Runoillaan välillä


Huomaathan, että kaikki runot ovat minun omia runojani, joten älä kopioi niitä, kiitos!

Niin äkkiä voi kaikki sortua.
Niin äkkiä voi rakkaus murtua.
Elinkö vain unelmissa?
Pilvilinnoissako hajoavissa?
Onko kaikella muka tarkoituksensa?!
Mikä tarkoitus lienee ikuisessa 
pelossa ja surussa?!


Jos voisin kääntää elämäni sivua taaksepäin,
kuinka monta sivua tarvitsisin?


"Jippii", mä huusin.
en halunnut toisille näyttää,
ett oikeesti mä itkin.
Tahdoin olla kuin muutkin; 
Kaavoihin kammettu.
Muottiin valettu.
Just sen hetken.
Silloin, kun kaikki oli läsnä.
Myöhemmin yksin, 
heikkona, särkyneenä.
Poissa tolaltaan.
Kaukana täydellisyydestä.
Ihmisenä!


Sä menit pois jättäen viestin;
"Kaikki oli tässä".
Minä yksin, sinä iäti poissa.
Palasina asfaltilla.
En voinut uskoa sitä todeksi!
en uskaltanut soittaa...
Minä vain kävelin pimeää kohti. 
Ja sitten minä itkin ja huusin!


Ajastettu postaus yhä vain... ;)

Kommentit

  1. Whoou! Mulla meni kylmät väreet kun luin runoasi! Upeasti saat tuotua sen tuskan ja ikävän muutamalla sanalla ja lauseella ilmi. Olet taitava runontekijä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari