Onko sinulla mitään?

Mietitkö, ettei sinulla ole mitään? ettet omista yhtään mitään etkä koskaan saa mitään? Olet varattomana ilman rahaa, eikä mikään ole mitään, mitä saat? Haluaisit yhtä ja toista asiaa, mutta ne kaikki ovat saavuttamattomissa? Tililläsikään ei ole kuin muutama satanen, lompakossa kenties 20 euroa? Mitä sellaisella summalla tekee? ruoka maksaa, vaatteet maksavat, on bensakuluja ja on leffalippujen ostoa... Pitäisi mennä yksiin juhliin ja ostaa uudet vaatteetkin sinne. Pitäisi tehdä vaikka ja mitä ja nyt kyllä haluan viinerikahvit! Kuulostaako tutulta? Ja tienaat vaan jonkun reilun tonnin ja puolisosi saa saman verran? Ehkä asumistukea vaivaset 30 euroa? Jos sitäkään? voi voi.. Onpas kurjaa! Kuinka sinä voit selvitä sellaisella summalla?! 

Samaan aikaan naapurin rouva ajelee kotiin uudella mersullaan ja on käynyt kampaajallakin taas. Kerran kuussa hän siellä ravaa... Millä rahalla?! Varmasti miehensä rahoja tai pankin... Pyh!

Itse käyt vaan kerran kolmessa kuussa!

Ostit kummilapselle tai tyttären pojalle uuden paidan. Oli tarjouksessa ja vain 15 euroa. Sitten tarjouksesta sait paljon kaipaamasi kirjan vain kympin, kun normaalisti se olisi 30 euroa! Säästöä! Kirppikseltä löysit todella edullisesti tarpeellista! Pöytäliinan eurolla, hammastikkutelineen 50 sentillä, paidan 10 eurolla, kuppeja 5 kpl 10 eurolla, vanhan potan viitosella ja aivan ihanan sohvatyynyn. Sekin oli vaan 2,50euroa! Olipa halpa reissu! Kaupassa olis menny ainakin 70 euroa! Ai juu, kaupastahan sitä saikin taas tarjouksia kantaa pakkaseen asti! Leipää, jauhelihaa, maitoa, kalaa, makkaraa, juustoa, perunoita, hedelmiä, makeisia, kahvia, teetä, keksejä ja päiväkahville ne viinerit! Kauppaan sinulla meni siis vaivaset 60 euroa. Ei paha...

Yhteensä siis koko reissu jotakuinkin 184euroa! 

Oletko tullut ajatelleeksi, että tuollainen summa on ihan hirvittävän iso raha?! Ja vain tarjouksia ja jotain pientä...

Sitä ei tahdo huomata, kuinka rahat riittävät pitkällekin ja kuinka saat vaikka ja mitä. sitä ei huomaakkaan, kuinka pienistä summista kasvaa iso summa, kun niitä on monia. Ja jos mietit, ettei ole varaa mihinkään isoon, voisiko niistä pienistä tinkiä ja säästää siihen isompaan? Harkitse kahdesti tai jopa kolmestikin, tarvitsetko ihan todella sitä pöytäliinaa tai kirjaa. voisiko sen kirjan lainata kirjastosta ja onko liinoja jo kaappi täynnä? Tai voisitko ajatella myyväsi jotain pois ja niillä rahoilla säästää?

Katso ympärillesi. Katso tarkasti! Näetkö kaikki ne huonekalusi, koriste-esineet, kirjat ja musiikkiäänitteet, kukamaljakot, vaatteet, meikit,.. Kurkistappa ruokakaappiin. Se on täynnä. Eikös vaan? On jos jonkinlaista tarviketta. Tarvitsetko todellakin kaupasta jotain vai voisiko niistä jo olevista taikoa jotain, ennenkuin ne menevät vanhaksi? Voisiko jostakin luopua?

Itse teen niin, että myyn pois mitä en tarvitse enää. Pienikin summa auttaa saamaan jotain tarpeellista tilalle. Lisäksi teen koruja ja kortteja ja niillä rahoilla ostan tarpeellista. Yleensä se on lääkkeet, mitä tarvitsen ja mihin menee suurinpiirtein satanen kuussa. Toisinaan kuitenkin saan jotain ylimääräistäkin ostettua. Vaikkapa herkkuja tai jotain tarpeellista tai itselleni kivaa. Ei mitään kallista, mutta muutaman euron juttuja. Tai vaihdan, jos joku tarvitsee sitä, mitä minä en tarvitse.

Tuloja minulla on sen verran, etten saa edes vuokraa maksettua. Saan kuitenkin maksettua lainani lyhennyksiä ja lääkekulujani ja puhelinlaskun. Ei niillä tuloilla, mitä minulle tulee, saa kampaajaa kuin kerran vuodessa. Leffassa tai teatterissa ei käydä eikä baareissa, ostella uusia vaatteita alennusmyynneistä eikä kirppikseltä mitä tahansa eurolla tai kahdella. Jokainen lantti on tarkoin mietittävä. Ja totta hemmetissä se ottaa päähän välillä! 

On nöyryyttävää selitellä, miksi en voi mennä tai tulla tai lähteä. On hävettävää olla menemättä ettei tarvitse ostaa lahjaa tai hävettää lähettää jokin parin euron lahja ja kuulla, kuinka toisilta tuli 50 euroa. On noloa kulkea samoissa vaatteissa, missä kuljin jo 10 vuotta sittenkin tai löytyypä jopa 18vuotta vanhojakin vielä kaapista! On hemmetin turhauttavaa selitellä koko ajan, ettei ole varaa, ettei voi, ettei ole mahdollisuutta. Tai  saada mainoksia kotiin, kun ei niitä halua edes lukea! 

Ja koko ajan tiedostaa se tosiasia, että minun tilanne paranisi, jos menisin töihin... Saisin sen reilun tonnin joka kuukausi rahaa! Kuinka lähellä se olisikaan... Mennä vain töihin... Mutta kun ei voi! Se ristiriita, kun tiedät tuon ja senkin, että ajatuskin pelottaa! Tietää se tosiasia, että minä olen syypää tähän lamaani, mutta siltikkään en tahallisesti. Tämä on tahtomattani kaikki! Minulta ei kysytty, haluanko sairastua vai en. 

Niin... Tilanne on tämä. silti sanon, että minä olen äärettömän rikas! On vain nähtävä se kaikki, mitä minulla on! Koti täynnä lämpöä ja rakkkautta. Turvallista eloa. Ja on huonekalut, verhot ikkunoissa, on ystäviä ja on netti, millä touhuta. On askartelun ilot ja on silmät, joilla katsoa. On lapsi ja puoliso. On polkupyöräkin, vaikken voikkaan sillä ajaa. Odotan, että se päivä tulisi. 

Voi että! Kyllä minä olen rikas! Paljon rikkaampi, kuin se mersulla ajava rouva, jonka naama on alaspäin... 

Minä hymyilen sisältä ulos. Tänään en murehdi. Tänään katselen kevättä kohti!

When I had nothing to lose, I had everything. When I stopped being who I am, I found myself. -Paulo Coelho