Laatu vs. määrä vs. hinta
Sanotaan, että less is more. Vähemmän on enemmän.
Pitääkö paikkansa?
Minulle tuli mieleeni muutama esimerkki siitä, että tuo sanonta todellakin on totta. Esimerkiksi se, kun me Murusen kanssa tykkäämme laatuviineistä ja tummista laatuoluista. Meille sanoi kerran yksi ystäväni, ettei hänellä ole moisiin varaa! Kuinka meillä on vara ostella jotain laadukasta tummaa olutta?
Vertaillaanpa tämä ystäväni juomatottumus ja meidän juomatottumus.
YSTÄVÄNI JUO YKSIN: MINÄ JA MURUNEN YHDESSÄ:
-halvinta olutta tarjouksesta 24 tölkkiä 19,90€ - tumma olut 4€
-kossupullo (en tiedä hintaa) 10€ - tumma olut 5€
-lantrinkimehulitra 1€ -punaviini 0,75L 12€
-lantrinkilimppari, halpis 1€ -punaviini 0,75L 9€
-baarireissulla drinkit 5 kpl/á 5€ 25€ -juustot 3 makujuustoa 12€
-taksi kotiin (meni kävellen) 20€ -juustoille keksit 4€
LOPPUSALDO:
YSTÄVÄLLÄNI YKSIN 77,90€ MEILLÄ YHTEENSÄ: 46€(23€/hlö)
Tuo oli silkka esimerkki, ei mikään joka viikonloppuinen tapahtuma. Esimerkissäni laskin mahdollisimman todenmukaisen määrän. Kerrottakoon sekin, että kun ostamme tuon satsin, meillä menee illassa se 2 olutta ja yksi punkku.
Toinen on ostettu seuraavaa kertaa varten!
juuri niin, meillä on aina viiniä kotona. Miksikö?
Jotta sinä hetkenä, kun tekisi mieli, sitä on ja jos tulee yllättäen vieraita, joille voisi tarjota, sitä on. Me emme kumpikaan juo humalahakuisesti.
Tämä samainen ystäväni ostaa tuon setin joka viikonloppu ja juo humalahakuisesti. Hänellä siis kuukaudessa menisi 4x77,90€. Jokainen voi laskea itse, paljonko se tekee. Me taas tuo setti ostetaan kerran tai kaksi kuukaudessa. KORKEINTAAN!
Yleensä tosin vain joko 2 olutta tai pullo punkkua.
Ei koko settiä. Ei todellakaan!
Näin ollen jo kuukaudessakin tuo summa on paljon paljon vähemmän meillä kahdella.
Miten siis voi sanoa, ettei olisi varaa laatuviiniin tai olueen?
Laatu ja määrä tai myös hinta mukaan lukien ovat tulleet selväksi meille muutenkin. Olemme muutaman kerran ostaneet halvalla kalliin laitteen eräästä halpaketjufirmasta. Nämä saksalaiset tuotteet tosin eivät ole kestäneet edes ensimmäistä käyttöä! Jollei ole varaa ostaa kalliimpaa ja laadukkaampaa, emme enää lankea ostamaan halpaakaan. Emme osta sen ketjun tuotteita enää, muuta kuin ruokatarvikkeita ja sellaista, mikä EI VOI MENNÄ RIKKI!
Mummini oli laittanut minulle ylläriä jemmaan. Oli vaatteita ja kengät sekä huopa. On mulla ihana mummi! Siinä on pienessä mummossa laatua ison mummon verran! Samoin äitini oli kasannut pari kassillista tavaraa jemmaan. Oli purkkia ja purnukkaa askarteluun, kassillinen silkkikukkia, tapetinpalasia, kuvia...
Joku toinen olisi ne kaikki heittänyt roskiin.
Itseasiassa kysyin tässä eräänä kertana ystävältäni, joka feissarissa mainosti saaneensa ihanan paketin. Kuvassa paketti koreili upeassa kääreessä. Kysyin, nakkasitkos paperin roskiin? Vastaus oli, kylläpä nakkasin! Ja minulle se pieni palanen olisi ollut suuri ilo. No, ei voi mitään. Kaikkea ei voi saada, kaikkea ei voi hamstrata.
Onhan se niinkin. Siinä jemmaamisessakin on käytettävä järkeä. Liika on liikaa! Kerää vaan laatua, mitä tarvitsee. Sellaista mistä oikeasti tekee jotakin. Ei kaikkea krääsää ja rompetta, mitä Ehkä voisi tarvita Ehkä käyttää tai Ehkä tulla tilanne, jolloin EHKÄ sille olisi paikkansa. Sillontällön kannattaa tehdä siivous siihen omaan askartelupisteeseenkin. Mutta on eri asia siivota turhat pois, mitä ei oikeasti tarvitse ja antaa ne vaikka jollekulle toiselle jos niistä olisi iloa jollekin kuin heittä kaikki roskiin siksi, ettei viitsi edes kysellä keltään, haluaako mitään.
