runokirjasta otettua


Vaihdoin tähän ihastuttavaan, herkkään Oyster-kaulakoruun uuden kuvan. Se alkuperäinen kun oli liian vihreällä pohjalla kuvattu, niin mitään oikeutta saanut koru. :(
On se vaan tärkeää, millainen pohja valokuvassa on.


Tämä siis kaupassa myytävänä. Arvonnoista ja haasteesta en nyt viitsi edes mainita. Osallistuu ken tahtoo. ;)

Mutta runokirjani aukaisen jälleen teille ja kuituksesta sen verran, että tälläkin kertaa Riinan kortti kyseessä ja sen nimi on Muotokuva. Runo taas on minun runoni ja jotain ihan muuta.


Vain oma rakas voi satuttaa niin paljon, 
että sanat tuntuvat kuin veitsellä silvottaisiin.
Vain oman rakkaan hiljaisuus tuntuu siltä,
kuin suohon uppoaisin.
Syvemmäs, syvemmäs...
Suo on kuin minun hautani.
Vain oman rakkaan kylmyys, kun halaan häntä, tuntuu siltä,
kuin jäävuori ihollani. 
Kylmä, joka kangistaa ja saa sydämen pysähtymään.
Ja kun menet pois, saat minut itkemään.
Ensin kyyneleen, 
lopulta kokonaisen valtameren.
Ja jokainen kyynel syövyttää silmäkulmastani poskelle syvän uurteen.
Niin syövyttävää, että se lopulta syö kaiken edestään.
Silloin minä hajoan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Koskettaako aihe sinua?
Onko sinulle tuttua tai heräsikö mielenkiinto?
Kiitos, kun kommentoit!
Sinä olet syy siihen, että Inspiration on olemassa.
Jatkossakin..

Ystävyydellä Viltsumari

Blogitekstisuositus

Kaverikeinu atc

Osallistuin keväällä Estherin järjestämään  askartelutarvikevaihtoon, jossa tehtiin vaihtoparille myös atc-kortti ystävyys-teemalla. Halu...