Ny mummoillaan!
Muistan lapsuudestani mummolan hyvin. Maaseutu, lehmiä niityllä, ruohon tuoksu. Mummolan portin pielessä kasvoi metsämansikoita kesällä. Mummolassa ei ollut kiirettä, ei meteliä, ei saasteita. Siellä oli maaseudun rauha, joki jossa opettelin uimaan ja rakastava mummi ja ukki.
Mummolassa oli ihanaa olla. Siellä mummi opetti leipomisen taitoja, antoi minun aina tehdä oman kakkaran ja pullan. Yhdessä pestiin mummon kanssa pyykkejä joessa. Siellä ukki opetti veistämään puukolla ja kalastamaan mato-ongella. Ukin kanssa oltiin hippasta ja heitettiin tikkaa.
Kun ukki oli vielä töissä, menin häntä vastaan tien haaraan. Kesällä polkupyörällä tai juosten ja talvella potkukelkalla. Mummo ei ollut töissä, mutta työt teki kyllä kotona.
Meitä serkuksia oli aikamoinen liuta. Kuitenkin lapsuuden mummolassa mahduimme nukkumaan vaivatta mummolan sohvalle. Minä nukuin vedettävässä puusohvassa, eli pottulaatikossa. Se oli hauska paikka.
Oi niitä aikoja... Jouluja mummolan pöydässä, kesiä vapaana ja villinä, talvilomia ja lumileikkejä...
Mummi opetti, ettei tulella saa leikkiä. Enkä leikkinytkään. Me leikimme siellä inkkareita ja länkkäreitä tai seikkailijoita. Se oli kaunis paikka, jännittävä ja kasvatti ketteryyttä.
Näiden muistojen mukaan tein myös tämän kortin. Lapsuuteni muistoille. Niille ihanille hetkille:
Ny mummoillaan!
Mummolassa oli ihanaa olla. Siellä mummi opetti leipomisen taitoja, antoi minun aina tehdä oman kakkaran ja pullan. Yhdessä pestiin mummon kanssa pyykkejä joessa. Siellä ukki opetti veistämään puukolla ja kalastamaan mato-ongella. Ukin kanssa oltiin hippasta ja heitettiin tikkaa.
Kun ukki oli vielä töissä, menin häntä vastaan tien haaraan. Kesällä polkupyörällä tai juosten ja talvella potkukelkalla. Mummo ei ollut töissä, mutta työt teki kyllä kotona.
Meitä serkuksia oli aikamoinen liuta. Kuitenkin lapsuuden mummolassa mahduimme nukkumaan vaivatta mummolan sohvalle. Minä nukuin vedettävässä puusohvassa, eli pottulaatikossa. Se oli hauska paikka.
Oi niitä aikoja... Jouluja mummolan pöydässä, kesiä vapaana ja villinä, talvilomia ja lumileikkejä...
Mummi opetti, ettei tulella saa leikkiä. Enkä leikkinytkään. Me leikimme siellä inkkareita ja länkkäreitä tai seikkailijoita. Se oli kaunis paikka, jännittävä ja kasvatti ketteryyttä.
Näiden muistojen mukaan tein myös tämän kortin. Lapsuuteni muistoille. Niille ihanille hetkille:
Ny mummoillaan!
Kortti on kaksiosainen, tekstitön.
Kuva tuo muistoja siitä, kuinka istuin mummon sylissä ja hän luki minulle kirjaa. Mummoni osoitti kaikin tavoin rakkautensa meille lapsenlapsille. Niin myös ukkikin.
On hassua ajatella, että olen itse nyt samoja ikiä, kuin mummoni silloin, kun tuli mummoksi. :) Minulle mummi ja ukki eivät siis ole välttämättä pelkästään vanhuksia, ryppyineen ja harmainen hiuksineen. Mutta mummoni oli pullantuoksuinen.
Kortissa kukkaruukku on koholla hieman. Reunassa satiininauha ja pitsiä.
Kommentit