Kuinka jaksatkaan häntä?


Mun oli tarkoitus tehdä tänä päivänä joulukortteja ja voihan se olla, että teenkin vielä iltapäivän aikana, mutta aamupäivä meni valmistellessa kaikenlaista. Valmistelin big shotilla kuvioita, valmistelin atc-pohjia ja 24 erilaisen atc:n matskuja, valmistelin yleensäkin kaikkea verstaani juttuja. Nyt en jaksa enää valmistella. 


Asiasta pihviin tai johonkin ihan muuhun. oletko koskaan joutunut tilanteeseen, jossa vihaat/inhoat tai et vaan voi sietää jotakuta henkilöä ja sun on pakko olla hänen kanssaan samassa tilassa? Esittää iloista ja ystävällistä hänellekin? Olla niin, että muka olisi hauskaa ja olisit rentona siellä?
Kuinka sellaisessa tilanteessa selviää ja jaksaa koko päivän olla? Mitä ajatuksia sinulla on silloin ollut mielessäsi? Miten selvisit tilanteesta?

Voihan olla, että teillä on sama kaveripiiri tai jokin sukulaisuussuhde, jonka takia joudutte toisinaan tapaamaan ja istumaan iltaa yhdessä. Silti tiedostat sen, että olisit ihan missä tahansa muualla, kuin hänen kanssaan siellä. 

Minusta se tilanne on äärettömän raskasta. Ei vaan voi sanoa, että sori, mut en halua nähdä sua, joten meetkö pois. Ei voi olla naama norsun pissipaikan näköisenä, ja pilata kaikkien iloa. Ei voi yksinkertaisesti tehdä mitään asian suhteen. Olet vaan ja hymyilet. Yrität laskea minuutteja ja tunteja päästä pois. Mutta se tilanne jo, kun odotat, että se hetki on tulossa... Kuinkä äärettömän raskasta ja hermoja raastavaa se onkaan! Menee ilo ja kaikki energia sen asian takia. Mitä kauemmin tiedät, että se päivä tulee, kun taas olette nokatusten, sen kauemmin on vaikea olla. Kuinka kauan sitä sitten jaksaa? Esittämistä ja tekoiloa? Tavata sellaista ihmistä, joka saa silmissä vilisemään kaikkea punaista, salamaa ja kökköä? 

Toisinaan tosin mietin sitä, kuinka ihmeessä itse jaksoin elää parisuhteessa lähes 10 vuotta ihmisen kanssa, joka teki minulle pahaa ?  Oliko se riippuvuutta? Oliko se pelkoa? Rakkautta? Jotain ihan muuta? En osaa sanoa vastausta itsekään. 

Ehkä ihminen on pohjaton ämpäri, rajaton maailma? ehkä jaksamme enemmän, kuin uskommekaan? Tai ehkä se on sitten sitä, että kun pohja tai raja tulee vastaan, niin sitten kaikki todellakin hajoaa käsistä? 

Näihin mietteisiin jään tänään.

 vihaamatonta päivää!

Viltsu

Kommentit

  1. Hmmm. Jos paikalla on ihminen josta en pidä, niin käytökseni riippuu ihmisestä, valitettavasti.
    Osaan olla töykeä ja jos ihminen ei ole vaikka läheinen tms, niin sitä kyllä hyvin todennäköisesti olen.
    Jos ei siedetty ihminen kuuluu kuitenkin kähipiiriin, niin olen ottamatta kontaktia ja ehkä hiukan välttelen.
    Jos en pysty välttelemään, niin vastaan kyllä kun kysytään yms. mutten juuri muuta...

    VastaaPoista
  2. Tuula: Kuulostaa tutulta. ;) Kuitenkin tuo "niin metsä vastaa kuin siihen huudetaan"-ajatus on mulla hieman toinen. Jos on töykeä minulle, pyrin hillitsemään itseni viimeiseen ja olemaan silti ystävällinen hänelle. Ja kun menee raja yli ja hermostun, sanon napakasti takaisin muutaman sellaisen tosiasian, mikä ei loukkaa häntä, mutta mitkä laittavat miettimään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari