Siirry pääsisältöön

Vauva ihanuutta ja vauva taakkoja, homovauvoja vai homoille vauvoja

Olet varmaankin kuullut tai lukenut lukuisia selityksiä siitä, miksi osa naisista on tullut raskaaksi vahingossa. Toinen mokoma syitä, miksi lapsia ei ole tehty vieläkään. Sitten oma lukunsa he, jotka hehkuttavat äitiyden ihanuutta ja sitä, kuinka heille tehdään vielä tyttö tai poika. Puhumattakaan naisista, jotka päättävät raskautensa kesken siksi, etteivät ole äitimatskua. Samaan aikaan tuolla jossakin suree lukuisia naisia ja myös miehiä sen vuoksi, etteivät voi saada lapsia. Ennenvanhaan rovioilla poltettiin pettäjiä tai sairaiden lasten synnyttäjiä lapsineen. Raskasta ja raastavaa kyynelien virtaa sekoittuen veriseen vanaan. 


Äitiys ei ole kaikille itsestäänselvyys eikä se ole myöskään synnynnäistä. Äitiys valitaan ja siihen kasvetaan, tai sitten ollaan kokonaan lapsettomia omasta tahdosta tai juurikin koska ei voida saada lapsia. Mutta voiko äitiyttä olla ilman lasta? Voiko äitiyttä olla, jos on keskenmenoja tai jos oikein kovasti tahtoisi saada lapsen, muttei saa? Kaikki ei myöskään tahdo saada sitä ensimmäistäkään, vaan kokee vauvat taakkoina tai miksi tehdä lasta, kun maailma on täynnä kotia tarvitsevia lapsia jo entuudestaan!? 

Äitiyden haaveet tai pelko siitä, että tulisi raskaaksi tai että joku kysyy taas, miksi ei vieläkään ole lapsia, ovat kaikki hyvin arkoja aiheita. Niistä on vaikea puhua ja jopa joskus surua tulvillaan. Äitiyteen ja lapsiin liittyvien asioiden kanssa ollaan hyvin avoimesti uteliaita, vaikka hienovaraisuus ja toisen kunnioitus ovat äärettömän tärkeitä asioita. 

Yksi ehkä puhutuimmista asioista uutisissa aiheeseen liittyen on tasa-arvo naisparin/miesparin adobtiossa ja keinohedelmöityshoidoissa. Kun lapsella ei olisi oikeutta elää rakastavien vanhempien lapsena, ellei vanhemmat ole heteropari. Kuitenkin eräskin tutkimus seurasi 78 lesboparia, jotka olivat saaneet lapsen hedelmöityshoidoilla. Lasten vointia seurattiin ja äitejä haastateltiin vuosien ajan. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota lasten psyykkiseen kehitykseen, ystävä- ja perhesuhteisiin sekä koulumenestykseen. Tutkimustuloksia verrattiin heteroperheiden lapsiin.

Lesboperheiden lapset saivat paremman tuloksen niin sosiaalisessa käyttäytymisessä kuin koulumenestyksessäkin verrattuna heteroperheiden lapsiin. Lisäksi heillä oli vähemmän häiriökäyttäytymistä. Näin ollen naisparien lapset olivat tutkimuksen mukaan tasapainoisempia lapsia. Nyt ei kuitenkaan kannata minua tästä ruoskia. Vaikka toisaalta, kyllä minä tätä asiaa lukiessani  sateenkaarilippua salaa heilutinkin aiemmin voitonriemuisena. ;)  Mutta kuka sanelee ehdot sille, millainen on hyvä äiti ja hyvä isä, millainen on hyvä vanhempi? 

Lähde: Terve.fi


Vauvaihanuutta on yhä kymmeniätuhansia joka vuosi Suomessa, vaikka syntyvyys onkin laskussa. Kuolleisuus on ylittänyt jo Suomessa syntyvyyden. Lapsia syntyi viime vuotta vähemmän edelliskerran nälkävuonna 1868, jolloin oli hirvittävä hätä. Jos aikaisemmin arvelutti työssä käyvien äitiys, nyt työttömät naiset pohtivat, onko lasta hyvä alkaa yrittämään laman keskellä. Yhä useampi toivoo saavansa vain yhden lapsen tai ei lapsia ollenkaan. Jos ei nyt ihan taakkoja ne vauvat olisikaan, niin huoli siitä, kuinka vauvan kanssa pärjää, jollei rahaa ole riittävästi ilman vauvaakaan. Mietin vain, onko Suomenkin ratkaisu maahanmuutto, vai voisiko niitä lapsia jo pikkuhiljaa alkaa saada hekin, jotka ihka oikeasti haluavat lapsen parasta kahden aikuisen rakastavassa liitossa?! Juu, homot ja lesbot siis ajatuksessa.

Sitten tulee ajatus: Homot saavat homoja vauvoja. He kasvattavat lapsestaan lesboja ja homoja. Heiltä puuttuu miehen tai naisen roolimalli. Samaan aikaan yhä useampi YH-vanhempi kasvattaa lapsensa yksin. Yksin...
Ja kyllä homopareilla on naispuolisia läheisiä ja lesbopareilla miespuolisia läheisiä. Esimerkiksi meidän pojalla on tärkeimpiin aikuisiin kuuluva eno, joka on ihan hetero ja isä hänkin. Siinä on miehen mallia kerrakseen. Puhumattakaan pojan isästä, sedistä, olihan ukkikin hetken aikaa hänen elämässä. Kaverit, kaverien isät, opettajat... On ollut ja nyt aikuisena on edelleen.

