Kun lemmikki lopetetaan

Mitä tapahtuu koirille, joita kukaan ei halua? Yleensä en julkaise toisten suoria lainauksia postauksen verran, mutta tämä on niin koskettava runo, niin totta ja niin kyyneleet silmiini saava, että en voi vaan ohittaa sitä. Vaikka Kyseinen runo onkin koirasta ja lopussa on linkit, joista pääset halutessasi katsomaan järkyttävän surullisen kuvan aiheesta, voisi tämä runo olla myös kissasta tai mistä tahansa hylätystä lemmikistä. Tiedän, mitä se on kissojenkin kohdalla, sillä omat poikamme ovat molemmat itse haettu pois löytöeläinten joukosta ja Luisiahan me jopa itse kävimme imettämässä tuttipullolla vauvana. Kyllä siinä näki ja kuuli kaikenlaista.

“Minä kuolin tänään.

Sinä väsyit minuun ja minä päädyin löytöeläinkotiin. Meitä oli kuitenkin liikaa ja minulla kävi huono tuuri. Nyt minä makaan muovipussissa, kuolleena.

Joku toinen koira saa käyttää jatkossa hihnaa, jonka ostit minulle. Minun kaulapantani sen sijaan oli likainen ja liian pieni minulle, mutta eräs nainen otti sen kaulaltani pois ennen kuin hän lähetti minut sateenkaarisillalle. 

Olisinko minä vielä kotona, jos en olisi pureskellut kenkääsi? 
En tiennyt, mikä se oli, mutta se oli lattialla ja se oli nahkaa. Minä vain leikin. Sinä et ollut antanut minulle leluja.

Olisinko minä vielä kotona, jos olisin oppinut sisäsiistiksi? 
Se, että hieroit naamaani omaan virtsaani sai minut pelkäämään pissaamista - sekä ulkona että sisällä. On olemassa kirjoja, ja opettajia, jotka olisivat voineet auttaa sinua opettamaan minut sisäsiistiksi. 

Olisinko vielä kotona, jos en olisi tuonut kirppuja kotiin?
 Kun jätit minut pihalle ilman lääkettä, kutisin päiväkausia. En pystynyt saamaan kirppuja yksin pois. 

Olisinko vielä kotona jos en olisi haukkunut? 
Minä haukuin vain sanoakseni, että minua pelotti, olin yksinäinen. Haukuin, jotta huomaisit, että minä olin siinä, minä todellakin olin siinä vieressäsi. Ja minä halusin olla paras ystäväsi.

Olisinko vielä kotona, jos olisin tehnyt sinut onnelliseksi? 
Se, että löit minua hihnalla ei opettanut minulle, miten tehdään sinut onnelliseksi. 

Olisinko vielä kotona, jos sinä olisit ottanut tarvittavan ajan opettaa minulle tapoja?
Minä olin ehkä sinulle yhdentekevä, mutta minä odotin koko elämäni, että alkaisit rakastaa minua.

Minä kuolin tänään. 

Rakkaudella, koirasi."

-Kirjoittanut löytöeläinkodissa työskentelevä Michelle Boggs -

Lähde löytyy alkuperäisenä surullisen kuvan kanssa TÄÄLTÄ.
Suomennettu versio TÄÄLLÄ ja kuva mukana myös tässäkin.