Patongin puutteessa Mrs Bean vemputtaa

Siivousta, puunausta, jynssäämistä... Siellä täällä ja tuollakin.

Olen sen verran tuskissani ollut, etten ollut nukkunut 3 yöhön kuin 6 tuntia yhteensä. Eilen  kylpeä rämäytettiin ihan kunnolla. Sitten lasi punaviiniä jälkkäriksi. Uni tuli ja nukuin sen 6 tuntia yhdessä yössä! Ai että tuntuikin hyvältä!

Tänä aamuna olen lueskellut jo teidänkin blogit ja seuraavaksi voisinkin vastailla haasteeseen, jonka sain. Mutta mainitsempa senkin, että Kikin blogia lukiessani alkoi tehdä mieli patonkia. Kuumaa, suuhun sulavaa grillattua patonkin! Kerrankos sitä patongin puutteessa on?!

Konttiin vietiin hurjasti kirjoja ja vaatteita jo, mutta tässäpä sitä siivoillessa vielä yhtä jos toistakin löytyy poislahjoitettavaa . Ja jos oikein karvaasti alkaa selkä vihjailla siitä, ettei se aio enää kantaa ruhoani yhtään askelta, otan lepohetken parvekkeella aurinkotuolissani ja alan haaveilemaan etelän lämmöstä, hiekkarannoista ja niistä ihanista mekoista, joista haluan valita itselleni ainakin yhden. Tai hameen tai paidan tai...

Ihanan Enkulin kanssa tehtiin atc-vaihto joku aika sitten. Sain kuoresta unohtuneen Myrkynkeittäjän viime viikolla itselleni. Samassa oli ihana joutsenlampi-postikorttikin mukana. 

Kiitos ENKULI!

Tuo myrkynkeittäjä onkin hyvinkin mielenkiintoinen, ehkä pikkusen pirullinen ja samalla kaunis ja mystinen. ;) Joskus mielessä käynyt, että pirulainen, jos sitä keittäisi sellaiset liemet jollekin, että pikarista kun sitä joisi, loppuisi turhanpäiväiset vikinät. Aikuiset... Huoh. Unohtaisivat turhat höpinät ja jatkaisivat elämäänsä, iloitsisivat, olisivat itsevarmempia, katsoisivat asioita laajemmin, toisenkin kannalta. Ihan kuin elämässä ei olisi suurempia huolia ja murheita, kuin jotkut pikkujutut?! No, kaitpa sellaisilla ei ole sitten muuta, isompaa, kuin ne pienet asiat, joista vetää palkoja nenäänsä. Ainakin pysyvät ruuassa, kun omat viljelmät mukana. ;D

Mutta joo, vaikka jokaisella on huonot päivät ja tulee kiukuteltua ja sanottua pahastikin joskus, en minä oikeasti ole kellekkään pahaa suomassa. En todellakaan. En edes niille, jotka ovat pahiten minua satuttaneet eivätkä koskaan anteeksi pyytäneet.  Ajattelen, että sairautta on monenlaista, myös henkisellä tasolla, ja ongelmia on monenlaisia. Joillakin se purkautuu toiseen kohdistamalla. Jotkut jäävät katkerina rypemään itsesääliin ja mustamaalaavat toisiaan, jotkut mököttävät ikuisesti ja jotkut jotain muuta. "mähän en tolle puhu". No, jos ei ole asiaa, tai mitään fiksua sanottavaa,  parempi ollakin hiljaa. Huonoja päiviä on itsellänikin ja joskus sanon pahastikin, jos oikein ärsytetään. Joskus vetäydyn pois ja joskus annan olla. Nauran vaan koko jutulle, että hohhoijaa, että jaksaa. Tällaisia asioita tuo kortti toi mieleeni. Ihanaa! Tunteikas kortti! Tällaisista minä tykkään!

