Kaksinaamaisuutta
Postaus sisältää fiktiivisiä henkilökuvauksia!
Se, mitä minä en ymmärrä enkä hyväksy, on kaksinaamaisuus ja seläntakana toisista pas**n puhuminen. Miksi puhua seläntakana, kun voisi sanoa asiat suoraan itselle?!
Eihän mikään muutu, ainakaan paremmaksi, jos seläntakana vaan naristaan ja valitetaan! Ja sellainen toisten mustamaalaaminen... Ei se ole aikuismaista käytöstä. Pitää olla pokkaa sanoa suoraan henkilölle itselleen, eikä muille vaahdota. Pitää seisoa sanojensa takana, olla valmis kohtaamaan ne asiat kasvokkain ja lopettaa turhanpäiväinen narina.
Mutta niin moni sortuu nimenomaan siihen, että kielitään selän takana naapureille, pomolle, työkavereille, koulukavereille... siitä yhdestä ja haukutaan, pyydetään, että ethän leiki ton kanssa, osoitellaan, tirskutaan... Arvaatteko te edes, kuinka pahalta se tuntuu siitä "yhdestä"!?
On paljon puhuttu koulukiusaamisesta ja siitä, kuinka sellainen on vakavaa ja pahasta. Kuinka lapset ovat julmia ja kuinka se tekee pahaa jälkeä koulukiusatulle. Millä erolla sitten muka saa samaa tehdä aikuiselle?! Olkoon sitten se työkaveri tai ihan vaikka täällä nettimaailmassa joku tuntematon. Mikä oikeus kenelläkään on kiusata tai mollata toista yhtään missään? Sekö siihen antaa oikeuden, että kun ollaan aikuisia?! Ei aikuisetkaan kestä!
Vai se, että ei se saa tietää... Entä, kun saakin tietää ja senkin, että kuka, mitä ja miten?! Vai oikeuttaako se, että ollaan netissä ja siellä kirjoitetaan mitä tahansa?!
Kirjoittajat ja lukijat OVAT IHMISIÄ! Niin täällä tai siellä ja tuollakin on ihmisiä ja me jokainen olemme erilaisia. Emme voi tietää, onko se kaikista kaunein muotibloggaaja sinut ulkonäkönsä kanssa kuitenkaan tai kaikista suulain bloggaaja sittenkään rohkea ja avoin. Kenties taustalla on hyvinkin haavoittuva, pelokas, herkkä ihminen, jolle kiusaaminen tavalla tai toisella on hyvinkin suuri asia.
Ehkä hän on kokenut aiemmin sitä koulukiusaamista tai työpaikka kiusaamista ja nyt kokee pahuutta kasvottomassa maailmassakin. Tiedätkö, kuinka se voi päättyä?!
Haluatko sinä, vaikka kuinka vihaisit tai vaikket tuntisi häntä, kontallesi itsetuhoisuuden, itsemurhan tai jotain muuta? En halua pelotella ja maalata piruja seinille, mutta miettikääs ihmiset, onko se järkevää puuhaa!
Ja miksi, miksi kukaan alkaa tehdä niin toisille?! Onko todellakin hän oikeassa kaikessa, vai onko totuuksia kaksin kappalein? Se, josta toinen puhuu pahaa, voikin itse olla syypää ja puhdistaa omaa mainettaan, esittää viatonta, osoittaa toisia...
Ja kuinka monia?!
Niinhän siellä koulussakin ne kiusaajat purkavat omaa pahaa oloaan toisia, heikompia kiusaamalla. Voiko siis aikuistenkin maailmassa olla niin, että se upean sisustusblogin bloggaaja, jota mustamaalataan itserakkaana riidanhaluisena oman edun tavoittelijana, onkin oikeasti ihan kiva, antelias ja herkkä persoona, mutta on vaan jostain syystä tullut väärin ymmärretyksi kirjoitetun tekstin takia ja kun joku toinen tulkitsee asiat päin portin pieltä, lähtee siitä väärinymmärryksen sekamelskasta kaamea mielikuvitus laukkaamaan?!
Tai kateus! "Noin herkkä ja ihana ihminen.. Ja minä en ole mitään...".
Miksi??? Minä en varmaan koskaan saa vastauksia kaikkiin miksi-kysymyksiini kaikissa eri aihealueissa, mutta jospa edes hieman asia mietityttäisi meitä kaikkia, bloggaajia, facettajia, twitterittäjiä, työkavereita, kurssikavereita, harrastuksissa, naapureissa,... Ihan kaikkialla!
Kiitos ja näkemiin!
Viltsu
Se, mitä minä en ymmärrä enkä hyväksy, on kaksinaamaisuus ja seläntakana toisista pas**n puhuminen. Miksi puhua seläntakana, kun voisi sanoa asiat suoraan itselle?!
