Mega-valokuvapostaus

Megapostaus valokuvin, joten sanoja vain selvennykseksi. Kertokoot kuva kaiken oleellisen tästä viikonlopusta.

Suo, kuokka ja Jussi? No ei ihan, vaan Suo, Viltsu ja Murunen sekä kesäinen picnic. Tuolla istuttiin ja nautittiin eväät. 

Lakkoja oli niukasti nyt, mutta saatiin niitä jokunen kuitenkin. Samoin piirakkaan asti vadelmia ja pakkaseen myös mustikoita. 

Yksi maailmankaikkeuden kauniimpia asioita on ihan pieni kuusentaimi tai männyn taimi. Ne vaan ovat niin ihania! Pikkuriikkisiä havupuiden alkuja!

Melkein astuin mättähälle, mutta huomasin ajoissa!

Siinä kun olikin kusilallien pesä! (Lapsonen pienenä sanoi kusiaisia, eli murkkuja kusilalleiksi). Minä en tapa viattomia, ellei ole pakko/vahinko. Itikan tapan pakolla, ellei se lähde suosiolla. En tapa ötököitä, en ajotielle kipittäviä siiliä, en sikapossuja, en mitään. 

Toinen mielenkiintoinen mätäs oli tässä.

Maa-ampiaispesä. Sinne meni yksi siälle, joten aloin kuvaamaan pesäkoloa. Nousin ylös hitaasti ja... Hups. amppari pörräsi olkapäälläni. Ok... Mä meen... Ja menin! 

Toinen maailmankaikkeuden kauneimpiin asioihin kuuluva on ehdottomasti honkapuu. Siinä on sitä jotain! Jo vanha, kuollut ja laho puuvanhus. Silti tukevasti pystyssä ja kertoo tarinaansa, että kerran se oli pieni ja kasvoi tässä. Sitten näki tuulet ja tuiskut, kesät ja talvet. Kuinka paljon asiaa honka pitääkään itsellään?!

Askel metsässä, toinen askel... Ask... SEIS! Mikäs se siinä?! Paska!

Mutta hei, mikä tekee neliön mallisia plöröjä?! Koppiksella ateriaa joksikin aikaa. 

Satumaisen kaunista. Näissä maisemissa sielu lepää. Tuonne jonnekin vietiin geokätkökin. 

Mustikoita saatiin toista kiloa. Sitten loppui selän voimat. Itseasiassa kummallakin, sillä Murusellakin selkä temppuillut pari päivää. 

Tätä muurahaiskekoa ei voinut olla huomaamatta! On siinä viety havunneulasia useampia tuohon kasaan!

Näitä isoja kekoja oli muutamia tuolla usvametsässä. Huomaa Murusen hahmo puun takaa. Hieman osviittaa keon koosta antamassa.

Ai niin! Kiitos rakkaat tilauksista! Uudet housuni! 

Nyt minullakin on ulkoiluhousut! Mietittiin, jotta ostaakko vai ei, mutta sitten ostettiin, kun halavalla saatiin ja kuten olette huomanneet, ulkoilemme lähes joka vapaapäivät ja iltaisinkin töiden jälkeen. Siispä tarpeeseen tulivat! Nyt oli mahdollisuus ostaa nämä, koska sain useamman tilauksen ja koska oli huippuedullinen tarjous! KIITOS! Unelmani on toteutunut! 

Näitä oravien ruokaravintoloita löytyi myös useita. Missä lie kuusenoksa-sohvalla aterian jälkeen levolla se orava itse?

Mättähältä mättähälle hyppelis hei...

Sitten vanhana, kun minä kuolen, toivoisin olevani kuin tämä runko. 

Vaikka kaatunut onkin ja eloton, niin oksat kertovat useista eri suunista, minne elämässään kurkotteli, mitä saavutti ja mitä kaikkea koki. Montako lintuystävää noillekin oksille on istahtanut, montako marjastajaa katsellut, hirviä, pupuja... muurahaisille rakennustarvikkeita antanut.. Mitä kaikkea! Ollut tärkeä varjo ja oksa ja ruokapaikka. Ollut versoava juuristaan ja yhä jatkaa maassa kiertokulkuaan. Se muistetaan.

Valtava rysähdys?! 

Kerran selkä katkennut. 

Nyt siellä oli syötyjä käpyjä sisällä ja selkeästi suojaisa paikka olla ja elellä. 

Matkalla näkyi Pauli Paarma, Iines Itikka, Sauli Sammakko serkkuineen, Heli Heinäsirkka siskoineen, Masa Matonen, Pirkko Perhonen, Kalevi Koppakuorinen, Suvi Sudenkorentoinen, Manna Muurahainen kokonaisen kaupungin kera... Niin paljon elämää metsässä ja suolla!

Kuva tuskin kertoo totuutta, mutta tuo raja, jossa auringonvalo loppuu.. Se synkkä metsä alkaa, jossa kaikki on harmaata ja pimeää ja mustaa.

Tuonne emme tänään menneet. Viime viikolla kylläkin. Synkkyyteen emme sukeltaneet. Pysyimme valoisammalla polulla.