Siirry pääsisältöön

Viikonlopun puuhailua

Hetken taukoa mansikoiden siivoamisesta ja pakastusprojektista... Se siis tämän päivän ohjelmassa. Talven mansikat ovat nyt kerätty ja kohta pakkasessakin. Enää ei puutu kuin mustikat ja kenties jos karaloita haetaan sykysllä, alku talvesta. 

Eilen suuntasimme tiemme synkeään harmaaseen metsään. Täysin hoitamaton metsä, jossa ei sitä perinteistä vihreyttä ollut. Oli vain varisevia havunneulasia, oksia, sammalikkoa ja pystyssä seisovia puiden runkoja. 


Pieni hiiri kipitti pieneen metsäkoloseensa vauhdilla. Ainoa elämä, mitä tuossa metsässä nähtiin koko aikana. Mielessäni kävivät synkkien metsien noitatalot ja bigfootien pesäkolot. Peikkojen tanssi ja Jättien suuret luolien suut. Seurasimme tiiviisti karttaa ja painelimme läpi metsän, yli ojien suoraan suon laidalle. 


Joissakin paikoissa suo kantoi ihan hyvin, joissakin kohti kuului "hörppäsy"ääniä, kun sammal imasi vettä pinnalle. Joissakin paikoin sammal kyllä kantoi, mutta sen alla oleva vesi sai sivusilmässä koko maan tärähtelemään ja hyllymään. Hurja näky, kun askeleilla maa tärähtelee. Huh. Suopursuja, suovehkaa, osmankäämiä... Olihan siellä sitä kaipaamaani elämää!


Karpalot olivat vielä raakileita, mutta katselimmekin sillä silmällä, jotta olisiko talven kynnyksellä pikkupakkasten tullessa kenties mahdollista tuolta niitä hakea. Kyllä vain on. 


Lakkoja saimme poimittua ihan kivasti. Murusen ämpäri oli toki isompi ja täydempikin, kuin minun, mutta jo kotona tekemäni suunnitelma toteutui kyllä. Oma ämpärini täyteen. 
Itseasiassa minua nauratti erään ystäväni kanssa se, kuinka toiset kateellisina ja katkerina ärisevät minulle siitä, kuinka "sairaslomalla pois töistä voin tehdä sitä ja tätä ja tuota". No, ihan niinkuin se olisi muilta pois ja ihan kuin se olisi kiellettyä niiltä valittajiltakin ja sitä paitsi, on tärkeää sekin, kuka ottaa asiat niin tiukkaan ja suppeasti, ettei yhtään osaa ajatella totuutta. Se, että nytkin keräsin ämpärillisen marjoja, on niille selvä asia, jotka minut tuntevat tai jotka viitsivät kysyä suoraan minulta, jos se vaivaa. Mutta ne, jotka vaan päättävät, että patalaiska pas** ja vetkuilija ja ties mitä, niin heille tiedoksi, että ämpäri se on pienikin ämpäri. ;) Samaa keskustelua kävin jo vuosi sitten "kalliokiipeilystäni", jotta kuka tarvitsee siihen valjaat ja jyrkän kallion, kuka sitten nousee kalliolle 2 metriä polkua pitkin ja senkin Murusen auttaessa kädestä. Että hei... Kun on niinkin sairas kuin minä, jottei töihin kykene, ei silloin kykene myöskään keräämään 10 litran ämpärillistä lakkoja päivässä tai kiipeämään sinne 100 metrin jyrkänteelle valjaissa! Mutta kuinka ihanalta se kuulostaakaan, kun saa sanoa keränneensä ämpärillisen marjoja. :) Jep, että se siitä kateudesta, jota siis on ollut joskus ilmassa. 


Ja juu, tömpsähdin välillä huilaamaan. Itseasiassa useastikin. Ja kyllä, koski ihan hurjana välillä ja pakko oli istahtaa ja nojata puihin ja vaikka ja mitä. Jotta vähällä oli, ettei se miniämpärikin jäänyt vajaaksi. Tavoite oli kuitenkin laitettu ja päätin ja päätökseni pidin. Itseasiassa paluumatkalla poismennessä polulla huomasin vielä lakkoja, joilla sain tavoitteen täyteen. Huh! Itsetunto oli kovilla! ;)


Huilitauoilla tutustuin muutamaan Santeri Sammakkoon ja Sakuliin. 


Ihastelin pitkiä naavapartoja, mitä peikot olivat jättäneet jälkeensä.


Ja törmättiin uteliaaseen variksen poikaankin, joka seurasi maassa meitä...


Menin lähemmäs... Ei se vaan lähde karkuun...


.. Ihmekkös tuo! Kanto!


Tutustuin myös Helen Heinikseen, joka poseerasi minulle. Oli vaan niin samanvärinen kuin maastokin, jotta zoomaus ei onnistunut oikein. 


Akvaariossakin käytiin... Eikun joo... Ei ne koralliriuttoja olleetkaan, vaan lihansyöjäkasveja. Pidin varpaat visusti kumppareissa. 


Paluumatka toista kautta ja siellä vihreyttä olikin. Samoin oravien ravintola. 


Tarjolla oli kuusen emikukintoja sammalpedillä. Nam nam. 


Käytiin ralliakin ajamassa keskellä metikköä. Hyvin pärisi kun ajoin tuolla kurveihin. Pär pär. 
Semmonen viikonloppu. Niin ja kotona odotti ylläri, kun remppasetät ovat tulleet seinästäkin jo läpi. Mä jo ihmettelinkin, miksi siellä portaissa oli niin likaista.


Muksaa alkavaa viikkoa!

Kommentit

Marsa sanoi…
Sinulla ihana metsäretki suon valtakuntaan.
Olipa mukava retki. Valokkia kuulemma tulee tänä vuonna hyvin? En tiedä kun itse en suolle mene :) Kivoja kuvia olet laittanut!
SatuMaria sanoi…
Onpas mukavan näköistä, rentouttavaa kerrassaan :) Sulle on huomenna jtn kivaa blogissani!

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…