Vauva ihanuutta ja vauva taakkoja, homovauvoja vai homoille vauvoja

Olet varmaankin kuullut tai lukenut lukuisia selityksiä siitä, miksi osa naisista on tullut raskaaksi vahingossa. Toinen mokoma syitä, miksi lapsia ei ole tehty vieläkään. Sitten oma lukunsa he, jotka hehkuttavat äitiyden ihanuutta ja sitä, kuinka heille tehdään vielä tyttö tai poika. Puhumattakaan naisista, jotka päättävät raskautensa kesken siksi, etteivät ole äitimatskua. Samaan aikaan tuolla jossakin suree lukuisia naisia ja myös miehiä sen vuoksi, etteivät voi saada lapsia. Ennenvanhaan rovioilla poltettiin pettäjiä tai sairaiden lasten synnyttäjiä lapsineen. Raskasta ja raastavaa kyynelien virtaa sekoittuen veriseen vanaan. 

Äitiys ei ole kaikille itsestäänselvyys eikä se ole myöskään synnynnäistä. Äitiys valitaan ja siihen kasvetaan, tai sitten ollaan kokonaan lapsettomia omasta tahdosta tai juurikin koska ei voida saada lapsia. Mutta voiko äitiyttä olla ilman lasta? Voiko äitiyttä olla, jos on keskenmenoja tai jos oikein kovasti tahtoisi saada lapsen, muttei saa? Kaikki ei myöskään tahdo saada sitä ensimmäistäkään, vaan kokee vauvat taakkoina tai miksi tehdä lasta, kun maailma on täynnä kotia tarvitsevia lapsia jo entuudestaan!? 

Äitiyden haaveet tai pelko siitä, että tulisi raskaaksi tai että joku kysyy taas, miksi ei vieläkään ole lapsia, ovat kaikki hyvin arkoja aiheita. Niistä on vaikea puhua ja jopa joskus surua tulvillaan. Äitiyteen ja lapsiin liittyvien asioiden kanssa ollaan hyvin avoimesti uteliaita, vaikka hienovaraisuus ja toisen kunnioitus ovat äärettömän tärkeitä asioita. 

Yksi ehkä puhutuimmista asioista uutisissa aiheeseen liittyen on tasa-arvo naisparin/miesparin adobtiossa ja keinohedelmöityshoidoissa. Kun lapsella ei olisi oikeutta elää rakastavien vanhempien lapsena, ellei vanhemmat ole heteropari. Kuitenkin eräskin tutkimus seurasi 78 lesboparia, jotka olivat saaneet lapsen hedelmöityshoidoilla. Lasten vointia seurattiin ja äitejä haastateltiin vuosien ajan. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota lasten psyykkiseen kehitykseen, ystävä- ja perhesuhteisiin sekä koulumenestykseen. Tutkimustuloksia verrattiin heteroperheiden lapsiin.

Lesboperheiden lapset saivat paremman tuloksen niin sosiaalisessa käyttäytymisessä kuin koulumenestyksessäkin verrattuna heteroperheiden lapsiin. Lisäksi heillä oli vähemmän häiriökäyttäytymistä. Näin ollen naisparien lapset olivat tutkimuksen mukaan tasapainoisempia lapsia. Nyt ei kuitenkaan kannata minua tästä ruoskia. Vaikka toisaalta, kyllä minä tätä asiaa lukiessani  sateenkaarilippua salaa heilutinkin aiemmin voitonriemuisena. ;)  Mutta kuka sanelee ehdot sille, millainen on hyvä äiti ja hyvä isä, millainen on hyvä vanhempi? 

Lähde: Terve.fi

Vauvaihanuutta on yhä kymmeniätuhansia joka vuosi Suomessa, vaikka syntyvyys onkin laskussa. Kuolleisuus on ylittänyt jo Suomessa syntyvyyden. Lapsia syntyi viime vuotta vähemmän edelliskerran nälkävuonna 1868, jolloin oli hirvittävä hätä. Jos aikaisemmin arvelutti työssä käyvien äitiys, nyt työttömät naiset pohtivat, onko lasta hyvä alkaa yrittämään laman keskellä. Yhä useampi toivoo saavansa vain yhden lapsen tai ei lapsia ollenkaan. Jos ei nyt ihan taakkoja ne vauvat olisikaan, niin huoli siitä, kuinka vauvan kanssa pärjää, jollei rahaa ole riittävästi ilman vauvaakaan. Mietin vain, onko Suomenkin ratkaisu maahanmuutto, vai voisiko niitä lapsia jo pikkuhiljaa alkaa saada hekin, jotka ihka oikeasti haluavat lapsen parasta kahden aikuisen rakastavassa liitossa?! Juu, homot ja lesbot siis ajatuksessa.

Sitten tulee ajatus: Homot saavat homoja vauvoja. He kasvattavat lapsestaan lesboja ja homoja. Heiltä puuttuu miehen tai naisen roolimalli. Samaan aikaan yhä useampi YH-vanhempi kasvattaa lapsensa yksin. Yksin...

Ja kyllä homopareilla on naispuolisia läheisiä ja lesbopareilla miespuolisia läheisiä. Esimerkiksi meidän pojalla on tärkeimpiin aikuisiin kuuluva eno, joka on ihan hetero ja isä hänkin. Siinä on miehen mallia kerrakseen. Puhumattakaan pojan isästä, sedistä, olihan ukkikin hetken aikaa hänen elämässä. Kaverit, kaverien isät, opettajat... On ollut ja nyt aikuisena on edelleen.

Tällaiset asiat pohdituttivat tänään.

Kerro sinä omista äitiyteen liittyvistä ajatuksistasi ja jollet tahdo lapsia, niin kuinka kiertää kaikki vauva-kahvipöytäkeskustelut, joissa osoitellaan sormella, etkö sinä jo ole siinä iässä...? 

Ja isät hei, miltä tuntuu olla isä, haluta olla isä tms ajatuksia!?

Olisi kiva saada palautetta myös sellaiselta, joka ei voi edes sietää lapsia. Kuinka elämä tässä yhteiskunnassa toimii siinä tapauksessa? 

Ja piakkoin tulossa viikonlopun kuulumisia. Makuelämyksiä ja erilaisia lapsia. Innolla uuteen viikkoon!