Minä en tee koskaan virheitä, mutta sinä teet niitä jatkuvasti!
Taneli ja Tuija kulkivat käsi kädessä kaupungilla. Aikaa säästääkseen pienen kiireen ollessa jo lähellä Tuija ehdotti, että Taneli menisi tuohon kauppaan ja ostaisi hänelle punaiset villasukat ja itselleen ne mitkä haluaisi. Hän itse kävisi toisesta kaupasta ostamassa ruuat.
Näin tehtiin.
Ajoissa kerettiin lapset hakea päiväkodista ja kotiinkin ruokaa laittamaan.
Kotona Tuija avasi sukkaostokset. Taneli oli ostanut Tuijalle siniset villasukat punaisten sijaan.
Tuija ihmetteli ääneen, miksi ne olivat siniset, vaikka hän sanoi, että ostaisi punaiset? Tosin samahan tuo, pääasia kuitenkin, että oli oikeankokoiset!
Taneli tiuskaisi, että Tuija ei sanonut väriä selkeästi! Hän ei kuullut siinä kaupungin hälinässä tarpeeksi hyvin väriä. Sitä paitsi olisi nyt tyytyväinen, että sai edes ne sukat, vaikkei edes väriä Taneli tiennyt. Kaiken lisäksi Taneli tuumasi: Sitä paitsi! sinä et ole edes siivonnut täällä, etkä tajunnut sen vertaa, että olisit tyhjentänyt tiskikoneen! Taneli poistui huoneesta murahdellen ja ovea paiskoen.
Tuija jäi surullisena katsomaan eteensä ja sitten uusia sinisiä sukkiaan. "Minähän vain kysyin, mitä punaisille tapahtui? Ja minähän sanoin senkin, ettei se haittaa, sillä tärkeintä on se, että jalat ovat lämpimänä ja sukat on olemassa". Tuijalla alkoivat kyyneleet valua. Hän ajatteli Tanelin kaikkia sanoja hänen ajattelemattomuudstaan, huonommuudestaan ja siitä, ettei mikään tulisi koskaan riittämään Tanelille.
Tarinan opetus lienee se, että miettisimme sitä, kuinka asioitamme esitämme. Kuinka ne otamme vastaan ja kuinka ajattelemme toisen tunteita. Palautteen anatmisessa positiivinen palaute on hyvin usein se, mitä emme kuule tarpeeksi. Se saattaa toisilla kaivertaa montun sisälle ja saada varpaille, hyökkäysasemaan jokaista kohtaan. Jopa niitä, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistäkään.
Negatiivista palautettahan saamme hyvin usein, kun teemme jotain väärin. Tai emme tee jotain asiaa. Mutta kuinka sanoa se, että hei, sä teit oikein?!
Ja ne ihmispoloiset, joille tuota positiivista ei ole sadellut tarpeeksi ja on kehittynyt se sellainen hyökkäävä luonne, heidän kanssaan moni saattaa saada kyyneleet Tuijan tavoin poskilleen. Emme me voi kuitenkaan mennä sellaiselle henkilölle sanomaan, että mieti vähän mitä sanot tai muuta negatiivista, sillä sehän vaan lisää vettä myllyssä. Kuinka sitten voimme toimia?
Se asia lähtee itsestä! Kunpa ne hyökkäysvalmiit ihmisetkin huomaisivat pysähtyä ja miettiä, tuliko sanottua liian pahasti jollekulle. Tuliko oltua turhan äreä? Oliko tuo asiallista? Tarpeellista? Tarvitseeko aina kaikesta marista ja sanoa ääneen, vaikka kuinka huomaisi jotain pikkujuttuja?
Ja kun itse sitä miettii ja omalle kohdalleen ne omat ajatuksensa, kenties silloin avautuisi edes pikkuriikkisen raolleen se ovi, josta pääsisi sitä hyvääkin sisälle, vastaanottamaan palautteet asiallisesti, ilman loukkaantumista. Eihän kaikki ole hyökkäystä sinua kohtaan, jos sanotaan jotain vaikkapa mikä meni hassusti tai kysytään, eikö kaupassa ollutkaan punaisia sukkia? Se on ihan viaton ja normaali kysymys! Ei hyökkäys Tanelia kohtaan!
Kenties Taneli ja Tuoja saivat asiansa sovittua ja Tuija oli ylpeä saamistaan sukista, Taneli ihanasta sielunkumppanistaan sinisissä sukissa. Mutta jos Taneli olisi jatkanut tuota itseensä kaikesta ottamista, olisiko Tuija kauaa jaksanut sitä katsoa?