Tällaiset asiat pohdituttivat tänään.
Kerro sinä omista äitiyteen liittyvistä ajatuksistasi ja jollet tahdo lapsia, niin kuinka kiertää kaikki vauva-kahvipöytäkeskustelut, joissa osoitellaan sormella, etkö sinä jo ole siinä iässä...? 

Ja isät hei, miltä tuntuu olla isä, haluta olla isä tms ajatuksia!?

Olisi kiva saada palautetta myös sellaiselta, joka ei voi edes sietää lapsia. Kuinka elämä tässä yhteiskunnassa toimii siinä tapauksessa? 

Ja piakkoin tulossa viikonlopun kuulumisia. Makuelämyksiä ja erilaisia lapsia. Innolla uuteen viikkoon! 



Kommentit

Äitiyden pitäisi aina olla lahja, koska se ei missään nimessä ole itsestäänselvyys.
Kysyin mieheltä, että miltä isyys tuntuu? Hän vastasi, että isyys tuo vastuuta ja velvollisuuksia, mutta ne on valmis tekemään, koska lapsiaan rakastaa niin paljon.
Tällaisia ajatuksia meidän perheeltä.
Viltsu Mari sanoi…
Ihana Outi kun saimme myös miehesi ajatuksia. Kiitos!

Kuten miehesikin sanoi, vastuu on valtava lapsesta ja todenteolla se on sen arvoista, kun lapsen saa toivottuna. Minä en vahinkolapsia edes tiedä, sillä aikuinenhan se tekee vahinkoja, mutta myös syyttömiä lapsia.

Lahjoja ovat minunkin mielestäni. Sain oppia sen jo nuorena, kun suotiin yksi lapsi eikä useampaa. Jäi haave 12 lapsesta sikseen. Onneksi ihana poika on kuitenkin.
Viltsu Mari sanoi…
Ihana Outi kun saimme myös miehesi ajatuksia. Kiitos!

Kuten miehesikin sanoi, vastuu on valtava lapsesta ja todenteolla se on sen arvoista, kun lapsen saa toivottuna. Minä en vahinkolapsia edes tiedä, sillä aikuinenhan se tekee vahinkoja, mutta myös syyttömiä lapsia.

Lahjoja ovat minunkin mielestäni. Sain oppia sen jo nuorena, kun suotiin yksi lapsi eikä useampaa. Jäi haave 12 lapsesta sikseen. Onneksi ihana poika on kuitenkin.
mummo sanoi…
Lapset eivät ole itsestään selvyys mitenkään, itsekään en meinannut millään saada kolmatta lasta. Enemmänkin olisin halunnut, mutta terveydellisistä syistä se ei ollut mahdollista, siksi varmaankin olen niin ikionnellinen näistä kolmesta. Lähipiiriin kuuluu myös lapsettomuutta ja se on todella arka ja kipeä asia. Vanhempia on monenlaisia, ei yhtä oikeanlaista olekaan. Tärkeintä on nähdä lapsen olevan rakastettu.
Lapset ovat lahjoja, ei niitä tehdä tosta vain. ´Vaikka joskus ajattelen, kun äiti saa kuudennen lapsen ja kolme viimeistä on ollut ns. yhdenillanjutun jälkeisiä. Kait nekin ovat lahjoja ? Tai 16 v. menee ulkomaille ja yhdenillan jälkeen ns. tuntemattomalle isälle lapsi. Välillä en oikein ymmärrä..........miksi toisille on liiankin helppoa ja toisille liiankin vaikeaa ???
Viltsu Mari sanoi…
Mummo, Ihanaa, että sulle annettiin mahdollisuus kuitenkin kahteen, vaiko siis kolmeen? lapseen. <3
Mulla on yksi, joka on pqarasta maailmassa.
Viltsu Mari sanoi…
Tuija, Se on totta, ettei lapsia vaan tehdä noin vaan. Joillakin se tosin onnistuu just sillon, kun tahtovat, mutta hyvin monessa perheessä lapset tulevat vain lahjana.
Yhdenillanjuttu-lapset ovat lahjoja hekin. Ei ehkä just sille äidille, ellei hän ole siihen valmis, mutta lapsen syy se EI ole koskaan! Lapsi ei päätä milloin tulee ja kenelle, rakkaudesta vai humalaseikkailusta. Ja jollei itse lasta tahdo pitää, aina on jossain joku lapseton, joka niiin ilolla ja rakkaudella antaisi kodin lapselle, kun vaan saisi adobtoida hänet!
Nanna sanoi…
Seitsemän lahjaa niin kuin tiedätkin. Ekat tekemällä tehty,väkisin väännetty ja peittoja heiluteltu kalenterin mukaan;) Arki yksin on välillä todella raskasta mutta tähänkin tottuu ja koko ajan helpottaa. Niin rakkaita,jokainen,erilaisia ja ihania,kiitollinen saan olla!

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…