Suolaa ja sokeria

Minun ystävänpäiväni taisi olla tänään postista päätellen. Ainakin postipoika kantoi niin paljon kaikenlaisia ylläreitä tänne meille, että hämmästyin kovasti. Minähän olen kuuluttanut ääneen, etten laittele ystävänpäiväkortteja tai lahjoja kenellekkään! Paitsi ne arpomani palkinnot täällä. 

No ok, hieman taisin lipsua minäkin, sillä tänään postireissulla lähti lähes 20 kirjelähetystä matkaan. Suurin osa oli ystävänpäivätervehdyksiä ja lahja-palkintoja. Oli siellä myös pari hakemustakin. Jos vaikka saisin niitä omia potilaskansioitani ja askel lähemmäs yksityistä sektoria.

Yksityissektori tuli taas tänään mieleeni siinä asiassa, että toista viikkoa meni, ennenkuin sain minulta loppuneet lääkkeet! Tuossahan oli sellainen homma, että kävin jo joulukuussa lääkärillä, jonka piti uusia kaikki reseptit. Hän häsläsi ja meuhkasi siellä niin, että hirvitti ihan. Laittoi lähetteen meditointiin, jotta oppisin. 

Meditointiahan olen harrastanut pitkälle toistakymmentä vuotta, eli se taito on hallinnassani. Lääkäri ei vaan sitä uskonut ja halusi tuohon uuteen, muodikkaaseen ryhmään minut, tai kuten hän sanoi, se on nyt hottia ja siihen hän laittaa lähetteen. 

No, ei siinä auttanut sanoa, että osaan jo ja saan itseni ajatukset muualle ja saan hengiteltyä rauhallisesti pla pla pla... Puhuin kuuroille korville.

Samainen lääkäri hoselsi reseptit nopeasti käteen ja lähestulkoon työnsi ovesta ulos. 

Apteekissa hakiessani ekaa lääkettä, selvisi, että lääke oli väärä! Puhelu hoitajalle, joka laittoi viestiä eteenpäin. Sain tarvittavan lääkkeen jälkeenpäin.

Katsotaas tässä välissä paketista löytynyt ystävänpäivälahjamme.

Eikös olekin ihana!

Ihan itse tehty pupu. Pääsee esille kirjahyllyn päälle. 

Ja herkut syötiin heti. :)

Kiitos Satu!

Tuo lääkäriasia meni sitten sillai, että tokihan ajattelin, kun hän selitti jotain e-resepteistäkin, että osa on sitten e-resepteinä. Nyt kun toista viikkoa sitten menin hakemaan paria lääkettä lisää apteekista, selvisi, ettei mitään reseptejä ollut olemassakaan! 

Uusinta kestäisi viikon. Saisin e-reseptit sitten. Eli odotellaan...

Olen nyt kotoa käsin katsellut netistä, missä ne reseptit viipyvät! Ei näy, ei kuulu. Olotilani alkoi mennä alaspäin, kuin lehmän häntä. Kivut lisääntyivät ja mietin jo sitäkin vaihtoehtoa, että painelen päivystykseen hakemaan lääkkeet sitä kautta. Mutta se vaihtoehto on niin viimeinen keinoni. Jotenkin sitä ajattelee, että sinne menevät vain hengenhädässä olevat ja todella vakavasti sairaat.

Odotin... Aloin voimaan jo pahoin. Tänään emme menneet syömään ulos, vaan haimme ruuat kotiin. Patonkia. Nam nam. Vaan kyllä etoi. Puolet söin, puolet odottelee vielä. 

Availin postit. 

Kotilaiskan ihana ystävänpäiväkortti ja vaihtariatc! Tuota merenneitosta olen jo katsellut hänen blogistaan tovin. Sinistä, merta, merenneito... Voiko kortti olla täydellisempi?! Ja sitten tuo toinen kortti! Huomaan, että Kotilaiska on sekä ottanut huomioon kommenttejani, että tykkäämisiäni. :) Tuo on niin upea ja sanoma todella kaunis! 

Kiitos Kotilaiska!

Posti toi myös voittamallani lahjakortilla ostamat tuotteet. Voitin nimittäin lahjakortin positiivisuudellani! Tilasin Muruselle t-paidan ja itselleni viikkarin. :D Sillä viikataan vaatteet siistiin nippuun. Halusin kokeilla sitä, että onko pinot siistimmät sen kanssa vai annanko lapselleni sen. No, täytyy sanoa, että vaatekaappien siivous on hyvinkin pian! ;)

Mukana tuli seinävuosikalenteri.

Avasin myös Tuikulta saamani iiiiso laatikon. Hui! Mitä kaikkea!

Kortti itsessään on ihana! Kiitos! 

Ja kaikki se muu, mitä laatikosta paljastui. 

Hurrrjan paljon kaikkea!

KIITOS Tuikku!

Ja Pinskulle kanssa kiitosta! Nimittäin tuli myös häneltä papruja ja kukkasia! On mulla ihania ihmisiä ympärilläni! On huomattu jo jonkin aikaa!

Posti toi myös meidän kauan odottaman tiedon, joka tulee saamaan aikaan raskaampaa aikaa meille, mutta toisaalta toivon mukaan helpottaa ajan kanssa. Mutta se asia ei ole varsinaisesti minun asiani, vaikka osallisena olenkin, joten ei siitä sen enempää.

Joo, otin toisen niistä saamistani lääkkeistä. Kohta alkoikin väsyttää. Mutta puhelin soi.

Vastasin, sillä se oli tärkeä puhelu poikani asioista. 

Uusi lääkärireissu oli onnistunut siinä määrin, että kiireellisenä apua tulossa! 

Vihdoinkin!

 ja niinpä otin päikkärit. 

Sikeää, levollista ja ihanaa unta. Nukuin kuin tukki! Ja kun Murunen tuli herättelemään, olin tyhjentynyt kaikesta inhottavasta tunteesta. Ei oksettanut enää, ei koskenut niin kovaa, muutenkin levollisempi ja parempi olla. Onneksi sain kivut hallintaan! 

Rankka päivä alkaa olla lopuillaan. Kaikki järjestyy ihan varmasti. 

Parhain päin!

Elämä on... Suolaa ja sokeria!