Hyvä vs Parannettavaa
Me suomalaiset olemme itseämme mollaavia ja vähätteleviä ihmisiä. Hyvin helposti meillä tulee sanotuksi, etten minä ole tarpeeksi, etten ole riittävä, enhän minä nyt osaa tai miten sinä nyt minusta noin, kun olen vaan tämmöinen...
Mutta kuka meitä sitten kannattelee ja nostaa ylemmäksi ellen minä itse!?
Miksi laittaisin päälleni paidan, josta en oikeasti itse tykkäisi ja josta sanoa kaverille, ettei tämä ole minkäänlainen? Miksi ostaisin sohvan, jota vihaan ylikaiken ja vähättelisin, että onpahan jotakin? Miksi kävisin kampaajalla, jos tietäisin, että vastaukseni olisi kunhan on kiharat tai letti?
Minä en ole täydellinen. Minä en ole mitättömyyskään. Olen ihan tavallinen, mutta erityinen samalla. On ihan yks ja sama, tekeekö joku toinen kauniimpia piparkakkuja kuin minä tai tekeekö joku parempia kortteja kuin minä. Ei sillä ole mitään väliä! Sillä on, että minä yritän, minä teen ja onnistun lopulta siinä! Ei haittaa, vaikka joskus epäonnistuisinkin. Minä voin aina harjoitella! Minä harjoittelen koko elämäni ajan asioita! En ole koskaan täydellinen! Se on muistettava!
Mutta kuka meitä sitten kannattelee ja nostaa ylemmäksi ellen minä itse!?
Miksi laittaisin päälleni paidan, josta en oikeasti itse tykkäisi ja josta sanoa kaverille, ettei tämä ole minkäänlainen? Miksi ostaisin sohvan, jota vihaan ylikaiken ja vähättelisin, että onpahan jotakin? Miksi kävisin kampaajalla, jos tietäisin, että vastaukseni olisi kunhan on kiharat tai letti?
Minä en ole täydellinen. Minä en ole mitättömyyskään. Olen ihan tavallinen, mutta erityinen samalla. On ihan yks ja sama, tekeekö joku toinen kauniimpia piparkakkuja kuin minä tai tekeekö joku parempia kortteja kuin minä. Ei sillä ole mitään väliä! Sillä on, että minä yritän, minä teen ja onnistun lopulta siinä! Ei haittaa, vaikka joskus epäonnistuisinkin. Minä voin aina harjoitella! Minä harjoittelen koko elämäni ajan asioita! En ole koskaan täydellinen! Se on muistettava!
Kilpailen vain itseni kanssa.
Jokaisella on joskus hetki, ettei tunne olevansa yhtään mitään. Tai ainakaan kovin paljon. Tai ettei osaa eikä vaan onnistu millään. Kaikkea ei voi edes oppia. Mutta keinot on löydettävä siihenkin, että noustaan sieltä mitättömyyden suosta ja epätoivosta. Hyväksytään se tosiasia, ettei se suurikaan toiveemme, jota halusimme oppia, ole jokaiselle. Kaikista ei tule missejä tai astronautteja!
Mutta tee ensin parhaasi! Sitten vasta PLAN B!
Otappas kynä ja paperia tai vaikka se kännykkä tai Microsoft word esiin. Kirjoita itsestäsi 10 asiaa, joissa olet hyvä. Kirjoita myös 10 asiaa, joita pitää vielä harjoitella. Ja sitten vaan harjoittelemaan! Toteuta suunnitelmasi!
Jokaisella on joskus hetki, ettei tunne olevansa yhtään mitään. Tai ainakaan kovin paljon. Tai ettei osaa eikä vaan onnistu millään. Kaikkea ei voi edes oppia. Mutta keinot on löydettävä siihenkin, että noustaan sieltä mitättömyyden suosta ja epätoivosta. Hyväksytään se tosiasia, ettei se suurikaan toiveemme, jota halusimme oppia, ole jokaiselle. Kaikista ei tule missejä tai astronautteja!
Mutta tee ensin parhaasi! Sitten vasta PLAN B!
Otappas kynä ja paperia tai vaikka se kännykkä tai Microsoft word esiin. Kirjoita itsestäsi 10 asiaa, joissa olet hyvä. Kirjoita myös 10 asiaa, joita pitää vielä harjoitella. Ja sitten vaan harjoittelemaan! Toteuta suunnitelmasi!
Muuan pikkupoika matkusti paikkakunnalta toiselle isänsä mukana. Isä toimi hevosten kouluttajana. Eräässä monista kouluista, joita poika kävi, opettaja pyysi oppilaita kirjoittamaan aineen tulevaisuuden unelmastaan.
710
Poika kirjoitti aikovansa hankkia oman hevostilan, joka on täynnä palkintohevosia. Tilalla on laajat vihreät laitumet, siistit tallit ja isot ladot – ja kaiken kruununa upea kartano järven rannalla.
Opettaja ojensi aineen takaisin ja sanoi: ”Kirjoita tämä uudestaan jotta saat paremman arvosanan kuin nelosen. Tämä on aivan epärealistinen sinun kaltaisellesi pojalle.” Poika puhui asiasta isänsä kanssa. Isä kehotti poikaa tekemään niin kuin itse haluaisi, mutta muistutti, että jos hän ei kirjoittaisi uutta ainetta, sillä olisi omat ikävät seurauksensa.
Seuraavana päivänä koulussa poika ojensi opettajalle saman aineen ja sanoi: ”Olen päättänyt, että minulle riittää aineesta nelonen, mutta aion pitää unelmani.”
Vuosia myöhemmin tuo poika toteutti täysin tuon unelmansa. Hänen nimensä on Monty Roberts, joka tunnetaan kutsumanimellä ”Hevoskuiskaaja”.
Kommentit