Lapsuuteni lumoissa

Menin eräänä aamuna aikaisin kävelylenkille ja katselin ympärilleni -26 asteen pakkasessa. Niin sinistä ja niin kaunista kaikkialla. Timanttiset lumikiteet säihkyivät katuvalojen osuessa pintaansa. Olisin halunnut pujottaa kaulaani timanttinauhan niistä, mutta en tohtinut edes koskettaa, ettei lumous katoa.

Se kauneus, jota siinä katselin, on itse koettava. Muistatko lapsuutesi talvet kun vielä leikit pihalla? Ei haitannut kalsarit toppahaalarin alla eikä kaulaliina kaulassa. Se sama lumous on yhä tallessa!
En saanut kuviin sitä kauneutta, en keijujen taikapölyn kimallusta tai enkelten siipien havinasta tulevaa sineä, mutta sain jotai kuvia. Ole hyvä!








ps. Kirppistavaraa hurja määrä yhä vailla kotia. "TÄÄLLÄ"

Kommentit

  1. Ihanat kuvat. Minäkin mietin viimeviikolla,että on se vaan onni, että meillä on neljä vuodenaikaa. Talvi on todella kaunis.

    VastaaPoista
  2. Kiitos - ja muistan, joskin jo vähän hämärästi;)

    VastaaPoista
  3. Kauniita kuurankukkia puut pullollaan! Kyllä luonto on kaunis!

    VastaaPoista
  4. Kauniita kuvia olet napannut ja kyllä niistä vähän se taikakin välittyy :)

    VastaaPoista
  5. Valkeaa unelmaa - tallensit. Ja muistoissa kuljit! Tekee sielulle ja mielelle hyvää. Ja kropallekin.
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari