Lapsuuteni lumoissa

Menin eräänä aamuna aikaisin kävelylenkille ja katselin ympärilleni -26 asteen pakkasessa. Niin sinistä ja niin kaunista kaikkialla. Timanttiset lumikiteet säihkyivät katuvalojen osuessa pintaansa. Olisin halunnut pujottaa kaulaani timanttinauhan niistä, mutta en tohtinut edes koskettaa, ettei lumous katoa.

Se kauneus, jota siinä katselin, on itse koettava. Muistatko lapsuutesi talvet kun vielä leikit pihalla? Ei haitannut kalsarit toppahaalarin alla eikä kaulaliina kaulassa. Se sama lumous on yhä tallessa!
En saanut kuviin sitä kauneutta, en keijujen taikapölyn kimallusta tai enkelten siipien havinasta tulevaa sineä, mutta sain jotai kuvia. Ole hyvä!








ps. Kirppistavaraa hurja määrä yhä vailla kotia. "TÄÄLLÄ"

7 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat. Minäkin mietin viimeviikolla,että on se vaan onni, että meillä on neljä vuodenaikaa. Talvi on todella kaunis.

    VastaaPoista
  2. Kiitos - ja muistan, joskin jo vähän hämärästi;)

    VastaaPoista
  3. Kauniita kuurankukkia puut pullollaan! Kyllä luonto on kaunis!

    VastaaPoista
  4. Kauniita kuvia olet napannut ja kyllä niistä vähän se taikakin välittyy :)

    VastaaPoista
  5. Valkeaa unelmaa - tallensit. Ja muistoissa kuljit! Tekee sielulle ja mielelle hyvää. Ja kropallekin.
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista

Koskettaako aihe sinua?
Onko sinulle tuttua tai heräsikö mielenkiinto?
Kiitos, kun kommentoit!
Sinä olet syy siihen, että Inspiration on olemassa.
Jatkossakin..

Ystävyydellä Viltsumari

Blogitekstisuositus

After the divorce - Eron jälkeen osa 10 : Katumustako ?

Karmea karjaisu ja sen perään huuto suoraan persiistä katkaisi tämän naisen unelmoinnin ja ihanimmat hitaat ikinä. Katsoimme Pasin kanssa hä...