Luonnonkosmetiikan palasaippuat luksushetkiin sekä valokuva-albumien synkronointiongelma

Puhutaan vaihteeksi puhtaudesta, Silkkisaippuasta ja Merisuola-saippuasta sekä puhistaan ja puhkutaan valokuvien kanssa. Valokuvien, joiden kuuluisi olla henkilökohtaista omaisuutta, jota voi halutessaan siirtää kansiosta toiseen. Virtuaalisesti se on toisinaan haaste.

Kuvassa meidän Luis E.H.

Olen harjoitellut valokuvaamista muutaman vuoden ja nyt vähälle aikaa löytänyt niin järkkäri-rakkauden, kuin myös kuvan muokkaus-rakkauden. Siitä kertoo yläkuva enemmän. Ei siis kaksareita pois selfieistä, ei silmäpussien paikkailua tai hampaiden leikkivalkaisua. Itseasiassa en ymmärrä, miksi omaa kuvaa pitäisi parannella niinkin suurelta osin, kuin vaikka se kaksari pois. 

Onko se jotain itselleen valehtelua vai mitä?

 Eihän totuus muutu kuvaa leikkelemällä. Mitä, kun näkeekin henkilön ja kauhuissaan parahtaa, että mitä sulle on tapahtunut, kun naama roikkuu noin!? Ja selviääkin, että eikun se on se kaksari... 

Ei jei jei... vain kissakuvan kaltaista digiartia. 

Pari vuotta tulee siitä, kun aikaisemman puhelimen ostin ja laitoin siihen kaikki bloggerin kuvat Picasasta synkronoituna albumiin. Nyt uudessa puhelimessa ei vaan toimi ja olen kauan jo hakannut päätäni ja kännykkää vuorotellen pöydän pintaan, että mikä mättää! Tänään sitten löytyi pöytäkoneen kautta ilmoitus, ettei atc-kansiotani enää ole, ettei picasaa ole, ettei synkronointi kännykkään enää toimi.... WHAAAT!?

Onko nyt todellakin niin, ettei yksinkertaisesti bloggerin eli blogini kuvia saa androidiin, ei vanhoja eikä sitä mukaa, kun bloggaan, uusiakaan?! 

Jos tiedät, kerro. Ohjeista en tajunnut mitään, vaikka yritin tavata ja lukea. Enhän minä nyt kaikkia tietokoneelle lataa! ?

Jos valokuvat ovat tuottaneet minulle muhkuja (ylä-)päähän, niin Bona Valere on tuottanut arkeeni ihanuutta ja puhtautta. Nimittäin tuo ihastuttava Viron lahja Suomelle on myös luonnonkosmeettisen palasaippuan aatelistoa. Ja jos sanot, että "hyi, palasaippuat ovat niin last season", niin lue nyt edes. Ehkä muutat mielesi...

On totta, että minunkin lapsuudessani (kamalaa... Noin sanovat vain vanhukset!) opettaja pesi suun saippualla joka kerta, kun sanoimme ruman sanan. aluksi se oli hauskaa, sillä pääsimme kesken tunnin suun pesu-jonoon ja pois tunnilta. Sitten se muuttui ällöksi, sillä eräs äiti sai kuulla tästä ja syytti koulua ja varmaan koko yhteiskuntaa lapsensa bakterisoinnista. Siihen loppui P-sanan (kakan synonyymi) käyttö. Siihen loppui pitkäksi aikaa muutenkin palasaippuan käyttö. Mielummin sitä pisaran muotoista käsienpesusaippuaa, kuin likaista palasta. 

Nyt kuitenkin aikuisiällä olen kasvanut jo isoksi ajatustenikin suhteen ja tajuan sen, ettei enää 25 lasta pese samalla saippualla kuin minä, eikä remonttikätiset miehetkään Silkkisaippuallani, jolloin palaseen uurtuisi mustat syvät uomat, joissa elämää syntyisi ja kasvaisi. Nyt on kuuleppas ihan eri meininki tässä talossa! 

Ensinnäkin minulla on kaksi eri tapaa käyttää palasaippuoita. Yksi niistä on 

1. laittaa palasaippua pieneen pitsipussiin ja pestä sillä itseni. Tai kädet. Pitsi on vanhan pitsiverhon pitsiä, joten se on kierrätystä parhaimmillaan ja kaunista ja käytännöllistä. Pitsihän kuorii samalla, kun saippua pesee, muttei kuitenkaan riko ihoa. Lisäksi narun lenkistä saa saippuapussin kuivumaan, joten hygieenistä sekin. Samoin toimivat myös huovutetut saippuat.
   
   Toinen tapa on
   
2.  saippualautanen, muttei mitään tasapohjaista, jonka pohjaa vasten saippua limottuu, vaan siinä on oltava vähintäänkin urat. Minulla on lasinen kuppi, jossa erillinen levy saippualle. Siinä se ilmavasti kuivuu ja vesi tippuu vatiin. Ei saippuan pohjaan. 

Nämä Bona Valeren saippuat ovat 100% luonnollisia ja käsityönä tehtyjä. Jokainen pala on siis uniikki kappale. Valmistus tehdään perinteisin menoin, jolloin kaikki iholle arvokkaat aineet säilytetään. Tuotteet eivät sisällä minkäänlaisia synteettisiä aineita ja tuoksun antavat luonnolliset eteeriset öljyt. 

Bona Valeren valikoimassahan on eri tarkoituksiin ja eri tuoksuin lukuisia ihania saippuoita, mutta minun valintani on tällä kertaa Signe Seebidin Merisuola-appelsiini saippua ja Silkkisaippua. Pesuhetkiin luksusta. 

Näiden ympärille saa helposti rakennettua vaikka kuinka upeita hemmottelulahjakorejakin. 

Signe Seebid Merisuola-appelsiinisaippua on 100 grammainen palanen ihastuttavassa sinisessä kääreessä. Makealla appelsiinilla on mielialaa kohottava vaikutus samaan aikaan, kun hellävarainen vaaleanpunainen savi puhdistaa, kiinteyttää ja virkistää ihoa. Merisuola rentouttaa lihaksia ja estää tulehduksia. Lisäksi se auttaa ihoa palautumaan. Merisuola sopii rasvaiselle iholle, koska se vähentää rasvan muodostumista ja hikoilua. Erinomainen myös parranajoon tai sheivaukseen!

Punaisessa paketissa oleva Silkkisaippua on nimensä mukaan ylellistä ihonhoitoa silkillä ja itämaisilla aromeilla. Saippua sisältää aitoa silkkiä, jonka voi tuntea sen vaahdossa. Saippua sopii herkälle iholle ja sillä on ihoa kosteuttava vaikutus. Käytetään päivittäiseen pesuun.

Viltsun vinkkaus:

Jos itse kasaisin pienet hemmottelupaketit ystävälle, tulisi Merisuola-appelsiinisaippuan kaveriksi Signe Seebidin appelsiini vartalokuorinta sekä appelsiini-sheavoi kylpyvoide, joka pitää sisällään 7 ihanaa sydäntä. 

Vastaavasti Silkkisaippuan kanssa laittaisin Laventelihoidon ja Mansikka-Vanilja kasvonaamion.

Palasaippuat Bona Valere
teepuuöljy-eteerinen öljy Bona Valere
Tuoksukivi Bona Valere