Siirry pääsisältöön

Blogi nimimerkin takana

Kasvoton blogi, kasvoton minuuteni auttavat avaamaan asioita, joita ei muuten sanoisi ääneen. Kasvottomana, nimettömänä olen saanut myös paljon palautetta, sitä positiivista, siitä, että olen vertaisena. Hienoa! Myös perheeni, lemmikkiämme myöten, pysyvät kasvottomina ja nimettöminä. Blogini ei ole heidän blogi. Eikä minun tehtäväni ole kertoa nimiä kenestäkään. Ei edes pikkuleijonanpennusta.

Kasvottomuus on myös joillekin tottakai oudoksuntaa, mutta tämä on minun valintani. Sinun valintasi voi olla paljastaa ihan kaikki sinusta, ja olla se kaupassa, jota otetaan tarvittaessa kiinni hihasta. Minä en sentään saa sellaista huomiota.

Tottakai nimettömyys ja kasvottomuus aiheuttaa myös sitä ei niin kivaakin, kuten sitä, etten voi hehkuttaa ihan kaikkia ilo-asioitani kasvokkain tapaamille ihmisille, jotka eivät lue blogiani. Vastaavasti, tuonko kaikkea tännekään, mitä tapahtuu livenä. En tietenkään. Eihän tämä muuten pysyisi nimimerkin takana. Kyllä varmasti joku paikallinen jonottaisi saman kaupan ovella samaan aikaan kuin olen menossa sinne tai moikkaisi meitä lenkkipolulla tms. En mä tiedä, olisiko se maailmanloppu, mutta en minä sitä halua.

Jostain kuulin, ettei nimimerkin takana voisi olla rehellinen. Jaa, miksi ei ?! Ajatteliko, kuinka moni bloggaaja sitten onkaan maailmassa  epärehellinen sillä periaatteella!? Vai olisiko taustalla omat virheensä? Tiedä sitä sitten. En minä ainakaan voi alkaa jokaista nimimerkillistä epäilemään. En, ellei anneta aihetta.

Olen miettinyt jonkun kerran vaihtoehtoja ja sitäkin, mitä jos alkaisin alusta ja olisinkin kasvokas. Ei se silti olisi sama. En enää kertoisi henkilökohtaisia asioitani, vaan tästä tulisi ns. askartelublogi. En halua sitä. Sitäpaitsi tuolla on vielä monia, jotka tarvitsevat kannustustani, tukeani, apuani. sitä, mitä ei voi puhua lähellään olevalle, sille kasvolliselle tutulle. Voin yhä olla avuksi. Voin antaa itsestäni vielä paljonkin. Siksi muutosta ei ole näköpiirissä.

Onhan toki heitkin, joiden kanssa olen tavannut ja joiden kanssa olen jutellut. En sitä kiellä. En kuitenkaan tahdo mitään joukkoryntäystä. Näin on hyvä.

Sinun valintasi voi olla jokin toinen. Arvostan sitä. Haluaisin kuulla sinun syysi siihen, miksi sinun blogisi on nimelläsi ja kuvallasi tai nimimerkin takana.

EDIT! Luin vanhoja postauksiani ja "TÄSSÄ" yksi, jonka kirjoitin heti blogiani aloittaessa. Sanoisinpa, että aikas hyvin toin jo silloin asian julki. 





Kommentit

Kata Maria sanoi…
Itsekään en oo kuvaa itsestäni julki tuonnut. Musta on mukava olla piilossa. Ne jotka tunnistaa nii saa tunnistaakin.
Viltsu sanoi…
samoilla linjoilla ollaan, Kata Maria. Mua ahdistaisi se, että porukka tuijottaisi ja osoittaisi, että tossa on se "SELKÄVIKAINEN" tai tossa on se "KÖYHÄ". tms lapsellista. Onhan minussa niin paljon muutakin. Itseasiassa lapsukainen on omalla paikkakunnallaan eräänlainen pikkujulkkis nuorten keskuudessa ainakin. ;) Hihii
Minä en edes ajatellut asiaa kun laitoin nimeni julki :) Olen melko tarkka mitä blogiini laitan. Lapseni ovat niin isoja, että olen heiltä luvan aina kysynyt kun kuvia olen julkaissut ja sitä en tee usein. Juttuni ovat aika joka päiväisiä, enkä kauheasti ota kantaa puhutteleviin aiheisiin, joten en ole toistaiseksi joutunut katumaan omalla nimelläni kirjoittamista.
Viltsu sanoi…
Outi, kiva kuulla että olet saanut olla rauhassa. Toivottavasti jatko on yhtälailla hyvä.

Minun kohdallani sitä kakkaa myös tullut ja ei se kivaa olisi jatkuvasti poliisia soitella. Nyt riittää anonyymiesto.