Eihän mikään muutu, ainakaan paremmaksi, jos seläntakana vaan naristaan ja valitetaan! Ja sellainen toisten mustamaalaaminen... Ei se ole aikuismaista käytöstä. Pitää olla pokkaa sanoa suoraan henkilölle itselleen, eikä muille vaahdota. Pitää seisoa sanojensa takana, olla valmis kohtaamaan ne asiat kasvokkain ja lopettaa turhanpäiväinen narina.
Mutta niin moni sortuu nimenomaan siihen, että kielitään selän takana naapureille, pomolle, työkavereille, koulukavereille... siitä yhdestä ja haukutaan, pyydetään, että ethän leiki ton kanssa, osoitellaan, tirskutaan... Arvaatteko te edes, kuinka pahalta se tuntuu siitä "yhdestä"!?
On paljon puhuttu koulukiusaamisesta ja siitä, kuinka sellainen on vakavaa ja pahasta. Kuinka lapset ovat julmia ja kuinka se tekee pahaa jälkeä koulukiusatulle. Millä erolla sitten muka saa samaa tehdä aikuiselle?! Olkoon sitten se työkaveri tai ihan vaikka täällä nettimaailmassa joku tuntematon. Mikä oikeus kenelläkään on kiusata tai mollata toista yhtään missään? Sekö siihen antaa oikeuden, että kun ollaan aikuisia?! Ei aikuisetkaan kestä!
Vai se, että ei se saa tietää... Entä, kun saakin tietää ja senkin, että kuka, mitä ja miten?! Vai oikeuttaako se, että ollaan netissä ja siellä kirjoitetaan mitä tahansa?!
Kirjoittajat ja lukijat OVAT IHMISIÄ! Niin täällä tai siellä ja tuollakin on ihmisiä ja me jokainen olemme erilaisia. Emme voi tietää, onko se kaikista kaunein muotibloggaaja sinut ulkonäkönsä kanssa kuitenkaan tai kaikista suulain bloggaaja sittenkään rohkea ja avoin. Kenties taustalla on hyvinkin haavoittuva, pelokas, herkkä ihminen, jolle kiusaaminen tavalla tai toisella on hyvinkin suuri asia.
Ehkä hän on kokenut aiemmin sitä koulukiusaamista tai työpaikka kiusaamista ja nyt kokee pahuutta kasvottomassa maailmassakin. Tiedätkö, kuinka se voi päättyä?!
Haluatko sinä, vaikka kuinka vihaisit tai vaikket tuntisi häntä, kontallesi itsetuhoisuuden, itsemurhan tai jotain muuta? En halua pelotella ja maalata piruja seinille, mutta miettikääs ihmiset, onko se järkevää puuhaa!
Ja miksi, miksi kukaan alkaa tehdä niin toisille?! Onko todellakin hän oikeassa kaikessa, vai onko totuuksia kaksin kappalein? Se, josta toinen puhuu pahaa, voikin itse olla syypää ja puhdistaa omaa mainettaan, esittää viatonta, osoittaa toisia...
Ja kuinka monia?!
Niinhän siellä koulussakin ne kiusaajat purkavat omaa pahaa oloaan toisia, heikompia kiusaamalla. Voiko siis aikuistenkin maailmassa olla niin, että se upean sisustusblogin bloggaaja, jota mustamaalataan itserakkaana riidanhaluisena oman edun tavoittelijana, onkin oikeasti ihan kiva, antelias ja herkkä persoona, mutta on vaan jostain syystä tullut väärin ymmärretyksi kirjoitetun tekstin takia ja kun joku toinen tulkitsee asiat päin portin pieltä, lähtee siitä väärinymmärryksen sekamelskasta kaamea mielikuvitus laukkaamaan?!
Tai kateus! "Noin herkkä ja ihana ihminen.. Ja minä en ole mitään...".
Miksi??? Minä en varmaan koskaan saa vastauksia kaikkiin miksi-kysymyksiini kaikissa eri aihealueissa, mutta jospa edes hieman asia mietityttäisi meitä kaikkia, bloggaajia, facettajia, twitterittäjiä, työkavereita, kurssikavereita, harrastuksissa, naapureissa,... Ihan kaikkialla!
Kiitos ja näkemiin!
Viltsu
Kommentit
Se postaus lienee Lahjat? Sen kirjoitin eilen ja ei meinannut millöään suostua hyväksymään ajastetuksi. Siksi se uutisvirrassa näkyi eiliselle, mutta lopulta otti tälle päivälle ajastuksella. En jouda postailemaan joka päivä, niin ajastelen sitten, kun joudan vaikka parikin kirjoittamaan. ;) eli sen verran bugia oli meilläkin.