Mamman marjapiiras

Huomenta! Kuinkas nukutti teitä siellä monitorin toisella puolen?
Minun yö meni odotetusti. Huonosti. Tunnin nukuin pätkissä suurin piirtein. Päikkäreiden aika tulee kyllä.
Eilen nimittäin oli sellainen päivä, että leivoin mustikkapiirakkaa. Otin ohjeen netistä, "Tanjuskin leipomukset" blogista.

Mamman marjapiiras
pohja:
100 g margariinia
0,5 dl sokeria
1 kananmuna
1 dl grahamjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

täyte:
3 dl mustikoita
1 tlk kermaviiliä
1 kananmuna
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Vaahdota margariini ja sokeri, vatkaa joukkoon muna.
Yhdistä kuivat aineet ja sekoita seos vaahtoon.
Painele taikina jauhotetuin käsin vuoan pohjalle ja reunoille.
Levitä marjat pohjan päälle.
Sekoita kermaviili, muna, sokeri ja vaniljasokeri.
Kaada seos marjojen päälle.
Kypsennä 200 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 30 minuuttia.

Tein tuolla ohjeella, mutta täytettä laitoin tupla-annoksen.

Mustikkapiirakka maistuu ihanalta, on pehmeä ja marjaisa. Laitoin vadelmatkin, mitkä kerättiin, kourallinen vissiin, tuohon.

ainoa ongelma oli se, että normaalivuokaan pohja on liian ohut ja tuo runsas täyte liian löysää. (Löysää se oli Tanjuskinkin kuvassa). Seuraavalla kerralla teen tuplaten pohjataikinaa, jotta saan paksummalti sitäkin. Sillai toimisi paremmin MINUN mielestäni. Makujahan on monia...

Iltapalalla vielä nappasin jätskin kera pikkupalasen... Ai että!

Sitten eilen imuroin.

Se olikin sitten tämän naisen viimeinen tikki.

Selkä päätti puolestani, että nyt ei yhtään enempää mitään. Makoilin ties kuinka kauan sohvalla, pompin ylös, olin kuin levoton rusakko. Missään ei ollut hyvä olla. Yritettiin leffaa katsoa (Vaz), mutta en pystynyt. Ei rentoutunut millään siihen sohvalle. Siispä menin makkariin ja otin 20 minsan rentoutusharjoituksen. Se kun oli loppu, yhä kivut sitä luokkaa, että oksetti. Joten valitsin lisäksi tunnin syvärentoutuscd:n, laitoin sen soimaan ja annoin mennä. Sen tunnin jälkeen olo oli parempi. Ei enää oksettanut eikä ollut levoton olo. Oli vain kipuja, ja hankala olla sen takia. Mutta se oli puolet vähemmän, kuinsilloin, kun oli muutkin fyysiset oireet kipujen kaverina!

Murunen alkoi hääriä keittiössä ja kohtapa kuuluikin kutsu syömään.

Perunat ja kanttarelli-kermakastike sekä omakasvattamaa ruohosipulia. huomasin heti, että Murunen oli taiteillut lautaselleni sydämen. <3

Hyvää oli!

Niin, yö oli sitten kivulias yhä ja valvotti, mutta tänään en tee mitään fyysistä. Pyykit vaan nostan yksitellen telineelle ja se on siinä. Hyvällä omalla tunnolla voin siis kirjoitella tuhannen ja yhden yön tarinoitani. ;)

Pakkailin Nannallekin palkintoa...

Tuolta se näyttää, noin niinkuin ohimennen vilautettuna.. eka Inspis-palkinto. :)

Loppuun vielä ajatus: Ajatteleppas, kuinka asettaa sanat oikein. Kysytkö itseltäsi tai toiselta, kuinka voin auttaa? Vai kysytkö vain, Kuinka autan?Mitä teen?

Me voimme tehdä asioita. Ei siihen tarvita toisten patistelua. Ja monesti vastaukseksi saamme; "Ei sun tartte tehdä mitään, kyllä mä pärjään". Mutta kun kysyt itseltäsi, mitä teen asialle, saat vastauksen. Ja kun teet sen, ystäväsikin ilahtuu silmin nähden. Niinpä! Samasta asiasta, johon olisi vastannut "ei sun tartte".

Leppoisaa tätä päivää!

ViliMarika