Niin moni heittää vaikkapa helminauhan roskiin, koska ei tykkää siitä. Joku toinen voisi ottaa siitä osia, helmiä talteen ja käyttää uuteen koruun ne.
Ja kyllä, roskan erottaa kyllä aarteesta!
Parisuhteessakin helposti ajatellaan sitä miten paljon haluaa kumppaniltaan. Hänen täytyy olla sitä ja tätä ja tuota. Hänen täytyy osata tehdä vaikka mitä. Hänen täytyy ansaita ja olla luonteeltaan sellainen ja näyttää hyvältä...
Paljon paljon ja paljon kaikkea.
Täydellisyyttä!
Täytyy olla lomamatkoja, extremeä ja hurjaa hulluttelua. Samaan aikaan täytyy olla rentoa menoa ja rauhallisuutta, koti-iltoja ja kynttilöitä. Kaikki heti ja kerralla kuin päätön kana lentäessään vauhdissa. Mutta miksi me tarvitsemme kaikkea?
Koska se puoliso oikeastaan on riittävä?
Onko sellaista?
Kerran kuuntelin illanistujaisissa, kuinka pariskunta, jota en entuudestaan tuntenut, alkoivat humaltua. Alussahan he olivat sivistyneitä, hienompia ihmisiä. Oikein onnellisia yhdessä.
Humalan noustessa mies alkoi kertoa kuinka hän iski naisen.
Nainen taas kertoi, kuinka tuo mies ei ole yhtään mitään.
Ei osaa tanssia, ei tee mitään järkevää..
Kuunnellessani sitä keskustelua ja itsekehua tuntui siltä, kuin pariskunnalla olisi ollut keskenään kilpailu siitä, kuinka saada nostettua itsensä jalustalle ja puolisonsa mollattua maahan halveksuen. Minusta se kuulosti kamalalta!
Minä olen ainakin saanut sellaisen kumppanin, josta olen ylpeä ja jota en häpeä!
Hän on juuri omana itsenään parasta!
Voin käpertyä hänen kainaloon ja nauttia olostani hiljaisuudessa. Voin lähteä maailmanpyörään tai karuselliinhänen kanssaan. Voimme tehdä tai olla tekemättä. Minulle riittää se, että juuri hän on läsnä, lähellä, olemassa elämässäni. En kaipaa hänen mukanaan mitään viihdykettä ja häneltä viihdyttämistä. Viihdyn juuri siksi, että hän on minulle se oikea.
Ostin hänelle punaisia neilikoita kiitokseksi eilisen päivän tuestani ja siitä, että hän on olemassa elämässäni. Nuo kun ovat hänen lempikukkiaan.
Samalla katselin, että jopas ovatkin paljon samannäköisiä, kuin aiemmin silkkipaperista tekemäni neilikat!
Katsokaa vaikka!
Tässä taas on 2 silkkikukkaa kuvassa! Löydätkö ne?
Toinen on etualalla, toinen vasemmalla taempana. Molemmat näkyvät selvästi. ;)
Se, mikä on kohtuus, mikä laatu ja mikä määrä, mikä oikea hinta millekin, se on jokaisen itsensä määriteltävä. En minä voi sanoa, että sinun täytyy ostaa kallista ja vähän. En sano, etteikö halvalla saa hyvää. En sano, että jokaisella on ongelmia parisuhteessa. En nosta itseäni ylemmäs.
Minä vaan pohdiskelen asioita ääneen, tai kirjoittaen. Virheet ne ovat minussakin, huonot puolet ja omat ongelmani. usko pois vaan. :)
Ei positiivisenkaan ihmisen elämä ole pelkkää hymyä ja ilottelua. Itken kun itkettää, murjotan kun siltä tuntuu ja elämäkin tökkii pahasti aina välillä.
Jos nyt loppuyhteenvetoa tekisin, niin olikos se nyt niin, että laatua saa kalliilla vai että less is more? Mutta kuinka se niin voisi sitten kuitenkaan olla loppupelissä, koska Murusellani on minut, minä taas olen laatunainen ja minussa on lihaa enemmän, kuin A-luokan lenkkimakkarassa! Onko siis kuitenkin niin, että joskus paljon on enemmän? hmm...
Jäänpä pohtimaan tätä asiaa sitten. :D
Laadukasta aikaa kaikille ihanille ihmisille!
