Siirry pääsisältöön

Minä rakastan minua!



On yllättävää, miten moni ihminen kulkee läpi elämänsä ymmärtämättä sitä, että heidän tunteensa muita kohtaan ovat seurausta heidän tunteistaan itseään kohtaan. Jos et ole sinut itsesi kanssa, et ole sinut toistenkaan kanssa.
-Sydney J. Harris





Pystytkö katsomaan peiliin ja sanomaan kuvallesi, että minä rakastan minua? Ja pystytkö sanomaan sen niin, ettei siinä ole mukana hitustakaan ylimielisyyttä ja muiden alentamista?

On tärkeää saada se kohtuus tähänkin asiaan mukaan. Ei liikaa eikä liian vähän.


Minulla sen rakkauden määrä oli hukassa joskus. Yli äyräiden ei ole mennyt kyllä koskaan. Ja yleensähän se niin onkin, että itseään ei arvosteta niin paljoa, kuin pitäisi. Se vaan, että miksi olettaa, että kukaan muukaan tykkää sinusta, saatikka rakastaa, jos et tunne niin edes itse?!


Miksi sitten on tärkeää rakastaa itseään?

Se tunne, kun joudut elämään itsesi kanssa koko ikäsi ja tajuat sen!

Se, että voit nostaa pääsi pystyyn ja hymyillä, säteillä sisäistä kauneuttasi, joka samalla saa sinun ulkoisen kauneutesi esille! totta! On paljon kauniimpaa kulkea pää suorana ja hymyillen ja säteillen, kuin hartiat ja pää lytyssä, naama norsun vi... nkuralla ja murjottaa ja mököttää omaa huonouttaan.


Kun huomaat olevasi ihan hyvä tyyppi, rakastettava ja kiva, alat toimia huomaamattasi sen mukaisesti ja kappas vaan, kohta sinulla on jo uusi kaveri, tuttava, ystävä. Sitten huomaat olevasi entistäkin iloisempi ja kohta saat toisenkin ystävän... :)




Itse peittelin itseäni nuorempana. Kuljin säkki päällä ja paperipussi päässä kuvainnollisesti. Olin harmaa hiiri, joka kulki hartiat lytyssä. Pelotti ajatuskin siitä, että joku huomaisi minut ja jos katseet kohtasivat, olin varma, ettei tuo ainakaan minusta hyvää ajattele. Ja jos sanoikin jotain kaunista, olin aivan varma, että hän puhuu potaskaa ja valehtelee! Haluaa vain ivata kustannuksellani...

PIR PIR PIR! Hälytyskellot hohoi! Itsetunto-ongelmia! NYT ON HÄTÄ KORJATA TILANNE!


Ei se hetkessä tapahtunut, muutos. En edes osaa sanoa, miten se tapahtui ja miksi, milloin ja mitä temppuja piti tehdä, mutta kuitenkin se oli varmaa, että jollain tavalla se minä-kuva piti saada muuttumaan! MINÄ OLEN HYVÄ IHMINEN! (käyttäydy toisia kohtaan niin, kuin haluaisit heidän käyttäytyvän!). Vaikka minua jotkut tai joku yrittivätkin polkea maahan ja onnistuivatkin siinä, silti itse en lyönyt, potkinut, sylkenyt tai lytännyt heitä maahan. Ajattelin, että jokainen isku tai potku, jokainen sana on tehty, jos ne oikeasti tekee ja sanoo. Haluan pitää itsetuntoni puhtaana. Ei ihan kaikkeen tarvitse suostua ja nöyrtyä. Minun periaatteellisuus meni ehkä liiallisuuksiin, koska makasin sairaalassakin letkuissa välillä pahoinpideltynä, enkä ollut silloinkaan pistänyt vastaan. Niin pitkälle ei tarvitsisi mennä, mutta silloinkin ajattelin, että minä en lyö! Minun omatuntoni tulee olemaan puhdas! Ei, en esittänyt marttyyriä sittenkään, vaan ihan omassa päässäni näitä asioita kelasin. Olin sen velkaa itselleni! Itsetunnottomalle ihmiselle. Ehkä se sieltä itselläni kuitenkin lähti... ylös nousu. Aloin katsella peiliin joka aamu ja hokea, että olen kaikesta huolimatta vahva ja hyvä!

Päätin jossain vaiheessa, yksin eläessäni, itsenäisenä naisena, että leikkuutan hiukset haluamalleni mallille, meikkaan joka aamu, vaikken lähtisi ovesta ulos ja katsoisin peiliin! Sanoisin itselleni, että olen kaunis nainen! Ulkoisesti JA sisäisesti. Aloin uskoa siihen itsekin myöhemmin! Ja nyt, kun itsetuntoni on tullut takaisin, hauraana mutta kuitenkin, voin sanoa edelleen olevani kaunis ja rakastettava ihminen. enkä tarkoita sillä mitään leuhkimista tai missiunelmakaunista, vaan sitä, että minulle on kuin onkin paikka tässä maailmassa ja minä olen hyvä ihminen virheineni ja puutteineni. Olen tarpeeksi rakastettava olemaan äiti, avovaimo, kissan kasvattaja, ystävä, tytär, sisko, naapuri, tuttava...

