, leiki ja naura, rakastele sängyn sijaan keittiön pöydällä tai vaikka metsässä huovalla, riko rutiineja, juo auringonpaistetta, anna sateen huuhtoa murheesi pois, ulvo kuulle, ajattele, että oletkin aina lomalla ja työpaikkasi on vapaaehtoista jossa käyt huviksesi, usko unelmiisi, usko tulevaisuuteesi, usko maailmankaikkeuteen, usko parempaan huomiseen!


Ihminen on siinä mielessä hassu tapaus, että se uskoo ihan kaiken sen, mitä se itse itselleen toistelee tarpeeksi usein. Olkoon se sitten hyvästä tai pahasta. toistele siis itsellesi jatkossa sitä, kuinka hyvä sinä olet, sinä osaat, sinä onnistut, sinä pystyt koettamaan ja antamaan parhaasi! Hus pois ne lannistavat sanat kokonaan!

Tähän loppuun vielä pari kysymystä, joihin en tiedä vastausta.
Kun kukkakimppu on maljakossa, missä ihmisessä on se kimppu, jota vastaan hyökätään?
Ja kun on hyökätty ihmisen kimppuun, sanotaan, ota pilleri kolmesti päivässä kipuun. Kuinka sen saman pillerin voi ottaa kolmesti päivässä?!

Riidatonta alkanutta viikkoa sinulle, ihana, osaava ja voiva blogini lukija!

Kommentit