ViliMarika
Pitääkö paikkansa?
Minulle tuli mieleeni muutama esimerkki siitä, että tuo sanonta todellakin on totta. Esimerkiksi se, kun me Murusen kanssa tykkäämme laatuviineistä ja tummista laatuoluista. Meille sanoi kerran yksi ystäväni, ettei hänellä ole moisiin varaa! Kuinka meillä on vara ostella jotain laadukasta tummaa olutta?
Vertaillaanpa tämä ystäväni juomatottumus ja meidän juomatottumus.
YSTÄVÄNI JUO YKSIN: MINÄ JA MURUNEN YHDESSÄ:
-halvinta olutta tarjouksesta 24 tölkkiä 19,90€ - tumma olut 4€
-kossupullo (en tiedä hintaa) 10€ - tumma olut 5€
-lantrinkimehulitra 1€ -punaviini 0,75L 12€
-lantrinkilimppari, halpis 1€ -punaviini 0,75L 9€
-baarireissulla drinkit 5 kpl/á 5€ 25€ -juustot 3 makujuustoa 12€
-taksi kotiin (meni kävellen) 20€ -juustoille keksit 4€
LOPPUSALDO:
YSTÄVÄLLÄNI YKSIN 77,90€ MEILLÄ YHTEENSÄ: 46€(23€/hlö)
Tuo oli silkka esimerkki, ei mikään joka viikonloppuinen tapahtuma. Esimerkissäni laskin mahdollisimman todenmukaisen määrän. Kerrottakoon sekin, että kun ostamme tuon satsin, meillä menee illassa se 2 olutta ja yksi punkku.
Toinen on ostettu seuraavaa kertaa varten!
juuri niin, meillä on aina viiniä kotona. Miksikö?
Jotta sinä hetkenä, kun tekisi mieli, sitä on ja jos tulee yllättäen vieraita, joille voisi tarjota, sitä on. Me emme kumpikaan juo humalahakuisesti.
Tämä samainen ystäväni ostaa tuon setin joka viikonloppu ja juo humalahakuisesti. Hänellä siis kuukaudessa menisi 4x77,90€. Jokainen voi laskea itse, paljonko se tekee. Me taas tuo setti ostetaan kerran tai kaksi kuukaudessa. KORKEINTAAN!
Yleensä tosin vain joko 2 olutta tai pullo punkkua.
Ei koko settiä. Ei todellakaan!
Näin ollen jo kuukaudessakin tuo summa on paljon paljon vähemmän meillä kahdella.
Miten siis voi sanoa, ettei olisi varaa laatuviiniin tai olueen?
Laatu ja määrä tai myös hinta mukaan lukien ovat tulleet selväksi meille muutenkin. Olemme muutaman kerran ostaneet halvalla kalliin laitteen eräästä halpaketjufirmasta. Nämä saksalaiset tuotteet tosin eivät ole kestäneet edes ensimmäistä käyttöä! Jollei ole varaa ostaa kalliimpaa ja laadukkaampaa, emme enää lankea ostamaan halpaakaan. Emme osta sen ketjun tuotteita enää, muuta kuin ruokatarvikkeita ja sellaista, mikä EI VOI MENNÄ RIKKI!
Toisinaan käy hyvä tuuri, kun pitää silmät auki ja malttaa kierrellä kaupoissa. Esimerkiksi kuvan pippurimeetwurstit. Normaalisti pieni 200gramman pakkaus maksaa noin 2,50-3€, tavallista metukkaa. Kuvan pakkaus, reilu 800grammaa, maksoi 3,20€. Tuossa oli siivuja JA isojakin paloja. Ja tuli muuten hyvää pastakastiketta niistä palasista, kun leikkeli pieniksi kuutioiksi! Vastaava määrä metua olisi maksanut normaalipakettihinnalla ilman pippuria vähintään 10€. Pippurilla taas se on kalliimpaa.
Joku toinen olisi ne kaikki heittänyt roskiin.
Itseasiassa kysyin tässä eräänä kertana ystävältäni, joka feissarissa mainosti saaneensa ihanan paketin. Kuvassa paketti koreili upeassa kääreessä. Kysyin, nakkasitkos paperin roskiin? Vastaus oli, kylläpä nakkasin! Ja minulle se pieni palanen olisi ollut suuri ilo. No, ei voi mitään. Kaikkea ei voi saada, kaikkea ei voi hamstrata.