MAUSTEKAKKU

Tykkäsinhän minä maustekakustakin, minkä tein. Ykskaks eräänä iltana yhdeksän aikaan mieleeni tuli, jotta kakun voisin leipoa! Ihan uusi ohje, ihan ekaa kertaa. Maustekakkuneitsyys on nyt sitten mennyttä! 

Otin kaapista esiliinan ja puin sen päälleni. Tiedän, että sotken leipoessani, joten ihan järkevää. Muutoin puhtaat vaatteet kuitenkin essun alla. Naureskelin, että onneksi se essu oli jo kuivunut, sillä vastikää edellispäivänä olin pessyt astioita astianpesukoneessa ja ihmettelin, kuinka lattialle oli lainehtinut vettä! Totta kai mä säikähdin, etä nyt on astianpesukone rikki ja vesivahinko! APUA! alakerta tulee tulvimaan kohta ja se se vielä puuttuu, että saadaan hemmetinmoinen lasku! Onneksi astianpesu oli jo loppunut, joten mitään vaahtoavaa systeemiä se ei ollut! Mielikuvat ikkunoista ja ovista tulvivasta vaahdosta ja vaahtobileistä vilahtivat jo mielessäni. No, siis koneesta virrat pois, hana kii ja ovi auki. Mitä hemmettiä!? Essun helma tuli viereisestä pitkästä kaapista koneen sisälle, oven väliin! WTF?! Tarkistelin sitä hetken ja tuumasin, että ok, vesivahinko olikin imukykyinen essu! Huh huh ja naurua! Rouva Bean! aloin kuivaamaan lattiaa...

Mutta siis joo, nyt se essu oli kuiva... Ja puhdas. :D

Ohjeessa sanottiin, että laittaa 200grammaa margariinia kulhoon ja 2dl sokeria ja vatkaa ne vaahdoksi. 

Meillä ei ollut niin paljoa margariinia ja ajattelin muutenkin, että voi on kakuissa parempaa ja muutenkin, jos leivotaan, leivotaan kunnolla! Siispä sulatin 200g voita ja vatkasin sokerin kanssa. Sitten kun olin käsi helläksi asti vemputtanut ja vatkannut, alkoi vaahtoaminen. Hyvä hyvä! Toimii se voikin!

Aloin rikkomaan joukkoon 3 kananmunaa yksi kerrallaan ja vemputus jatkui. Muna yksi. Vemputa. Muna kaksi. Vemputa. Muna kolme, vemputa... Mitä hemmettiä?! Jostain olin munaa saanut rinnuksillenikin jo! siis ei edes essulle, vaan paidalle! Taitolaji sekin. Sotkea vaatteet essusta huolimatta. 

Jauhojen sekoittaminen keskenään on aina haasteellista minulle. Saatikka jauhoseos taikinaan yhdellä kädellä ja toisella vatkaat. Kuinka sen saa niin, ettei tukehdu siihen jauhopölyyn?!

3dl vehnäjauhoja, 2tl leivinjauhetta, 2tl vanilliinisokeria, 2tl kanelia, 2tl kardemummaa, 2tl inkivääriä ja 1 tl neilikkaa... Hetkinen hetkinen! Meillähän ei ollut missään neilikkaa! voihan kakka! Voiko maustekakkua tehdä ilman neilikkaa?! Sehän on se asian juju! No, onhan tuossa tota muuta... Jos mä ripsautan pari lusikallista lisää inkivääriä, se voisi korvata neilikan... Inkivääri kun on mun lempparimausteita! Nam nam! 

Sekoti sekoti, ätshiuu ja yskis yskis. Pölypilvi leijui keittiössä ja tarrautui kasvoilleni ja hiuksiini. Olin kuin valkoinen haamu siinä valkoinen essu ylläni. :D 

Minähän olen ikuinen lapsi ja sisäinen lapseuteni tupsahti nytkin esille. Aloin illistellä peilikuvalleni valkoisessa jauhohunnussani. Huhuu! Pelottaako?! Joo! Pelottaa! :D Peilikuvani pelkäsi ihan selvästi minua. 

Ai juu, se kakku...

Voitelin ja jauhottelin vuo´an ja taikina siihen. Toivoin hartaasti, että ohjeeseen olisi laskettu hävikkikin, sillä vatkaimen vispilät ja nuolija ja taikinakulhohan TÄYTYY nuolla puhtaaksi! Sehän pitäisi lukea aina noissa kakkuohjeissa! 

175astetta alin taso ja 50-60 minuuttia. Näin sanottiin ohjeessa. Mutta entäs, kun viimeksi kun leivoin jotain, munakello ei soinut! Nyt pitäisi siis olla tarkka ja muistaa katsoa kellosta aika... Hauki on kala, hauki on kala, muista kello, muista kello...

Meidän vanha uuni fuskaa. 175 astetta ei siis riitä. Laitoin uunin 200 asteelle. Ihan varuilta. 

Odottelin kakun paistumista. Muistin edellispäivänä asunnonvälittäjän käynnin, kun hän näki meidän vanhan jääkaapin. Rääkäisi kuuluvasti, että OHOH! Onpas vanha jääkaappi! 

Tuumattiin Murusen kanssa, että niin, eikä siellä ole edes valoa! Ei ole ei. Asiat ovat siis kuin naapurivaltiossa. Jääkaapissa kun valo paloi jo vuosi sitten ja uusi lamppukin 2 viikossa vaihdosta! 

Onneksi uudessa kodissa on uudet jääkaappi, pakastikaappi, astianpesukone, uuni... Ihan kaikki. :)

Toisaalta tuollainen valoton jääkaappi auttaa siihen, ettei meillä salasyöpötellä öisin. :) 

Kakku oli uunissa ja uunista pois ottaessa poltin vain yhden sormeni uuniin. aika hyvin! Kakku ei ironnut kuvusta kuumana. Pitääkö se siis irrottaa jäähtyneenä?! Ok, jäähdytän... Yritän irrottaa sen sitten jäähtyneenä, mutta ei. Taon sitä kupua pohjaan, vääntelen veitsellä reunoista... Ei auta mikään. Mietin jo, että onko mun alettava veistää sitä irti, pala palata?! Kamalaa, sillä olen kaikki pikkuveitset tuhonnut jo muissa kokkauksissani. Katkipoikki ne terät siis! Yksi suuri leipäveitsi olisi, mutta kun sillä olen veistänyt sormeni... Mitä teen?! Rakas joulupukki! Tuo minulle uusi vihannesveitsi! Mieluiten Fiskarsin! Ne ovat kestävempiä, kuin rainbowit. 

Plötsis. Kakku irtosi! Olihan se murusina, mutta eihän se näkö vaan maku.. Moni kakku päältä kaunis... 

Loppu hyvin, kakku hyvin. Syötiin ja nautittiin makuelämyksestä. 

Nautitkos sinä näkemästäsi?! Tein nimittäin Inspis-haasteeseen atc-kortteja!

tunnetilani on ilo. Iloitsen syksystä, iloitsen synttäreistäni, iloitsen uudesta, omasta kodistamme, iloitsen tulevasta etelänmatkastamme.. Iloitsen siitä, että meidän hätämme on kuultu ja olemme saaneet suuria lahjoja enkeleiltä!

Iloa on myös harrastaa ja keräillä. Iloa on nauttia kisun seurasta ja maata sohvalla suuri pantterityyny selän takana. Iloa on kaikki kauneus ja lämpö. Iloa on villikissat luonnossa ja iloa on rakkaus. 

Iloa elämään on saatu! Iloa elämääsi toivon!

Osa näistä korteista jää itselleni, osa menee vaihtoon, mutta seuraavat vaihdot vasta lokakuussa. Nyt on muita kiireitä. En edes ole varma, missä laatikossa ovat atc:ni tai materiaalit joita laittaa mukaan kuoreen. 

Toivon sinullekin kaikkea hyvää! 

Viltsu