Kuinka jaksatkaan häntä?

Mun oli tarkoitus tehdä tänä päivänä joulukortteja ja voihan se olla, että teenkin vielä iltapäivän aikana, mutta aamupäivä meni valmistellessa kaikenlaista. Valmistelin big shotilla kuvioita, valmistelin atc-pohjia ja 24 erilaisen atc:n matskuja, valmistelin yleensäkin kaikkea verstaani juttuja. Nyt en jaksa enää valmistella. 

Asiasta pihviin tai johonkin ihan muuhun. oletko koskaan joutunut tilanteeseen, jossa vihaat/inhoat tai et vaan voi sietää jotakuta henkilöä ja sun on pakko olla hänen kanssaan samassa tilassa? Esittää iloista ja ystävällistä hänellekin? Olla niin, että muka olisi hauskaa ja olisit rentona siellä?

Kuinka sellaisessa tilanteessa selviää ja jaksaa koko päivän olla? Mitä ajatuksia sinulla on silloin ollut mielessäsi? Miten selvisit tilanteesta?

Voihan olla, että teillä on sama kaveripiiri tai jokin sukulaisuussuhde, jonka takia joudutte toisinaan tapaamaan ja istumaan iltaa yhdessä. Silti tiedostat sen, että olisit ihan missä tahansa muualla, kuin hänen kanssaan siellä. 

Minusta se tilanne on äärettömän raskasta. Ei vaan voi sanoa, että sori, mut en halua nähdä sua, joten meetkö pois. Ei voi olla naama norsun pissipaikan näköisenä, ja pilata kaikkien iloa. Ei voi yksinkertaisesti tehdä mitään asian suhteen. Olet vaan ja hymyilet. Yrität laskea minuutteja ja tunteja päästä pois. Mutta se tilanne jo, kun odotat, että se hetki on tulossa... Kuinkä äärettömän raskasta ja hermoja raastavaa se onkaan! Menee ilo ja kaikki energia sen asian takia. Mitä kauemmin tiedät, että se päivä tulee, kun taas olette nokatusten, sen kauemmin on vaikea olla. Kuinka kauan sitä sitten jaksaa? Esittämistä ja tekoiloa? Tavata sellaista ihmistä, joka saa silmissä vilisemään kaikkea punaista, salamaa ja kökköä? 

Toisinaan tosin mietin sitä, kuinka ihmeessä itse jaksoin elää parisuhteessa lähes 10 vuotta ihmisen kanssa, joka teki minulle pahaa ?  Oliko se riippuvuutta? Oliko se pelkoa? Rakkautta? Jotain ihan muuta? En osaa sanoa vastausta itsekään. 

Ehkä ihminen on pohjaton ämpäri, rajaton maailma? ehkä jaksamme enemmän, kuin uskommekaan? Tai ehkä se on sitten sitä, että kun pohja tai raja tulee vastaan, niin sitten kaikki todellakin hajoaa käsistä? 

Näihin mietteisiin jään tänään.

 vihaamatonta päivää!

Viltsu