Korulippaan aarteita

Korulippaan aarteistani löytyvät tämän päiväisen postauksenikin korut. Kaikilla on oma tarinansa, kaikilla oma paikkansa. Kaikilla koruillani on tärkeä tehtävä. 

Korut ovat minulle aarteitani ja osa minuutta.

Juhlissa haluan käyttää eri koruja kuin arkena. Toisaalta arkikin on juhlaa, joten hieman se tahtoo välillä sekoittua. ;) 

Ketjuista minulla on pula. Vaihtelen paria ketjua useiden riipusten kesken. Riipukset ovat ihania kruunuja ketjuille. Kuvassa parikin medaljonkia, joista toisella on ikää jo 24 vuotta. Arvaatko kumpi kyseessä?

Sain korjattua sen Usko-toivo ja rakkaus koruni! Hieman pelotti pihdeillä vääntää lukituksien kohtaa auki ja taas kiinni, mutta kestipäs. Liimaa molemmin puolin ja annoin kuivua rauhassa. Huh huh. Toimii!

Kuvassa kuitenkin ihan muut korut tällä kertaa. 

Muutama eläin on lähellä minun sydäntäni ja perhonen on yksi niistä. Hauras, kaunis ja herkkä eläin, joka yrittää nousta siivilleen. Lepattelee kohti aurinkoa ja korkeuksia. Tulee kohta maan pinnalle takaisin huilaamaan. 

Korvakorut sain joulukalenterissa viime vuonna. Minulle sopivat hillityt namuset. Silti sopivasti huumoria ja leikkisyyttä.