Siirry pääsisältöön

tervetuloa meille!

Joskus ihmettelen ihmisiä, jotka osoittelevat toisia sormellaan tietämättä edes, mistä on kyse. Sitä vaan luullaan ja ajatellaan, että kaikki ajattelevat samoin. 
Tuossa elävä esimerkki, kun feissarissa kirjoitin kaverilleni, joka oli käynyt tuossa muutaman kilsan päässä, muttei käynyt meillä kylässä. Samainen henkilö on täällä vähän matkan päässä joka arkipäivä!
Kirjoiti, että tulisi käymään joku kerta täällä meilläkin. Siihen hänen kaverinsa kirjoittamaan, että eikös se matka täältä meiltä sinne yhteisen kaverimme luo ole sama, että miksikäs emme me menisi sinne heidän luo?!

Siis ensinnäkin, mitä se asia hänelle kuuluu? Toisekseen laitoin vastauksen, että tarkoitinkin sitä, että ei erikseen tartte kamunkaan lähteä tänne ajamaan, kun jo on paikkakunnalla, eikä ole koskaan meillä täällä käynyt, toisin kuin me heillä.

Tämä kaverin kaveri oli äimänä, ett yleensähän sitä vaan ajatellaan, että maalle ei voi mennä käymään ja vain kaupungissa voi käydä.. Just joo!

Me ollaan kuitenkin niitä ihmisiä, jotka käy kylässä myös siellä maalla ja myös tän kaverin luona ja kauempanakin! Meillä on ihan samalla tavalla lapsi kuin tällä, työ, tärkeät menot ja jaksamiset. Ei me olla sen ihmeellisempiä, kuin kukaan muukaan. Ei sen vapaampia, ei sen kaikkivoivampia kuin kukaan muukaan! Mikä meistä sitten tekisi niin ihmeellisen, että aina me ollaan ne jotka lähtee, eikä meillä käy kukaan? Halutaan mekin viettää kavereiden kanssa kotona aikaa. Tarjota omaleivottua pullaa kahvin kanssa. Odottaa vieraita meille!

Ja sit se, kun esim. tätä samaa asiaa pohdin kerran. Ajattelin sit, ett ok, pidän synttärit!
Kutsuin synttäreilleni porukkaa, koska muuten ei koskaan kukaan "kerkee ja jaksa" käydä täällä.
Siitäkös se utelu ja ihmetys sit alkoikin! Odotettiin jotain suurempaa juhlaa, uutisia, yllätystä, koska olin pyytänyt kaikki juhlimaan synttäreitäni, mitkä eivät olleet pyöreitä! Voi helekutti!

Eli onko tosiaan niin, ettei meille voi tulla, ellei ole jotain extraa ja ylläriä luvassa? Mutta me olemme tervetulleita kaikkien luo milloin tahansa? Mikä se juttu oikeastaan on, miksi näin? 
Poikkeuksena mainitsisin yhden ainoan, joka käy täällä meillä vaikken ole koskaan käynyt heillä.
YKSI AINOA!


En sano, etteikö meillä olisi kukaan koskaan käynyt. Onhan meillä. Mutta kuinka usein? Ehkä vuodessa viisi tai kuusi vierailua meillä, kun taas me käymme muiden luona kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Ja kun mainitsimme asiasta, kuului nurinaa ja purinaa, joojoota ja nolostumisia.

Sitten päätimme tehdä testin. Emme käy kenenkään luona! No, sehän sai aikaan selän takana kyselyn, mikä on, miksi näin ja olemmeko suuttuneet, onko meillä jotain ongelmaa vai missä vika? Sitten yksi rohkenee soittaa, että kun tällaista on puhuttu. ARGH!
Kysykää suoraan! Tulkaa vaikka ovellemme kysymään! :D


Ja minä olen senkin sanonut, että olen päivät pitkät yksin kotona, kun Murusella sattuu olemaan välillä kokopäivävuoroja. Menee töihin klo 10 ja pääsee pois klo 18 tai menee klo 14 ja tulee klo 22. Silloinkin kaipaisin seuraa. "Juu, tullaan, kunhan ensin...". Aina se kunhan ensin-juttu! Ja se kunhan ensin ei koskaan mene ohi. 

Joulun aikaan täällä näkyy vilinää. Silloin ovelle tuodaan paketteja ja istahdetaan sen aikaa, että kahvit juodaan. Sit onkin jo kiire seuraavaan paikkaan. 

En voi edes vedota siihen, että me olisimme jotenkin luotaan pois työntäviä, koska me saamme käydä kylässä. Kotimmekin on siisti ja puhdas. Tilava kahdelle ihmiselle. Mahtuu vieraatkin istumaan. Aina on tarjottavaa. Jos ei kakkuja ja pullaa, niin jotain edes! Ne kahvit tai teet.
Vai olemmeko me ainoita erilaisia, jotka oikeasti haluavat tavata ihmisiä niin, että teemme sen eteen asioita?

ONNEKSI ensi viikolla tulee poikkeus kuvioihin. No joo, ei kotiovelle asti, mutta MINUA varten tulee eräs henkilö tänne kaupunkiin ja sitä mukaa MEITÄ varten pari lisää. Voin vaan uskoa, että tulee olemaan kivaa!

p.s. Kirjoitus on minä-muotoinen, mutta uskon, että sama pätee monen muun kohdalla. On helppoa ottaa vieraita vastaan omaan kotiin, omalle reviirille, mutta kun ei sitä intoa riitä poistua omalta reviiriltä kyläilemään toisten luo. Nähdä vaivaa vähän enemmän. 

Kommentit

Vilimarika sanoi…
p.s. kirjoitukseni ei tarkoita sitä, että laskisin käyntejä, kenen vuoro on tai kuinka monesti olen käynyt ja saman verran käyntejä pitäisi olla meillekin päin. En laske ystävyydessä sitä. Mietin vaan, miksi näin?!
Kotilaiska sanoi…
VOI SUA! Must tuntuu että toi kyläily on pois muodista.Mä oon hirveen laiska kyläilijä enkä kauheesti tykkää vieraistakaan mut se johtuu vissiin siitä ku mun työ on sellsta toisten kodeissa käyntiä ja vieraitten ihmisten tapaamista niin sitä vapaa aikanaan haluis olla omis oloissaan ja olen muutenkin pikkasen erakko luonne, viihdyn itekseni.Mut pahasti osu toi sun juttus ku tuli tällane selittelyn tarve, niin moni odottaa mua kylään tai mun soittoo edes mut ei vaan rouva vaivaudu.Mut jos ne suhteet on kovin pintapuolisii ni sellaset vaa jää vähän vähemmäl.
Joo mun piti vaa poiketa sanomaan et lievensin roskis haastetta ja vaihtoo vaik ei siin ny sit oo enää mitään haastet mut olkoo nyt tän kerran lepsumpi ja sun kans mä vaihdanki ihan livenä jot ei sun kande tähä vaihtoo osallistuu, se on lähinnä niil joit en täl kertaa pääse tapaamaa.
Funchis sanoi…
Hei Viltsu, mitähän sinä tuumaat näistä seli-seli-seleistä. Minulla on sellainen tuntemus, että ollaan tietenkin vähän saamattomia, laiskojakin, lähtemään sieltä oman ihanan sohvan uumenista. Sitten ollaan vähän vieraskoreita, että onkohan se nyt sopiva aika ja varsinkin, jos itselle olisi joku yllättäen tulossa, tuntuisi, että kauuuuuheeeeeta, miten sekaista meillä just nyt ! pitikään olla. No, mutta sitten on tämä ansiotyöväsymys. Mulla ainakin (olen kohta-jokusen vuoden päästä- eläkeiässä)ja minulle riittää ne 8 tuntia ja 5 päivää väsyttämään sen verran + lisäksi kodin kunnossapito ulkotöineen, että olen oikeastaan luopunut minäkin, tuttavien tapaamisesta. Lomilla sitten alkaa jotenkin sielu vapautua ja sitä alkaa suunnitella kaikenlaista kivaa puuhaa ja jotenkin irtautua siitä omasta pakollisestakin oravanpyörästä. Mutta kyllä minustakin on aina kiva, jos joku rohkea piipahtaa, nimenomaan piipahtaa, koska silloin ei tarvitse ihan kauheasti olla "varautunut" ja saa olla sotkuistakin, sitä elämää. Mullakin on tässä naapurustossa yksi käyntivelka päällä ja yksi iltakävelyvelka myös. Niin, nuorempana sitä tuli pidettyä jos jonkinlaista illanistujaista tuttavien kanssa ja kiva oli.
Tuula sanoi…
Nyt kun olen kotona, niin huomaan, että tulee käytyä enenmmän kylässä kun töissäollessa. Silloin sitä ei vaan jaksa/viitsi päivän jälkeen lähteä - täältä maalta. Ja monesti kun käyn kotikaupungissani, niin on ne "vakiopaikat" jossa käyn ja sitten moni ihmettelee, että mikset käynyt, mutta paikkoja on usein liian monta...
Mutta saisi meilläkin käydä useammin vieraita! :)
Vilimarika sanoi…
Heh heh. Kotilaiska, nyt puhut järkeä! :D no ei sentäs, omathan ovat haasteesi. Kuulosti vaan se sata jotenkin mahdottomalta. ;)

Se pitää sanoa tuohon minun asiaani, että tarkoitan lähinnä sitä, että meillä ei käy kukaan juurikaan koskaan. Mutta meitä pyydetään käymään kylässä kerta toisensa jälkeen. Siis viikottain parhaillaan samaan paikkaan. ei siis kyse ole siitä, etteivätkö haluaisi nähdä tai olla iltaa kanssamme. Sit on niitä, ett tulee puhelu: "Tartten apua läppärin kanssa. Tulkaa heti auttamaan!". Ja me mennään, koska se läppäri ei liiku meille asti...
eli meidät kyllä halutaan töiden ja koti-iltojen jälkeenkin sinne, kuka kulloinkin, mutta meille ei sit tulla. se on se pointti. Ja meillä mä teen lähes kaikki kotityöt, eli puuhaa riittää. Koti ON siisti ja yllärivieraatkin voivat tulla milloin tahansa. Puhdasta on! Murunen on töissä ja esim. huomenna kerkee olla kotona 5 tuntia, ku pitää olla takas töissä ja siin välissä nukkua yöunetkin! Siis sen 5 tunnin sisälle menee yöunet, iltapalat ja aamupalat. Murusen työt ovat ihan samalla tavalla olemassa ku muillakin. Ja on pojan palaverit ja jutut, eri paikkakunnalla. Lomia ei ole ku pari kertaa vuodessa, ku vapaat menee noihin järjestettyihin pojan palavereihin. silti me jaksetaan, käydään kylässä, ollaan ne jotka liikkuvat kotoa, koska meille ei kukaan jaksa samaa matkaa kulkea. Ja hei, toki on niitäki jotka käy, mutta enemmistö odottaa aina sitä yksisuuntaista liikkumista! Ja jos ei mennä, puhutaan selän takana, ett missä vika, onko suututtu tai jotai ja sit se yks kuka vuorollaan kyselee, ett missäs vika onkaan?!
Voishan sitä vaikka soittaa itse ja kysyä...
No, se on selvä, ett jos ei elpaa, ni antaapa olla. Ei pakoteta ketään. Ja väheni meilläkin nyt käynnit, kun tämä asia on huomattu. On meillä nekin paikat ja ystävät, joiden kanssa voidaan puolin ja toisin olla ja mennä.

KUUKAUDEN TOP 3

VUODEN 2016 PARAS LUONNONKOSMETIIKKA TUOTE ja ELÄINKOKEET

Paljon puhututtanut eläinkokeiden käyttäminen kosmetiikkateollisuudessa on ollut minulla mielen päällä taas jonkun aikaa. EU:ssa astui voimaan kosmetiikan ja hygieniatuotteiden koe-eläinkielto 3 vuotta sitten. Sitä ennen voimaan astunut direktiivi kielsi kosmetiikka- ja hygieniatuotteiden testaamisen eläimillä vuodesta 2009 alkaen. Kielto koski myös raaka-aineita ja esti EU:n ulkopuolella (esim. Kiina) eläinkokein testattujen kosmetiikkatuotteiden maahantuonnin EU:n alueelle.

Hyppäävällä pupulla merkitty tuote ei saa olla myynnissä Kiinassa, missä eläinkokeet ovat pakollisia kosmetiikalle (uudistuneen lakipykälän mukaan heinäkuusta 2014 alkaen shampoita ja hajuvesiä ei enää testata eläimillä.). Kosmetiikkateollisuuden tekemät eläinkokeet eivät ole ainoastaan eettisesti tuomittavia, vaan myös tarpeettomia ja kyseenalaisia. Eläintestit voidaankin korvata eläinkokeettomilla menetelmillä, jotka ovat usein eläinkokeita luotettavampia ja edullisempia.

Jos kiinnostuit aiheesta, löydät Animal…

Aurinko ja HeyDay Sunbeam

Aurinko on tähti, jota Maa kiertää. Aurinko syntyi vajaa 5 miljardia vuotta sitten. Auringonvalo on Suomessa kesällä merkittävin D-vitamiinin lähde ja lisäksi auringonvalo vaikuttaa pimeähormoni melatoniinin eritykseen, joka on suurimmillaan öisin ja talvisin. Melatoniinilla on unettava vaikutus, joten auringonvalon puute päiväsaikaan voi aiheuttaa väsymystä ja häiritä uni-valverytmiä. Luonnollisen valon puute voi myös aiheuttaa kaamosmasennusta. Noin vajaan 5 miljardin vuoden kuluttua auringon energia ehtyy ja aurinko katoaa kokonaan pois. Mutta mitä tehdä, jos meidän oma energia meinaa ehtyä pimeänä kautena eikä auringon energiasta ole tietoakaan?! 

Joku vastannee lähtevänsä etelään aurinkoon, jollekin energiaa tulee kirkasvalolla ja joku ottaa D-vitskut purkista. Kaikki ihan oikein! On myös huolehdittava siitä, että nautimme terveellisiä aterioita ja hellimme ja huolehdimme omasta hyvinvoinnistamme. Hemmottelua, nautintoa, iloa, hymy päivässä ja mitä ikinä keksitkään piristääksesi…

Joulukortti kääreestä kierrättäen

Kun kierrätys on sydämen asia, löytää mitä merkillisimmätkin asiat tiensä askarteluun mukaan. Tällä kertaa pysytään kuitenkin ihan perus kierrätyksessä ja sujautetaan suklaalevyn kääreestä pala korttiin. Lisäksi leimattua, leikattua, teipattua ja yhteen liimattua.Tämä kortti on tilaustyönä tehty.