Tässäkin tapauksessa ensin piti saada surua ja murhetta turhaan, mielen pahoitusta ja murinaa. toivottavasti Taneli ja Tuija saivat myös sovittua anteeksi antaen ja unohtaen kaiken tuollaisen murinan.
Murinatonta viikonloppua kaikille!
Viltsu
Näin tehtiin.
Ajoissa kerettiin lapset hakea päiväkodista ja kotiinkin ruokaa laittamaan.
Kotona Tuija avasi sukkaostokset. Taneli oli ostanut Tuijalle siniset villasukat punaisten sijaan.
Tuija ihmetteli ääneen, miksi ne olivat siniset, vaikka hän sanoi, että ostaisi punaiset? Tosin samahan tuo, pääasia kuitenkin, että oli oikeankokoiset!
Taneli tiuskaisi, että Tuija ei sanonut väriä selkeästi! Hän ei kuullut siinä kaupungin hälinässä tarpeeksi hyvin väriä. Sitä paitsi olisi nyt tyytyväinen, että sai edes ne sukat, vaikkei edes väriä Taneli tiennyt. Kaiken lisäksi Taneli tuumasi: Sitä paitsi! sinä et ole edes siivonnut täällä, etkä tajunnut sen vertaa, että olisit tyhjentänyt tiskikoneen! Taneli poistui huoneesta murahdellen ja ovea paiskoen.
Tuija jäi surullisena katsomaan eteensä ja sitten uusia sinisiä sukkiaan. "Minähän vain kysyin, mitä punaisille tapahtui? Ja minähän sanoin senkin, ettei se haittaa, sillä tärkeintä on se, että jalat ovat lämpimänä ja sukat on olemassa". Tuijalla alkoivat kyyneleet valua. Hän ajatteli Tanelin kaikkia sanoja hänen ajattelemattomuudstaan, huonommuudestaan ja siitä, ettei mikään tulisi koskaan riittämään Tanelille.
Tarinan opetus lienee se, että miettisimme sitä, kuinka asioitamme esitämme. Kuinka ne otamme vastaan ja kuinka ajattelemme toisen tunteita. Palautteen anatmisessa positiivinen palaute on hyvin usein se, mitä emme kuule tarpeeksi. Se saattaa toisilla kaivertaa montun sisälle ja saada varpaille, hyökkäysasemaan jokaista kohtaan. Jopa niitä, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistäkään.
Negatiivista palautettahan saamme hyvin usein, kun teemme jotain väärin. Tai emme tee jotain asiaa. Mutta kuinka sanoa se, että hei, sä teit oikein?!
Ja ne ihmispoloiset, joille tuota positiivista ei ole sadellut tarpeeksi ja on kehittynyt se sellainen hyökkäävä luonne, heidän kanssaan moni saattaa saada kyyneleet Tuijan tavoin poskilleen. Emme me voi kuitenkaan mennä sellaiselle henkilölle sanomaan, että mieti vähän mitä sanot tai muuta negatiivista, sillä sehän vaan lisää vettä myllyssä. Kuinka sitten voimme toimia?
Se asia lähtee itsestä! Kunpa ne hyökkäysvalmiit ihmisetkin huomaisivat pysähtyä ja miettiä, tuliko sanottua liian pahasti jollekulle. Tuliko oltua turhan äreä? Oliko tuo asiallista? Tarpeellista? Tarvitseeko aina kaikesta marista ja sanoa ääneen, vaikka kuinka huomaisi jotain pikkujuttuja?
Ja kun itse sitä miettii ja omalle kohdalleen ne omat ajatuksensa, kenties silloin avautuisi edes pikkuriikkisen raolleen se ovi, josta pääsisi sitä hyvääkin sisälle, vastaanottamaan palautteet asiallisesti, ilman loukkaantumista. Eihän kaikki ole hyökkäystä sinua kohtaan, jos sanotaan jotain vaikkapa mikä meni hassusti tai kysytään, eikö kaupassa ollutkaan punaisia sukkia? Se on ihan viaton ja normaali kysymys! Ei hyökkäys Tanelia kohtaan!
Kenties Taneli ja Tuoja saivat asiansa sovittua ja Tuija oli ylpeä saamistaan sukista, Taneli ihanasta sielunkumppanistaan sinisissä sukissa. Mutta jos Taneli olisi jatkanut tuota itseensä kaikesta ottamista, olisiko Tuija kauaa jaksanut sitä katsoa?
Tässäkin tapauksessa ensin piti saada surua ja murhetta turhaan, mielen pahoitusta ja murinaa. toivottavasti Taneli ja Tuija saivat myös sovittua anteeksi antaen ja unohtaen kaiken tuollaisen murinan.
Murinatonta viikonloppua kaikille!
Viltsu
Kommentit