Onhan se niinkin. Siinä jemmaamisessakin on käytettävä järkeä. Liika on liikaa! Kerää vaan laatua, mitä tarvitsee. Sellaista mistä oikeasti tekee jotakin. Ei kaikkea krääsää ja rompetta, mitä Ehkä voisi tarvita Ehkä käyttää tai Ehkä tulla tilanne, jolloin EHKÄ sille olisi paikkansa. Sillontällön kannattaa tehdä siivous siihen omaan askartelupisteeseenkin. Mutta on eri asia siivota turhat pois, mitä ei oikeasti tarvitse ja antaa ne vaikka jollekulle toiselle jos niistä olisi iloa jollekin kuin heittä kaikki roskiin siksi, ettei viitsi edes kysellä keltään, haluaako mitään.
Niin moni heittää vaikkapa helminauhan roskiin, koska ei tykkää siitä. Joku toinen voisi ottaa siitä osia, helmiä talteen ja käyttää uuteen koruun ne.
Ja kyllä, roskan erottaa kyllä aarteesta!
Parisuhteessakin helposti ajatellaan sitä miten paljon haluaa kumppaniltaan. Hänen täytyy olla sitä ja tätä ja tuota. Hänen täytyy osata tehdä vaikka mitä. Hänen täytyy ansaita ja olla luonteeltaan sellainen ja näyttää hyvältä...
Paljon paljon ja paljon kaikkea.
Täydellisyyttä!
Täytyy olla lomamatkoja, extremeä ja hurjaa hulluttelua. Samaan aikaan täytyy olla rentoa menoa ja rauhallisuutta, koti-iltoja ja kynttilöitä. Kaikki heti ja kerralla kuin päätön kana lentäessään vauhdissa. Mutta miksi me tarvitsemme kaikkea?
Koska se puoliso oikeastaan on riittävä?
Onko sellaista?
Kerran kuuntelin illanistujaisissa, kuinka pariskunta, jota en entuudestaan tuntenut, alkoivat humaltua. Alussahan he olivat sivistyneitä, hienompia ihmisiä. Oikein onnellisia yhdessä.
Humalan noustessa mies alkoi kertoa kuinka hän iski naisen.
Nainen taas kertoi, kuinka tuo mies ei ole yhtään mitään.
Ei osaa tanssia, ei tee mitään järkevää..
Kuunnellessani sitä keskustelua ja itsekehua tuntui siltä, kuin pariskunnalla olisi ollut keskenään kilpailu siitä, kuinka saada nostettua itsensä jalustalle ja puolisonsa mollattua maahan halveksuen. Minusta se kuulosti kamalalta!
Minä olen ainakin saanut sellaisen kumppanin, josta olen ylpeä ja jota en häpeä!
Hän on juuri omana itsenään parasta!
Voin käpertyä hänen kainaloon ja nauttia olostani hiljaisuudessa. Voin lähteä maailmanpyörään tai karuselliinhänen kanssaan. Voimme tehdä tai olla tekemättä. Minulle riittää se, että juuri hän on läsnä, lähellä, olemassa elämässäni. En kaipaa hänen mukanaan mitään viihdykettä ja häneltä viihdyttämistä. Viihdyn juuri siksi, että hän on minulle se oikea.
Samalla katselin, että jopas ovatkin paljon samannäköisiä, kuin aiemmin silkkipaperista tekemäni neilikat!
Katsokaa vaikka!
Kuvassa ei ole silkkikukkia...
Toinen on etualalla, toinen vasemmalla taempana. Molemmat näkyvät selvästi. ;)
Se, mikä on kohtuus, mikä laatu ja mikä määrä, mikä oikea hinta millekin, se on jokaisen itsensä määriteltävä. En minä voi sanoa, että sinun täytyy ostaa kallista ja vähän. En sano, etteikö halvalla saa hyvää. En sano, että jokaisella on ongelmia parisuhteessa. En nosta itseäni ylemmäs.
Minä vaan pohdiskelen asioita ääneen, tai kirjoittaen. Virheet ne ovat minussakin, huonot puolet ja omat ongelmani. usko pois vaan. :)
Ei positiivisenkaan ihmisen elämä ole pelkkää hymyä ja ilottelua. Itken kun itkettää, murjotan kun siltä tuntuu ja elämäkin tökkii pahasti aina välillä.
Jos nyt loppuyhteenvetoa tekisin, niin olikos se nyt niin, että laatua saa kalliilla vai että less is more? Mutta kuinka se niin voisi sitten kuitenkaan olla loppupelissä, koska Murusellani on minut, minä taas olen laatunainen ja minussa on lihaa enemmän, kuin A-luokan lenkkimakkarassa! Onko siis kuitenkin niin, että joskus paljon on enemmän? hmm...
Jäänpä pohtimaan tätä asiaa sitten. :D
Laadukasta aikaa kaikille ihanille ihmisille!
ViliMarika
Kommentit