Ninjailua ja selvää kusetusta

Katselen sisustusblogeja. Kaikki on niin puhdasta ja kaunista. Ei roskia lattioilla, ei pölyä lasikoristeiden pinnoilla. Jokainen tavara on omalla paikallaan ja jokainen hedelmä kulhossa aseteltu vimpan päälle kohdalleen. Huokaan syvään. Onhan se kaunista. 

Meillä ei kuitenkaan voi olla vimpan päälle-kotia.

Minulla ei vaan ole sellaiseen rahkeita. Sitäpaitsi palapelikoti on kasattu sillä, mitä on saatu. Ei sisustamalla. Mutta kyllä me pikkuhiljaa tätä laitellaan aina vaan kauniimmaksi ja kauniimmaksi. Esim kylppäri on saanut muutoksia. Kiitos enkeliperheemme. 

Mutta on meillä muitakin syitä siihen, miksei koti ole vimpan päälle. 

Meillä asuu ihan oikea NINJA! 

Tämä ninjamme päämaja on eteisessä penkin alle tehdyssä majassa. Sieltä se vaanii ohikulkijoita ja tarpeen tullen hyökkää kimppuun. Uhoaa ja isottelee selkä kyyryssä ja ottaa takajaloillaan askeleita kohti. Kyllä minua ihan varppina aina pelottaa. ;) 

Ninja juoksee uhottelun jälkeen toisen huoneen nurkan taakse ja kun pääsen sinne saakka, sama uho jatkuu. Ilme on leikkisä ja nauravaine, mutta tottakai minä joka kerta säikähdän ja hihkaisen ääneen HUI

Toisinaan kerkeän kipittää itse sinne nurkan taakse ja kun pahaa aavistamaton ninja tepastelee huoneeseen, niin MINÄ uhoan ja pullistelen ja tassutan kylkimyyryä eteen sanoen samalla BÖÖ! Saa ninja maistaa omaa lääkettä. ;)

Meillä on myös keittiössä ihan oikea luistelurata! Siellä luistellaan kirkkaiden, rapisevien pussien ja kassien kanssa! 

Huomaatko, kuinka taitavasti ninja katoaa kuvastakin luisteluradalla! 

Tämä on niin hauskaa! 

Juostaan pussien päälle ja liu´utaan. Kipitetään nopein pienin askelin pussien päällä. Heittäydytään ja tehdään voltteja. HAUSKAA! (Korjaus: Puhutaan yksikössä, sillä ninja tekee näitä voltti ja heittäytymisasioita ja minä vain muuten temmellän siinä seassa). 

Välillä huilataan ja kerätään voimia ja sitten taas sama homma alkaa. Voi ottaa tauolla myö vähän raksuja tai minttu-nappeja. Niin, tai minähän napsin mielummin kahvia ja voikkaria. 

Sitten olisi sen miumau-kiukuttelun aika. Kyllä paremmatkin ninjat väsyvät ja alkavat kiukutella! Silloin tietää, että olisi aika ottaa päikkärit yhdessä, poski poskea vasten tai käsi tassussa. Mutta jos minä tahdon vaikka blogata sen aikaa, kun ninja nukkuu, täytyy yrittää keksiä uusi kiva nukkumapaikka tai syy miksi voisi nukkua muuallakin, kuin tietsikan päällä. 

Väsynyt ja kiukkunen ninja tuli viereeni koneelle ja alkoi kiusata minua. Tassuilla härppi, yritti purra ja koko ajan sitä omaa sensuroitua tekstiä. Tottakai yritin tuttua ja turvallista vauva-asentoakin, mutta kun mikään EI kelvannut herralle. Päätin, että seuraavalla kerralla ninjaillaan vähemmän aikaa, niin ei noin kiukkua sitten väsyneenä. Aikansa siinä venkuillessa nakkasin korin killin päälle ja sanoin, että nyt leikitään majaleikkiä.

 Siinä meni vain alle minuutin, kun jäbä oli unessa! 

Nukkuikin ihan hyvät unet, mutta herättyään kaivautui korin alta pois ja tuumasi, että tuo jos mikä oli selvää kusetusta! Vai muka majaleikki! PAKKONUKUTUSTA! 

saatiin me se sovittua sitten ja pusut sovinnoksi. ;) 

Ylleensähän meillä nukutaan siis vauvana. Sitten kun poika nukkuu, tiputan sylistä pöydälle, jotta voin kirjoittaa. Siinä on pehmeä ja lämmin pesä. 

Kaunis näky, nukkuva ninja. On se niin rakas! 

Tarkennus, ettei kissamme nimi siis ole ninja, eikä leijonanpentu eikä leijona-tikru. Pojalla on monta lempinimeä, joita blogissakin käytän. 

Minun tämän hetken ykköspuuhiin kuuluu kiitos-korttien teko. Johan tuo aikakin olisi, kun naimisiin mentiin Lokakuussa. :D 

Ensin kuva, jossa jotain liikaa. Pieniä harhautusliikkeitä ja uusi kuva. 

Näihin tunnelmiin, 

Hyvää keskiviikko-iltaa!