Kirjoittaisinko...?

Mietin tämän päiväiselle kirjoitukselleni aihetta. tuntuu siltä, kuin aiheet olisivat hukkuneet yön aikana pimeyteen. Heräsin ennen kello kolmea aamuyöllä ja nukahdin toviksi vasta kuuden ja seitsemän välillä. Se on taas se aika viikosta, kun lääkitys EI ole kohdallaan ja kivut puskivat pintaan. Välillä jopa sille mallille, että hengitykseni alkoi tihentyä ja puristi rinnasta. Ei mitään vakavaa, mutta ei mitään mukavaakaan. Siinä siis syy siihen, ettei oikein ajatukset kulje.

Halusin kuitenkin kirjoittaa jostakin. Mietin aamusella, mikä voisi olla sopiva aihe. Kirjoittaisinko ajankohtaisista asioista, mihin olen törmännyt toistuvasti tuolla netissä toimivissa kirpputoreissa. Saa olla varovainen huijareiden ja epärehellisten ihmisten kanssa. Turhan usein joutuu lukemaan kommentteja, kuinka joku on jättänyt maksamatta tilauksensa tai laittamatta tuotteita vaikka maksu on suoritettu jo aikoja sitten. sitten on ne, jotka varaavat, mutteivät sen koommin enää ilmoita itsestään. Osalla vaihtuu nimimerkki tai henkilöllisyys, osa katoaa kokonaan.

Ei, liian ikäviä ja mieltä pahoittavia asioita. Haluaisin kirjoittaa jostakin muusta. Iloisesta. Kivasta. Positiivisesta ja mieltä kohentavasta asiasta! Mutta mistä?!

Bloggerissa kuuluu olevan ongelmia yhdellä jos toisella. Joku ei saa kuvia lisättyä, toinen ei pääse koko blogiin kirjautumaan ja kolmannella loppui kuvatila. Outoa! Mulla toimii ihan täysin kaikki. Kaikki muu paitsi tämä oma ajattelu tänään. ;D

Mutta en minä halua siitäkään kirjoittaa... Ikäviä juttuja nuokin. Haluan riemua! Naurua! Ääneen laulua! Haluan huutaa maailmalle, että nyt on kevät tulossa! Haluan lintujen laulua, auringon paistetta, kevätpuron solisevaa kutsuhuutoa... Mutta vielä on jäässä maa, lunta peittonaan. Siksikö minäkin hiljaisuudessani täällä makaan?

Kirjoittaisinko siis lasten leikeistä? Vanhusten bingoillasta? Nuorten ekatreffeistä? Ensi suudelmasta? Kertoisinko siitä, kun itse olin nuori, villi ja vapaa? Vai siitä, kun löysin sen oikean rakkauden? Kertoisinko hetkestä, kun lapseni syntyi vai siitä, kun kirjoitin ihka ekan blogipäivitykseni? Hmm...

Ykskaks huomaan kirjoittaneeni vaikka mitä, vaikken kuitenkaan mistään. Olisiko siis parempi lopettaa tähän? ;)

Mukavaa keskiviikkopäivää! Minulla se on hiljainen, rauhallinen, lepoa täysi. Parantelen.


Kommentit

  1. Auringonpaisteesta, Säteen "juttelusta" Speden yllättämisestä, korujen vääntämisestä... Niistä olisi minun iloiset jutut juuri nyt tehty ;D

    VastaaPoista
  2. Hei. Kyselit vauvakortissani olevasta ympyrälaiman alla olevasta stanssista. Juu ei siis ole kakkupaperi vaan pyöteästä sydänstanssisarjasta (4) toiseksi pienin. Ne pienet kohokuviot jotka ei kuvassa näy kunnolla siinä reunoilla on embossattuja sydämiä. Stanssi on LL (Lin&Lene Design)

    VastaaPoista
  3. Mä nyt vielä siitä kevään tulosta muuten hehkuta henkilökohtaisella tasolla, mutta eilen yllätyin, kun linnut lirputti kovinkin keväisellä nuotilla auringon paisteen aikaan. Kyllä se piristi.

    VastaaPoista
  4. Kiitos tästä positiivisesta ajattelustasi tämän postauksesi muodossa, vaikka olen ymmärtänyt, että elämäsi ei ole aina kovin helppoa kipujen kanssa.
    Toivon Sinulle auringonpaisteisia kevätpäiviä, vaikka ei ihan vielä keväältä tunnukaan :)

    VastaaPoista
  5. Tuula: Sinulla onkin hyvä asenne. Vaikka surua ja murhetta on elämässänne, niin silti ne iloisetkin asiat arkipäivää.

    Anitta: Kiitos! Se onkin todella kaunis pieni "kakkupaperi". :) Pitääpä jossain vaiheessa yrittää löytää sellainen.

    Katja: Juu, no ei se puro ihan vielä solise. ;D Nuotiolla on aivan ihanaa olla! Piristää todellakin!

    Mate: Ei ole helppoa, ei. ei kipujen kanssa eikä se, että hylätään toimeentulo siksi, että olen VAIN kivulias, enkä diagnosoitu ja kivulias. :( Mutta yksi selviytymiskeinoni tässä elämässä on positiivinen ajattelu. Ilman sitä romahtaisin hetkessä pohjaan saakka. Sieltä ei ylös sitten päästäisikään helpolla. Nimimerkillä kokemusta pohjaltakin.

    Kiitos paljon teille kaikille!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari