Olipas se nukahdus
Minä nukahdin eilen illalla silmät auki. Kaikki alkoi siitä, että iltasella alkoi väsyttää ihan niinkuin normaalistikin tähän aikaan viikosta väsyttää nämä särkylääkkeet. Juu, en puhu mistään panacodista tai buranasta, vaan "pikkusen" järeämmistä aineista. Tuossa pari päivää tuli oltua liikkeellä niin paljon, ettei kerennyt päikkäreitä nukkua eikä sitä "normaalia" lepoa ottaa, mikä näyttää olevan tarpeen sittenkin. No, siis eilen se kostautui sitten.
Ensin tuli hermokipuja oikeaan jalkaan. Ei mitään uutta sekään. Sitten kun se kipu alkoi hellittää, tuli totaalinen väsymys siitä rentoutumisesta, kun saan vihdoin huokaista helpotuksesta. Enää ei tarvinnut kulmat kurtussa hieroa jalkaa eikä heilutella sitä hermostuneena, ei ajatella keinoja selvitä eikä mitään muutakaan. Jossain vaiheessa jo sanoinkin ääneen, että kun tänään ei oikein mikään mene ymmärrykseen asti. Tuijotan vaan tekstiä pakkauksen kyljestä, enkä saa mitään tolkkua siitä. Kirjaimet vaan sinkoilevat silmissäni.
Futum! Rentous->Väsyminen->Nukahdus.
Menin katsomaan telkkaria istualtani sohvalle. Katsoin, mutten nähnyt oikein mitään. Tunsin kroppani valahtavan rennoksi. Yritin pitää itseäni kasassa. Ryhdistäydy! Haukotus. Silmät alkoivat vetäytyä kiinni. Avaa ne! En voi enää nyt nukkua! Kello on jo paljon!
ehdotin että paistaisin lettuja. Joo, hyvä idea. Ja taas silmissä alkoi sumeta. Yritin istua paikoillani, mutta nytkähtelin. Olin unen ja valveen rajamailla. Hohhoijaa! Pakko herätä! Ne letut...
Murunen nauroi vieressä touhuilleni, kun yritin nousta seisomaan ja mennä lettuja paistamaan. olin ihan unessa, mutta silti siinä, silmät auki ja tiedostin, että pitää nousta...
Ravistelin itseäni hereille. Sainkin herätettyä itseni. Murunen paistoi letut ja minä lähdin hakemaan kellarista mansikkahilloa. nam nam. Hieman se viileys piristi. Hieman.
Tulin takaisin sisälle ja menin sohvalle makaamaan. Pikkutirsat vielä. Suljin silmäni. Mainoskatkon ajan nukuin oikeaa unta. Se riitti. Jaksoin olla taas hereillä. Mutta kyllä vain voimat olivatkin poissa ja koko yö meni sikeässä unessa Murusen ja kissan välissä lämpimässä.
Tänään minä otan ne päikkärit ajoissa!
Viltsu, joka nukahtaa silmät auki. :D
Ensin tuli hermokipuja oikeaan jalkaan. Ei mitään uutta sekään. Sitten kun se kipu alkoi hellittää, tuli totaalinen väsymys siitä rentoutumisesta, kun saan vihdoin huokaista helpotuksesta. Enää ei tarvinnut kulmat kurtussa hieroa jalkaa eikä heilutella sitä hermostuneena, ei ajatella keinoja selvitä eikä mitään muutakaan. Jossain vaiheessa jo sanoinkin ääneen, että kun tänään ei oikein mikään mene ymmärrykseen asti. Tuijotan vaan tekstiä pakkauksen kyljestä, enkä saa mitään tolkkua siitä. Kirjaimet vaan sinkoilevat silmissäni.
Futum! Rentous->Väsyminen->Nukahdus.
Menin katsomaan telkkaria istualtani sohvalle. Katsoin, mutten nähnyt oikein mitään. Tunsin kroppani valahtavan rennoksi. Yritin pitää itseäni kasassa. Ryhdistäydy! Haukotus. Silmät alkoivat vetäytyä kiinni. Avaa ne! En voi enää nyt nukkua! Kello on jo paljon!
ehdotin että paistaisin lettuja. Joo, hyvä idea. Ja taas silmissä alkoi sumeta. Yritin istua paikoillani, mutta nytkähtelin. Olin unen ja valveen rajamailla. Hohhoijaa! Pakko herätä! Ne letut...
Murunen nauroi vieressä touhuilleni, kun yritin nousta seisomaan ja mennä lettuja paistamaan. olin ihan unessa, mutta silti siinä, silmät auki ja tiedostin, että pitää nousta...
Ravistelin itseäni hereille. Sainkin herätettyä itseni. Murunen paistoi letut ja minä lähdin hakemaan kellarista mansikkahilloa. nam nam. Hieman se viileys piristi. Hieman.
Tulin takaisin sisälle ja menin sohvalle makaamaan. Pikkutirsat vielä. Suljin silmäni. Mainoskatkon ajan nukuin oikeaa unta. Se riitti. Jaksoin olla taas hereillä. Mutta kyllä vain voimat olivatkin poissa ja koko yö meni sikeässä unessa Murusen ja kissan välissä lämpimässä.
Tänään minä otan ne päikkärit ajoissa!
Viltsu, joka nukahtaa silmät auki. :D
Kommentit