Ja ennenkaikkea elämään koko elämäni itseni kanssa ja sulassa sovussa, vihaamatta tai häpeämättä itseäni! Tai ajattelematta, etten riitä, etten kelpaa tai että olisin syypää kaikkeen maailman pahuuteen.


toivottavasti esimerkistäni olisi apua jollekulle toiselle joka kamppailee itsetunto-ongelmissaan. Ja ainahan voit olla yhteydessä minuun myös sähköpostilla!

vilimarika@gmail.com.


PÄÄ PYSTYYN KAUNOTTARET JA HURMURIT!


Viltsu, se ihanan rakastettava ja aito itsetuntonsa nostattaja. ;)










Kommentit

Marja K sanoi…
Voi miten hieno teksti. Kirjoitat riipaisevan hyvin! En tiedä miksi mutta sinusta jotenkin hehkuu tuo läpikäymäsi elämänkokemus, sinusta "tuntee" että olet joutunut käymään läpi tällaisia asioita ja sinusta myös huomaa että olet päässyt tilanteen herraksi, että hyväksyt itsesi hienosti. Ehkä se johtuu siitä että minuakin on poljettu ja minunkin on täytynyt kasvattaa itseni uskomaan että olen yhtä hyvä kuin muut, samanlaisia kokemuksia siis, ehkä sen siksi aistii toisista? Tänään yritänkin oikein keskittyä hyväksymään itseni virheineni kaikkineni, ihan samalla tavalla kuin hyväksyn rakkaat ihmiset ympärilläni. Kiitos tästä tekstistä, varmasti antaa voimia ja toivoa monelle. Ihanaa viikonloppua sinulle! <3
ViliMarika sanoi…
Kiitos!
Ehkä se juuri on sitä, kun on kokenut näin paljon pahaa, niin se hyvä sitten on lähes juhlavaa! Ja arvostan sitä juuri kokemusteni takia. Ehkä tilanne olisi toisin, jos elämäni olisi ollut hyvää ja tasaista. Keksisin mahdollisesti jotain olemattomia sairauksia jokaisesta pikkuvihlasusta, etsisin kaikesta huonoja puolia ja valittaisin kaikesta? Niin monen täytyy kokea jokin suuri menetys tms ymmärtääkseen, mikä maailmassa oikeasti on hyvää ja oikeasti väärin. Minulla sitä pahaa oli enemmän kuin yksi asia, joten olen syvemmällä hyvän löytämisessäkin. Uskon kohtaloon ja siihen, että kaikella ON syynsä. Siispä menneisyydellä ja kaikella pahalla oli tarkoituksensa ja ehkä juuri tämä minun kasvamiseni ajattelijaksi, hyvän etsijäksi? Hyväksi puolisoksi ja -äidiksi.
vaikken toivo mitään pahaa kenellekään, silti jokaisen pitäisi kokea jokin menetys tai isompi vastoinkäyminen, jotta ymmärtäisivät, mistä puhun ja alkaisivat katsoa elämää eri tavalla.
Kyllä me kaltoin kohdellut ja elämässä potkitut tunnistamme toisemme sanattomistakin vihjeistä ja osaamme sulautua toisen ajatuksiin ja tuntemuksiin.
sinäkin olet herttainen, ihana nainen. Se sinun täytyisi itselläsi hyväksyä ja ymmärtää, ettei kukaan ole virheetön ja synnitön. Mennyt on mennyttä ja on osattava antaa anteeksi itselleenkin. Opittava! Ei tee samoja virheitä ja skarppaa! Mä esimerkiksi tiedostan sen, että humala aiheuttaa minussa epämukavia piirteitä. Siksikään en juo humalaan itseäni. Se oli opittava ja tajuttava! Mikä on tärkeintä ja mitä olen valmis tekemään sen eteen?

KUUKAUDEN SUOSITUIN POSTAUS :

Joulukalenteri luukku 24 : ARVONTA ja sateenkaarikuusi

On Jouluaaton aika. Hyvää joulua sinulle ja läheisillesi! Olkoon Joulusi kiireetön ja häynnä rakkautta. 
Tänään pääset näkemään meidän tämänvuotisen sateenkaarikuusen ja osallistumaan Ruojonjuuren tarjoaman joululahjan arvontaan! Lahja ei kerkeä tälle eikä huomiselle illalle, mutta taatusti nautit siitä vähän myöhemminkin. 

Vaihtelemme kuusenkoristeiden väriä joka joulu. Viime jouluna oli ruskeaa ja kultaa, nyt sateenkaarikuusi vuorossa. Idea lähti rakkaan soulsysterini, Susannan lahjasta, joka vuosi sitten pursuili ihania värikkäitä kuusen koristeita. 

Osa koristeista on entuudestaan omia ja nähneet jo useamman joulun. Ja vaikka värikäs kuusi onkin nyt, mitään gayprideä tämä ei edustaisi. Sen verran hillitty kuitenkin. Osansa varmasti tekee valkoinen luminen väri pohjalla.


Tällä kertaa jätettiin isot pallot kokonaan pois. Nämä pienet pallot ovat kahdesta eri setistä. Toisessa oli erilaisia kultapalloja ja toisessa värikkäitä matta-ja kiiltäväpintaisia palloja. 

Kuusessa on joka kert…