niitä ja näitä
Flunssan oireeni ovat tällä hetkellä samat kuin eilenkin. Nenä vuotaa hieman ja lihakset ja nivelet hieman herkemmät. Ei toistaiseksi ainakaan pahempaa. Huh. kop kop kop...
Murunenkin saa alkaa taas puhumaan. On nyt 3 päivää ollut hiljaa.
Viime yönä minua alkoi hymyilyttää, kun tosiaan Murunen on ollut puhumatta 3 päivää. Lääkärihän määräsi hänelle puhekiellon 3 päiväksi kurkunpään tulehduksen takia. No, kissakinhan on siis katsellut, että aha. Tyyppi ei puhu. Olen yrittänyt olla siinä välissä tulkkina ja leikitetty kissaa niin, että minä sanon ja Murunen leikittää. Viime yönä sitten Murunen puheli hiljaa unissaan. Kissa juoksi kovaa vauhtia eri huoneesta sänkyyn ja suoraan Murusen syliin ja alkoi herätellä häntä! Minua nauratti se touhu. Joko kissa herätteli, että hitsi, ei saa puhua. Tai sitten hitsi, sehän puhuu sittenkin! :D
Hmm... 33 atc-korttia enää kansiossani. Pitäisiköhän tehdä muutama uusi?! Ja sellainen ihan, mitä ei vielä kukaan ole kerennyt etukäteen varata. ;)
ai juu, asiaan liittyen, näin unessani niin valtavan hyvän idean atc-asiaan liittyen, että sen aion todellakin toteuttaa! Odottakaas vaan... ;)
Ja Irmeli-lehmään liittyen hommat sillä mallilla, että olen selvittänyt osoitteen, mihin Irmeli matkustaa. Olen myös tulostanut A4-sivuille koko tarinan kuvineen isommassa ja siistimmässä muodossa. Kopio jää itsellenikin. Ja tiedänpä yhden asian asiaan liittyen, jonka kerron teillekin sitten tuonnempana. ;)
Siihen saakka katsellaan, mitä muuta täällä tapahtuukaan. ;)
Viltsu
p.s. tiesitkös, että hymy on vakava asia. Se tarttuu! Kannattaa siis kulkea naama alaspäin, ettet vahingossakaan saa vastaasi toista hymyä! ;)
Mökötöntä tätä päivää lukijat!
Kommentit
Jostain syystä en saa puhelimella tänne kommentoitua, lueskelemassa ollaan käyty kyllä :)
Mukavaa Marraskuun loppua!
Sit tulin täs viel kattoneeks kui Ruottis kohdellaan hoitajii nii mut valtas nii suur epätoivo etten ny tahdo millaään saada sitä irti ittestäni. Tosin tämä päivä oli aamusta asti aivan kammottava, en edes koko 14 tunnin työpäivän aikana kerenny käydä kertaakaan syömässä tosin pari mummoo oli niin kivoi et tarjosiva mul kaffet, vessas kerkesin käydä 2x ja heti aamul täyty käyttää pient kinttupolkuu töihin päästäkseen ku meil oli se tulipalo ja sattu oleen just mun työmatkan varrel. Mitä pahaa mää oon tehny et mää tän päivän ansaitsin, niin ei voi edes ruveta ajatteleen sil se ei olis todellist. Ei me saada mitään ansiomme mukaan, kaik vaa tapahtuu jot me opittas tekeen toisenlaisii valintoi ei, ei se niinkä voi olla miten sun tilanne sit selitettäs ku eihän toi sun sairautes johdu mistään sun valinnoistas.No käviskös tää: Meijän niskaa kaadetaan nii pal sontaa ym. ku me kestetään ja si ko me ei enää kestetä me vaa kuollaa pois.Hiton lohduton selitys toikiTuntuu ku olis joutunu vinhasti kieppuvaan huvipuistohärveliin jost ei uskal hypät pois eikä pyssäys nappiika löyry mistää.Kauaks täs sekotehottimes eli tehosekottimes täytyy olla et muuttuu velliks ja valuu ravoist maailmankaikkeuteen.Sun textis vilisee hymiöi mut onks pakko jollei taho, mä tahroisin nyy irvistää, millai semottine epähymiö tehrää näi vai %#, eiks oo aika hyvä, ainaski se jotensakki hyvin kuvaa mun tunteit just nyy. Ja naapuriki valitti just tän yön peltos mylämisse tai se siis korjaa sokerijuurikkai ja pitää jumalatont mekkalaa nii ett onnee vaa mullekki. Nukkukoon ken voi munki puolest öitä
Kotilaiska:
Eihän sitä yleensä sairaslomaa haluta terveenä, paitsi ne, jotka lusmuilevat, mutta siitä en nyt puhu. Sairasloma halutaan siksi, että ollaan levon tarpeessa tai ei kyetä töihin sairauden vuoksi. Jos apua ei saa lääkkeillä tai hoidoilla tms, niin se sairasloma on silloin ainoa apu. Tottakai sairas haluaa loman lisäksi apua ja hoitoa ja helpotusta. Sehän on selvää! Mutta välillä tuntuu siltä, että lääkärit nipottavat ja viilaavat pilkkua noiden kommenttiensa kanssa. Ei potilas ole alan ammattilainen! Jos lääkärillä on jotain muutakin antaa, kuin sitä työstä poissa oloa, niin hyvä! Lääkärin se tulee sanoa, että olis tällainen hoito, apu tms mitä kannattaisi kokeilla! Ei sairaana jaksaisi alkaa enää lääkärin kanssa tappelemaan ja ottaa vastaan sitä nipottamista väärästä sanamuodosta!
Olen kuullut näitä kommentteja, että meihin kuuluukin koskea, olemme elossa kun koskee, yms. Todella lohduttavaa! Tervettä?!
Liebennetään kipuja pillereillä, mutta entäs se syy, miksi koskee? Tai vastaavasti jollakulla miksi oksentaa, miksi kuume...?
Mä luulen, että mun kohdalla toi "syy" on sitä, että osaisin arvostaa kaikkea hyvää, pientäkin. Ja että saan olla onnellinen tässä elämässäni niillä keinoilla, mitä mulle on annettu. Ja sit kun osaan nauttia ja olla onnellinen vähästä ja ulkopuoliset ajattelevat, ett on se sitkee ja on se ihme, ettei masennu jne ja jaksaa vaan olla positiivinen, niin samalla saan autettua monia muitakin. Annan iloa ja positiivisuutta ja ajatuksia toisille. Näin mä luulisin. Ei, ei ole ollut helppoa löytää syytä eikä hyväksyä tilannetta. Olen niin monesti kysynyt: Miksi? Ja millon tää kaikki loppuu? Millon saan olla vapaa kaikesta?(Enkä tarkoita kuolemaa, en enää).
Juu, saat sä tehdä noit akuankka-hymiöitäs. %¤z&, mutta mun suustani ei juur koskaan tule kirosanoja. Ennemminkin kyynel valuu poskelle, mut kiroilen hyvin harvoin pettymyksien takia. Onks se hyvä sit? EI. Suren hiljaa. Ja sit taas etsin sitä hyvää ja kaunista. Mä rakastan kaikkia kauniita asioita! Vaik kädet työntää helmikippoon syvälle tai hypistellä satiininauhoja. Koruja, kauniita kuppikakkuja, vaahtokarkkeja kipossa, hedelmäsalaattia... <3
Tänä aamuna olin onnelline.. taas! Sain nukkua pitkään. Unta riitti. Sit rakas suukotti hereille ja aamupala oli valmis.