Siirry pääsisältöön

Pyyhitään lattiaa kissalla tai kerran elämässä kamelinvarpaita!?

kortti meni jo

On aamuyö. Takana on 1+2 tuntia sikiunta. Sen lisäksi ikuisuudelta tuntuvaa valvetta ja äänekästä asentojen etsimistä. Paikallaan hiljaa makaamista, ettei sattuisi kovempaa ja lopulta kylkimakuulla hiljaisuudessa puutuvat jäseneni jotka ovat patjan ja minun välissä.

Lasken tunteja herätyskellon soittoon ja aamulääkkeiden ottoon. Katselen pimeydessä hiljaa hiipuvia fosforitähtiä makuuhuoneen katossa. Mietin, olenko yksi niistä fosforitähdistä? Nukahdanko uneen vielä tänä yönä, kuten ne tähdet nukahtavat? sammuvat yksi kerrallaan, hitaasti sulkien fosforisilmänsä. Antavat pimeyden syödä viimeisenkin valon huoneesta. Pimeys syö myös minun valoni, mutta eri tavalla...

Vilkuilen kelloa tunnin välein. Viisareita en voi seurata digitaalisesta kellosta ja seinäkellosta niitä en näe pimeyden suojista. En voi siis nukahtaa hypnoottiseen viisareiden kiertomatkaan. Pimeyden suojissa kulkevat sekunnit, minuutit, tunnit...
Pimeys suojaa, pimeys verhoaa syliinsä asioita. Myös valvetta ja hiljaista huokausta.

Kissa nukkuu ja näkee unta. Se päästelee suustaan pienen pieniä naukaisuja. Murunen tuhisee vieressäni. Yritän taas vaihtaa asentoa niin hiiren hiljaa, kuinvain kivuliaan vartaloni kanssa voin. Jännittyneenä, tuskanhiki pinnassa. Sänky narahtaa joka sentin matkalta. Ja se matka on pitkä, uuvuttava matka kyljeltä selinmakuulle, jalat koukussa. Koko selkä tuntuu olevan tulessa. Soittakaa palokunta!
Vihdoin aamu saapuu ja voin aloittaa arjen pyörittämisen. Päivärutiinit. Valoisan arjen elämisen. Vihdoin voin hymyillä peilikuvalleni pakkelikerroksen lävitse. Voin esittää yli-innokasta ja pirteää. Valehdella itselleni olevani täynnä elinvoimaa ja energiaa. Ketä minä yritän huijata!?

Olen onnekas, etten tarvitse mennä töihin väsymyksen uuvuttamana ja yhä kivuliaana. Ylipirteä valeminuuteni kertoo pian, että voimani ovat lopussa. Onnekkaampi olisin terveenä, töissä, kaikilla rutiininomaisilla mausteilla. Mutta kun en ole terve, niin en ole. Minun on katsottava uudestaan peilikuvaani ja sanottava, ettei minun tarvitse esittää muuta, kuin olen! Ettei tarvitse yrittää enempää, kuin mihin kykenen. Että olen tarkoituksella sairaslomalla ja sen vuoksi minulla on tarkoitus myös olla itselleni suopea. Kaikkea ei tarvitse voida, pystyä, pitää, olla...

Peilistä katsoo kalpean harmaa minä. Jos olisi voimia edes meikata, laittaa hiukset, pukea kauniiksi. Jos olisi voimia olla kaunis. Tänään en vain löydä sisäisiä voimavarojani laittautumiseen. Tänään olen väsynyt ja heikko ihminen. Tänään elämäni on tosi-tv:tä. Olen joutunut tahtomattani Survivor with pain-kisaan. Olen kisassa ainoa jäsen tässä paikassa ja samalla olen sekä voittaja että häviäjä.

Välillä minusta tuntuu siltä, että voisin ihan hyvin vaipua jonnekin missä ei ole valokatkaisiaa. Jonnekin, missä surkuttelisin elämääni. Sinne, missä olisi lupa sanoa, että olen menettänyt kaiken merkityksellisen. ettei kukaan keskeyttäisi minua ja sanoisi, että onhan sinulla perhe, koti, harrastukset... 
Sinne, missä saisin itkeä pahan oloni pois. Itkeä sitä, ettei minulla ole oikeutta terveyteen. Ei sosiaaliseen elämään. Ei liikkumisen vapauteen. Ei siihen, että olisin pirteä, eloisa, naurava, huoliteltu oma itseni joka kävisi shoppailemassa ja joisi cappucinon kahvilassa. Että olisi kaikkea sitä tavallista, eikä tätä epänormaalia, sairasta, uuvuttavaa... 
Että saisin olla itsesäälissä hetken.

Alan bloggaamaan... Se asia, joka pitää päiväni rutiinissa. 
Antaa minulle sosiaalisuutta. 
Työstää sisintäni ja pistää miettimään, puhuttelemaan itseänikin. Myöntämään sen tosiasian, etten ole täydellisyyttä lähimainkaan.
 Että olen heikkokin ihminen, vaikkakin samalla sisukas taistelija. 
Keinoni etsiä niitä selviytymiskeinoja jaksamiseen. 
Keinoni olla hyödyllinen.
Ja niin minä kirjoitan ja kirjoitan ja löydän valon pimeyden keskelle. Unohdan säälimiseni ja nostan päätäni. Ja kun olen kirjoittanut ja lisännyt kuvia ja saanut kommenttiakin vielä, minä kävelen kylppäriin, otan kajalin käteeni ja piirrän silmät päähäni. Kampaan hiukseni ja vedän ne ponnarille. Sellaiselle pikkumyyn hassutupsulle, mikä ei kiristä liikaa. 
Minä keitän kahvit ja juon keksin kera. 
Hymy ilmestyy salakavalasti kasvoilleni. 
Olen taas aurinkoinen oma itseni.


Kaivan komerosta siivousvälineet ja pyyhin lattian. Liina ei tahdo pysyä lastassa. Lasta, joka on ihan tavallinen kylppärin lattian kuivaaja. 


Onneksi minulla on apulainen, joka auttaa. 
Rakas leijonani <3


Vielä pölyt pois Turkin tulijaisistani. 
Kaikki kamelinvarpaat puhtaina ja kiiltävinä. 
Nyt jo alkaa naurattaa! 

Ja niin bloggaus sai taas minut voimaan paremmin.

Kiitos, kun jaksoit lukea! 
Kiitos kun kommentoit! 
Kiitos, että olet olemassa!

Kerran elämässä tulisi keittää jättiläiskattilallinen spagettia ja tomaattikastiketta, istua mukavasti television ääreen, syödä ja katsoa hyvä elokuva. 

Lisään tämän kuvan siihen kirjoitukseeni, jossa ohje pekoni-pastalle.

Kommentit

Maca sanoi…
Ikäviä tuollaiset yöt.Meitä tuntuu olevan muutama bloggaaja, jotka valvovat silloin tällöin.Lähetellään voima-ajatuksia toisillemme!
Katja sanoi…
Huonot yöt on syvältä ja kun niihin liittyy vielä kipu, on se jotain aivan katastrofaalista.

Saatko koskaan nukuttua kunnolla, vai onko kipu joka öistä?

