Pienten lasten äidit

Yleistämättä paras, joten jos olet pienten lasten äiti, etkä koe tätä kirjoitusta sinua kohtaan osuvaksi, niin ole onnellinen vaan. En ole yleistämässä kaikkia samaan kastiin vaan ihan näitä omia kokemuksiani taas kertoilen ja lähes ääneen pohdiskelen. 

Miten kummallisia selityksiä sitä kuuleekaan pienten lasten äideiltä tai myös isiltä. 

Kohdalleni on sattunut esimerkiksi tapaus, jossa iso lapsi jäi ilman isän huomiota ja mitään yhteistä eivät kerenneet yhdessä puuhata, koska pienet lapset veivät kaiken ajan. Niinpä isoin laitettiin mummolaan, kavereitten luo, kaupungille.. Ihan sama missä oli ja miten oli, kunhan oli poissa. Pienten lasten kanssa sitten kerettiin puistoon, huvipuistoihin, eläinpihoihin, muskareihin, uimakouluihin... Mutta ne pienet lapset ovat yhä vain ne pienet lapset ja kuitenkin aika kuluu...

Toisessa ja taitaapa olla muutamissa muissakin perheissä äiti kerkeää shoppailla nettikirppiksillä yhtä jos toistakin. Kerkeää vastailla yksityisviesteihin osoitetietonsa laittaen ja kommentoida yleisöpalstoilla kaikenlaista, mutta ei millään kerkeä maksaa ostoksiaan yksityishenkilöille ajallaan. Menee viikko tai kaksikin, ennenkuin kerkeää. Ja ihan vaan siksi, että pikkulapsi valvottaa, huutaa ja kiukkuaa.

Eräs pienen vauvan äiti kerkeää selailla humoristisia sivustoja ja jakaa niitä Facebookissa. Hän kerkeää vastaamaan viesteihin samoin tein. Hän päivittelee profiiliaan yhtenään. Mutta ei kerkeä imetykseltään maksaa tilauksiaan.

Usein kuulee, kuinka pienet lapset vievät kaiken ajan. Ei kerkeä käydä kylässä, ei soitella, ei lähteä kahville, ei yhtikäs mitään kerkeä tekemään. aina ja kaikkialla se pieni lapsi roikkuu hihasta tai lahkeesta ja vaatii huomiota. 

Kysymys kuuluu: Kuinka ihmeessä entisvanhaan kerettiin kasvattaa 13 lasta, hoitaa kotityöt, pestä pyykit joessa, hakea vesi lammelta, pilkkoa puut, lämmittää koti, käydä kaupalla... ?

Itsellänikin on ollut joskus pieni lapsi. Vauvana hänellä oli koliikki. Itkua piisasi. Sittemmin ilmeni diagnoosiin yltänyt käyttäytymishäiriö. Olen kuitenkin kerennyt pienen lapsen kanssa opiskella, tavata ystäviä, hoitaa kotityöt, tehdä omia harrastuksiani... Ja silti olen ollut lapseni kanssa, hoitanut hänet parhaalla tavalla, mitä olen voinut koskaan hoitaa,...

Ja moni muu äiti on myös lapsensa hoitanut moitteetta ja silti aikaa on ollut muullekin, kuten vaikka maksaa se yksi ainoa lasku tai ottaa aikaa itselleenkin. 

Äiteys ei ole lapsen palvelemista koko aikaa, vaan yksi osa kasvatusta on joskus antaa tilaa hengittää ilman äidin seuraa. Lapsi kun oppii olemaan vain ja ainoastaan äidin sylissä, ei hän haluakkaan pois sylistä. Tai jollei kukaan muu koskaan hoida häntä tai ole hetkeäkään yksin, ei koskaan opi siihen! Silloin se äiti on oltava aina siinä vierellä!

Lapsikin tarvitsee lomaa vanhemmistaan, ihan samalla tavalla kuin vanhemmat lapsistaan! Näin ollen loma on välttämätön ja se auttaa siihen jaksamiseen ja hyvään kasvattamiseenkin.

Tällaisia mietteitä tällä kertaa.