Siirry pääsisältöön

Koruaarteita ja mansikkaviin.. lassia


Meillä oli torilta ostettuja mansikoita pikkuinen rasia. Tuossa se koko rasiallinen nyt on. Mansikat valmiiksi pakatuissa rasioissa ovat vihoviimeinen asia, mitä meille enää ostetaan! Päällä on kauniita, napakoita marjoja ja pohjalla mätäneviä marjoja. Murunen saa käydä kuntoilemassa mansikkamaalla pakastettavat mansikat meille. Minä sitten siivoan ne. Tuo mansikka lassi maistui todella karmealle. Sillai käyneelle tai jotenkin äklölle mansikalle, vaikka parhaat valkkasinkin, että mietin jo, onkohan siihen hiivaakin sekaan joutunut ja sokeria sen verran, että viiniksi muuttuu. Harvoin tätä sanon, mutta nyt sanon: YÄK! 

Kyllä, se on ihan tosi asia, ettei ruuasta meillä yökkäillä. Ruoka on lahja ja arvokas asia. tiedän, että tekin sen tiedätte jo, että olen nälkääkin nähnyt ja tiedän todellakin, että ne hieman vanhentuneetkin ruuat ovat arvokkaita. Muistan sellaisenkin kerran, kun silloisen ystäväni luona kävin ja hän oli heittämässä leivän kantaa, vanhaa sellaista, roskiin. Katsoin häntä ja kysyin, voisinko saada sen ja syödä sen. Olin ollut sillä hetkellä muistaakseni 5 päivää ilman ruokaa. voitte uskoa, että se kanta oli HYVÄÄ! Ihan kuivana ja siltään.

Oma elämäni on vilissyt muutaman päivän aikana tässä filminauhan lailla silmissäni. No, en ole kuolemassa, jos sitä se vertauskuva tuo mieleesi! En ainakaan tiedä, että olisin. Kohtaloaan tosin ei tiedä etukäteen, mutta olettaisin, että on minulla vielä lisää annettavaa elämälle. Tällaiset asiat vaan ovat pyörineet mielessäni, tulvahdelleet muistoistani. Joskushan sitä on asioita käytävä läpi uudestaankin, jotta voi sitten antaa niiden olla. 

Mutta nyt annan murheiden olla ja esittelen lisää teille korulippaani aarteita.


Korvakorut ovat minulle se kaikkein tärkein asia koruissa. Ne on oltava juhlissa ja ne laitan lähes aina kauppaankin ja kotona pidän. Ne ovat kuin kasvaneet minuun, mutta vaihtuvasti. 
Tuossa yläkuvassa on kolmet toisten tekemät korvakorut minulle. 
aloitetaan noista ketjukorviksista. Ihastelin niitä Tupun blogissa. Tupu on Verstaan ajoilta jo tuttu, eli ekasta blogistani. Olemme ystävystyneet näiden parin vuoden aikana, mitä olen bloggaillut. Vuosi täällä, vuosi vissiinkin Verstaalla. Tupulta sitten sain nuo korvikset ja helmet olivat poissa. Yksi kun oli rikkoutunut. Sain kuitenkin myös helmiäkin häneltä, joten napsuttelin ne itse tuohon paikoilleen. Tykkään kovastikin noista!

Sitten oikealla ylhäällä olevat olen voittanut. Sain valita mieluisat korvakorut ja nuo olivat minua. Helmen värin olisi saanut valita periaatteessa, mutta koska sinistä, ruskeaa tai mustaa  ei ollut, valitsin ne mitkä siinä jo olivat paikoillaan. Tykkään kyllä näistäkin!

Ja alempana oikealla on myöskin voittamani korvikset, jos en väärin muista. No, tekijän muistan kyllä ja hän on Mökkihöperön pöperöiden Riina. Itse en tykkää sellaisista muodikkaista kakkupaloista enkä englanninlakuista jne, mutta nämä (ja jo aiemmin esitellyt appelsiinit) ovat upeat! Olkoonkin namia nämäkin. Ihanan kiiltävä pinta ja näyttävät isot korvakorut. Nam nam. 

Ja jos joku nyt epäilee korviksien tähän loppuvan, on väärässä. :)


Siitäkin huolimatta esittelen muutaman helmirannekorun välillä. 
Nuo sinivihreä-moniväriset rannekorut olen saanut ruusujen mukana. Reilun kaupan ruusuja ja käsin tehtyjä rannekoruja tuli samassa paketissa joskus. Mehän hemmottelemme joskus Murusen kanssa toisiamme kukkasilla. Se on pieni hemmottelu arjen keskellä. Olisihan niitä kukkia useamminkin, jos olisi varaa. Vaikka joka päivä! Tykkään noista ihan siksi, että ovat käsityötä ja simppelit, pienihelmiset korut. Aina ei tarvitse olla paksuja bling bling-juttuja! 

Tuo ruskean sävyinen on matkamuisto Sealifesta. Simppeli, mutta silti kiva. Arkeen sopiva. 

To be continue...

Kommentit

Tuula sanoi…
:) Minulla korujen käyttö yhden "hirviön" vuoksi melko vähäistä. Korvikset jos hiukanroikkuu, niin pikku pihtinäpit nappaavat, kaulakorut revitään katki, samoin rannekorut. Yksi vaijerikaulakoru on kestänyt pihtinäpit, samoin nomination kestäisi, mutta kun venyy, niin "kivasti" iho jää väliin...
Vilimarika sanoi…
Tiedän tunteen! AUTS! Nominationit puristuvat nahkaan kiinni!
Tuula sanoi…
Ettei se harmaa tupakkakuvasto olisi minulta tullut, jotenkin muistelen. Joka kuvasto on uudella värillä ja nyt oli työkaveri minulle säästänyt <3
Vilimarika sanoi…
Sama paperi. :) Kyselin joskus joltakin, arvaako, mistä se on lähtöisin, tai mikä se siis on. Ei tiennyt. Eli ei ne itteltään näytä. :)

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…