Tsemppiä!
minä itse sanoi…
Maca, todellakin toivoisin jokaiselle voimia ja yöunia ennenkaikkea. Itse pysyn sängyssä ja toivon nukahtavani ja joskus niin sitten käykin. Edes 10 minuuttia, tunti... tiedän, että jotkut nousevat ylös. Ei kaikki saa unta enää. Edes sitä torkkua. Toivon todellakin voimia.
minä itse sanoi…
Katja, kipuhan on läsnä 24/7, eli ihan koko ajan. Koen täysin kivuttomia hetkiä ehkä kerran vuodessa ehkä minuutin, joskus kolmekin. Kunpa tietäisin, miksi. Eli kipu on kiinni minussa, osana kehoani ja minulle se ainoa oikea ymmärtämäni tunne. Kivuttomuus on ihan käsittämätön tunne. yleensä nukun, sillä kipuun kasvaa kiinni. Kipukynnyksenu on sitä luokkaa, että nukun kovissakin yleensä. Nukahdan kuitenkin lääkkeillä, en ilman. Jos olen tarpeeksi väsynyt, nukun. Jos olen ottanut päikkärit, en nuku. Lepokipu on normaalisti lievempää, kuin jalkeilla ollessa. Ehkä siinä 4/10. Nyt olen yhä matkasta kipeä (toipuminen vie kauan) ja flunssaa ja kuumeilua. Lievää, mutta lisää kipua. Lisäksi kissan kanssa telmiminen lisää kipua. Enhän vielä ole löytänyt oikeita, itselleni sopivia, asentoja yhä rajoja tai kissa oppinut rajoilleni. Että leikkisimme esim. Sohvalla lattian sijaan. Kaikki nämä yhdessä tehneet kivut 6-7/10 levossakin. Siksi en saa nukutuksi nyt kuin sen pari tuntia lääkkeillä. kunhan väsyn taas tarpeeksi, nukun yön tai kaksi.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailmanennätys tahdissa Hula hula

Juhannus näissä merkeissä. 

Varmuudella ainakin Suomen ennätys..


Ihana Robin ja Hula Hula!


Hääjuhlan tarjoilu

Kuohuviiniä kultahipuilla meille kahdelle...

Tämä oli virallisena avioitumis päivänä.

Samoin kuin hopeaa hohtava pinkki Aviva.

Näitä juomia nautimme pitkälle iltaan ja katselimme jokaista lasia ihastuneina. Jopa illan viimeisillä lasillisilla.


Huomasin, ettei otettu kuvia lämpimästä ruuasta, jota tarjosimme yövieraille, pitkämatkalaisille. Sen sijaan pääosassa olleet herkut ovat edustettuina. Lusikat kahvitteluun ja kakkutarjoiluun olivat hieman isommat, kuin suomalaiset kahvilusikat. Ja tuo sydän.. <3 

Servetit hääteemaa mukaillen pinkkiä ja lilaa.

Tarjoilu kertonee, että samalla juhlimme Murusen synttäreitä. Tarjoilu on tilattu Kakkuaitasta, mikä sijaitsee Riistavedellä. Kaikkien kuopiolaisten konditorioiden tarjoiluehdotusten jälkeen Kakkuaitta vaikutti fiksuimmalta, parhaimmalta ja ystävällisimmältä vaihtoehdolta. Hinta-laatu on todellakin kohdallaan ja saimmehan kaiken tarjottavan suoraan kotiin kannettuna! Ja ei, tämä ei ole mainos eikä yhteistyösoppari, sillä kaikesta on ma…

Loput vihreät ja Silpputehtaalle

Vielä kerran näitä vihreitä atc-kortteja silpputehtaan haasteeseen ja Belgian vaihtoon.
Ovat siis uusia, mutta samaa sarjaa, kuin jo nähdyt.


Kuten aiemmissakin, myös näissä korteissa on tuunattuja tanssiasusta tippuneita paljetteja ja tölkin nipsuja. stanssikuviot kimalleliimalla koristeltuja. Tyttö korteissa on itse leimattu ja itse väritelty,

Taustana on itse tehty gelli plate-taidetta. Sabluuna on ollut apuna. Niin olen saanut tehtyä tasaiset pallot. 

Tekstin leimasin. Atc-korteissa ja etenkin näissä tämän tyylin korteissa saa olla tahroja ja ns. rosoisuutta ja se vaan lisää mielenkiintoa. siksi näihin vedän vapaalla kädellä ja nopeammin esim. reunat. 

Tosiaan kaikki nämä kortit ovat jo Belgiassa, joten vaihtoon en niitä voi laittaa. Seuraava satsi tuleekin vaihtoon Suomeen, mutta en vielä ole ihan varma, mitä niissä on. Sen tiedän, että atc-kortteilu jatkuu edelleen.