Kyllä joidenkin kanssa ollaan fb.ssä ja siellä sitten kuvakin ja osan kanssa on tavattukin kun huomattu, ettei siinä ole takana mitään vääriä perusteita. En tahdo tapaamista esim. Jos toisella ihastumista, liikaa samaistumista tai vaikka velvollisuudentunteesta. Kyllä kaverukset ja ystävyyden pitää perustua rehellisyyteen ja vapaaseen tahtoon haluta tavata. Vastaavasti jotkut eivät halunneet tavata minua kaveriporukalla. Ei aina kaikki ole vain mitä minä haluan. Ei tietenkään.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Super SaltBalans testissä

5. kesäkuuta 2013

Luin Pirkka-lehdestä mainosta, jossa kerrottiin yhden pillerin auttavan turvotukseen, silmäpusseihin, laihdutukseen, selluliittiin, magnesiumin puutteesta johtuviin kramppeihin tai suonenvetoon, runsaan hikoilun aiheuttamaan mineraalikatoon sekä hillitsemään suolan käytön haittoja. Itse kiinnitin huomiota erityisesti turvotukseen, silmäpusseihin ja kramppeihin. Lisäksi kesäkuumalla hikoilu sekä tietenkin selluliittiäkin löytyy, joten ne myös lisäpotkuna tuossa purkissa. 
En ole mitään laihdutuspillereitä edes halunnut kokeilla, koska niissä yleensä on jokin yhtenevä pointti: Ota tämä pilleri, juo vettä ja liiku paljon ja laihdut 5 kiloa vähintäänkin! Haloo! Ilman sitä pilleriäkin laihtuisi niillä ohjeilla! Mutta tällainen oireita lievittävä pilleri voisi ollakin kokeilun arvoinen. Toimiiko vai ei, sen tietää vain kokeilemalla. Mainos kun ei väittänyt mitään ihmeitä eikä pyytänyt tekemään suolan vähentämisiä tai muitakaan temppuja, jolloin tietenkin se auttaisi itsess…

Exfoliating Socks Lavender Kuorivat sukat käyttökokemukset

Kotimainen kosmetiikan verkkokauppa, Sunrise Cosmetics, joka tunnetaan muovituotteita valmistavana ja kosmetiikkaa maahantuovana yrityksenä, lähti mukaan jalkahoitoni toteuttamiseen Iroha naturen kuorivilla sukilla. 
Syy siihen, miksi tarvitsin apua, oli se, että kaikista voiteista ja raspaamisista, liuottamisista ja muistakin kotikonsteista huolimatta sairauksieni yhteissumma aiheuttaa jalkapohjieni kuivumista, hilseilyä ja paksuuntumista. Muutaman kerran kuukaudessa jopa repeilivät verille saakka. Luulin jo, ettei muuta apukeinoa olekaan, kuin voidella hoitavilla, paksuilla voiteilla usean kerran päivässä. Parhaillaan/pahimmillaan olinkin paksu kerron voidetta jalkapohjissa ja muovipussit päälle. Sillä konstilla ei kuitenkaan kävelä liukastelematta ja muutenkin pussi rullautuu helposti varpaisiin, jos esim. jalat liikkuvat mattoa/sänkyä vasten. Mitä hävittävää minulla siis oli siinä, että kokeilisin vielä yhtä uutta juttua, eli kuorivia sukkia.
Sunrise Cosmeticsin verkkokaupasta lö…

Kahvin ja mandariinin yhteinen liitto

Kahvi on yksi koukuttavimmista nautintoaineistamme, joita käytämme sen enempiä miettimättä, koukuttaako se vai ei. Kuitenkin niinä aamuina, kun heräämme aamupalalle, ja huomaamme kahvin loppuneen kaapista, koukutuksen vieroitusoireet huomataan hetkessä. Kahvia on vain saatava!

Kahvin keksijöinä pidetään arabeja, jotka valmistivat kahvia luultavasti jo 1200-luvun tienoilla Jemenissä. Eurooppaan kahvi tuli 1600-luvulla ja maailman suurin kahvintuottajamaa on Brasilia, joka tuottaa noin 1/3 maailman kahvista. Me suomalaiset olemme  maailman ahkerimpia kahvinjuojia asukasta kohti, sillä suomalainen kuluttaa paahdettua kahvia keskimäärin 10 kiloa vuodessa. Minusta se on hassua, sillä itselleni kahvi tuo ensisijaisesti mieleen ennemminkin turkkilaisen kahvin tai jonkin kahvintuottajamaan, kuin Suomen. Olenko siis liian lähellä...?!


Toinen herkku, joka ainakin minulle maistuu erittäin hyvin, on mandariini. Ihanan mehukas, hedelmäinen ja raikas hedelmä, joka saa auringon paistamaan sisältämme…